VL-FOORUMI

Puhuja puhui tänään seuroissa käymisestä ja siitä, että mikä on tärkeää. Ihminen voi vaikkapa alkaa vakuuttelemaan itelle, että mulla on pääkipeä ym... että en voi lähteä nyt ja todellinen syy onkin siinä, että sattuu tulemaan jotain urheilua ja mieleisempää on jäädä kuuntelemaan sitä. Urheilu on silloin päässyt Sanankuuloa tärkeämmäksi asiaksi... Seuroissa on tosiaanki hyvä käydä, usko virkistyy ja voi saada lähimmäisenrakkauden mielialaakin. Puhuja puhui paljon tärkeää asiaa, myös silmäinpyynnöstä. Ja selitti, että se voi olla sitä, että haluaa kunniaa elämässään itelle.

On minullakin ollut joskus haluttomuutta lähteä seuroihin. Syitä on yksinomaan "väenpaljous ja jotku juhlapyhät, ku pitäisi olla paremmissa vaatteissa tms". Se lähteminen vain on joskus vaikeeta, mutta sitten tulee hyvä mieli kun on seuroihin päässyt. Pienemmissä porukoissa on se etu, että tulee tutuiksi ja läheisiksi ihmisten kanssa. Esim. sen entisen hengellisyyteni jäseniä oli vähemmän kesäjuhlissa, kun on paikkakunnallani uskovaisten seuroissa esim. pyhänä. On varmaan ihan hyvä, jos oikein isot seurakunnat jaetaan aluettain, esim. kahteen osaan tms.

Täällä meillä , kun on pitkät matkat seuroihin, kun alue on laaja niin useinmiten on lähetys seuroissakin väkeä 40-60 vaikka jäsenmääräkään ole tuon isompi, taitaa olla vähemmän, koska lapsiakin on paljon mukana.

Alue on laaja, tässä on kaksi kaupunkia ja muutama maalaispitäjä minkä alueella Ry:mme toimii.

Toimintaa on ihan riittävästi. Ensi perjantaina on itselläni lyhyt matka seuroihin n.20 km. Pisimmillään se on 45km.

Sunnuntaisin kuuntelen netistä ja samoin keskiviikkoisin.

Eihän sitä seuroissa käymällä taivaaseen pääse, mutta uskoa Sanankuulo vahvistaa. Jos seuravälit harvenee ja ihminen ei saa Sananrieskaa, niin vähitellen alkaa uskossaan nääntyä. Eilen seuroissa puhuttiin siitäkin, jos vedettäisiin joku linja ja linjan molemmille puolille piste, jos pistettä alettaisiin siirtää lähemmäs linjaa ja joka kerta aina vähä edemmäs, niin pian oltaisiin kaukana. Sielunvihollinekin on ovela, ei se mitään hirveitä ala ehdottelemaan heti, vaan vähä vähältä nakertaa...

Maallisen kunniankin etsintä on yksi silmäinpyynnön asia. Ihminen voi niin ylpistyä, että näkee toiset ihmiset huonoina ja voi jopa käyttäytyä kopeasti ja kylmästi muita kohtaan, koska tuntee niin hyvää paremmuutta itsessään. Eipä siinä silloin toteudu Raamatun sanat, että muita itseä parempana tulisi pitää. Eikä se Jeesuksen antama käsky, että rakasta lähimmäistä kuin itseäs ja Jumalaas yli kaiken. Pitäs miettiä, mitä toivos itelle tehtävän ja vasta sitten tehdä asioita. Monesti varmasti, jos ei tiedä kannattaako jotain tehdä, voi olla parempi jättää tekemättä... Uskovaisella ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus sopia asiat ja lähteä puhtaalta pöydältä. Onko se Kristuksen mielen mukaista rakkautta, jos sopiminen vain viilentää ja etäännyttää välit (saati että ne sen yhteydessä menee kokonaan poikki)? Ei varmasti, mutta niinkin on, että toisten kans tulee toimeen paremmin kuin toisten.

