Kirjoittaja Taavetti » 22 Maalis 2007, 05:48
Vierailin mopin palstalla ja luin vähän matkaa Loortin muistiinpanoja melkoisesti pohdintaa aiheuttaneesta Seppo Lohen alustuksesta Helsingissä. Kysyin ja sain Loortilta luvan muistiin panojen kopiointiiin tänne. Mopilta en lupaa ole kysynyt, mutta koska hän siloin tällöin lukee täällä ja pystyy kertomaan mielipiteensä, voin poistaa tekstin, jos hän sitä pyytää. Sama voidaan todeta niin Seppo Lohen kuin järjestäneen Rauhanyhdistyksenkin suhteen.
: Kes Maa 21, 2007 23:15 Viestin aihe: Seppo Lohen alustus 17.3.2007: SYDAMEN USKO
Otteita Seppo Lohen Helsingin rauhanyhdistyksella 17.3.2007 pitamasta alustuksesta 'Sydamen usko':
(Ihan kaikkea en kirjoittanut muistiin ja toiset paikat muistiinpanoissani olivat kasittamattomia: siksi 'otteita'. Helpompi olisi ollut pyytaa Seppo Lohelta alustus, mutta epailen, ettei hanella ollut alustusta kirjoitettuna, vaan vain paakohdittain merkittyna paperille muistiin.) - Pyydan, etta joku kuulijoista tai itse Seppo Lohi korjaisi asiavirheet.
--- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
SYDAMEN USKO
'Veresi voiman kautta
kuuliaiseksi auta.'
'Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi...
Minun sieluni ikavoitsee ja halajaa Herran esikartanoihin.'
Alustuksemme aiheena on sydamen usko. Alustuksen tarkoituksena on, etta pysahtyisimme Jumalan sanan valossa ja alla omakohtaisesti miettimaan, onko minun uskoni paantietoa vai lujaa luottamusta Jumalan lupauksiin ja syntien anteeksisaamiseen.
Aihe 'Sydamen usko' ei ole ainakaan liian suppea aihe. Se on todella laaja aihe, siksi sita taytyy jotenkin rajoittaa. Se on myos tarkea aihe. Uskovaiselle se on kaiken A ja O. Ajattelin tarkastella aihetta Herramme ja Vapahtajamme sanomisten perusteella, erityisesti Tuhlaajapoika -vertauksen perusteella.
Kun nettiraamatusta kysyin hakusanalla 'sydamen usko', sain vastaukseksi yhden raamatunpaikan. Erilaisilla hakusanavaihtoehdoilla aiheesta loytyy enemmankin raamatunpaikkoja.
Todellisuudessa juuri sydamen uskoa Jumala tahtoo meilla olevan. Jumala katsoo meita taivaasta ja tahtoo, etta meidan suhteemme haneen olisi kunnossa. Ihminen katsoo sita, mita paallepain nakee, mutta Jumala katsoo sydameen. Sydamen usko tarkoittaa, etta ahkeroimme olla ihan henkilokohtaisesti uskomassa. Paavali ilmaisi taman nain: 'Etta me ahkeroitsisimme sailyttaa uskon hyvassa ja loukkaamattomassa omassatunnossa.' Jokainen on Jumalan edessa omatuntonsa kanssa kahden.
Luther on opettanut seka Olaus Petrusta etta Mikael Agricolaa. Petrus on kaantanyt saksankielen sanan - - - /sana puuttuu/ ruotsiksi 'samvete', 'yhteistunto'. Agricola taas otti suomennokseen muodon 'omatunto'.
Luther oli sita mielta, etta omassatunnossa kuuluu Jumalan aani silloin kun omatunto on Jumalan sanalla hoidettu.
Kun Paavali otti 'omantunnon' kreikan kielesta - - - /sana puuttuu/, han taytti Raamatun sisallolla. Vanhassa testamentissa omatunto onkin Jumalan aani.
Jokaisella ihmisella on omatunto. Jumala puhuttelee jokaista ihmista omantunnon valityksella. Myos niita, jotka eivat ole uskomassa. Naista viimeksimainituista Paavali sanoo, etta heidan omatuntonsa tuomitsee heidat. Jumalan laki on kirjoitettu