Mutta palatakseni taas aiheeseen, kun lähti rönsyämään... Niin täälläkin on seuroja paljon, varmaan lähes joka päivä. Ei varmasti kukaan niissä kaikissa jaksa käydä. Myös muualla kuin ry:llä. Ei kai se ole tarkoituskaan, että kaikissa pitäs käydä... mutta varmasti sitten on ihminen kiintyny johonki muuhun enemmän kuin Jumalan Sanaan, jos seuroissa käy vain tosi harvoin.. esim. muutaman kerran vuodessa. Tai että joissakin muissa tilaisuuksissa ja kokouksissa kyllä käy ja niihin riittää aika, ja aikatauluissa aina menevät seurojen edelle, niin ei kyllä voi sanoa, että olisi hyvä asia.

En pääse tänään seuroihin. On "älytän" nuha ja yskittää hirveästi välillä.

Oon vain lepäillyt, enkä mennyt ees viikonlopputöihin. Ei ole oikein häiritä ja tartuttaa muita suotta seuroissa.

Saimme olla Vaasan seuroissa mukana tämän netin välityksellä. Toinen puhuja, olikin tuttu henkilökohtaisesti. On muuttanut naapuri Rauhanyhdistyksen alueelta Ylivieskaan.

Olikin niin kotoista senkin vuoksi:)

On tämä netti siinä mielessä hyvä keksintö,saamme osallistua seuroihin useamman kerran viikossa, ja omat seurat vielä mukaan lukien

Kuuntelimme vaimon kanssa kaksiakin seuroja, ensimmäiset olivat alkaneet kello 18.00 Helsingissä. Melkein puoliväliin oli puhe pidetty, kun sinne osuin. Moppaajasefulle kiitos linkistä ja tiedosta, jonka avulla Helsingin seurat löysin. Lopplauluja en malttanut kuunella kokonaan, kun kiireesti avasin jo Vaasan sivua. Kiitos niistäkin seuroista ja lähetyksestä.

Seuroissa sai olla meidänkin perhe, Helsingissä ja Vaasassa toinen puhe.

Kyllä oli vavahduttava se Palolan saarna Helsingistä....

No kävinhän mäkin siellä seuroissa kuitenkin köhimässä. Ei varmaan kukaan tykänyt kun menin sinne kipeänä.

Huomenna oisi laihian kirkossa klo.14.00. Jospa sinne pääsisi, oisi hieno homma....

En ole päässyt seuroihin kuin marraskuun lopussa viimeksi. Enkä pääse tänäänkään, vaikka olin suunnitellut. Olen itse taas niin isosti kipeänä, varmaan tarttui uudelleen, kun viime viikolla olin hoitamassa kipeää tyttöä ja kipeää tytönpoikaa. Nyt pikkupoika on kunnossa (lähes), mutta pojan äiti joutui viime yönä sairaalaan taas. (Oli jo viime viikolla pari päivää)

Minulla on totisesti ollut kovasti huolta tämän talven aikana. Ja kun itse ei voi kovin paljon tehdä ja vielä kun nämä kulkutaudit. Tuntuu että onko uskomassakaan enää ja aivan varmasti Siionissa ajatellaan, että sinne meni senkin eukon usko, ei se häävi ollut alkujaankaan...

No nyt alkaa olla paremmassa iskussa, terveyden suhteen. Kuinka siitäkin osaisi kyllin kiittää. Elämä on myös suuri lahja...

Olis kyllä kova halu käydä seuroissa mutta kun aina näin viikonloppusin olen
reissun päällä niin ei ehdi. Kuuntelen kyllä Pookin seurat jos olen paluumatkalla kuuluvuus alueella.

Tänä iltana oli lähetys-seurat omalla kylällä Naapuri Ry:n järjestämänä. Vaikka tämä meidän kylä on kaukana jokapaikasta niin väkeä oli ihan mukavasti.

Aina se virkistää mieltä kun pääsee seuroihin.

Meillä oulussa pudottiin uuten tilanteeseen kun ry:n talo meni saneeraukseen vuodeksi. Viime sunnuntaina oli "viimeiset" seurat. Nyt on sitten seuroja Oulun kirkoissa, useassakin yhtäaikaa. Lauantai-illan nuorten tilaisuuksia on lähiseudun rauhanyhdistysten toimitaloilla.

Mielenkiintoinen tilanne, omalla tavallaan haikean-vaikeakin.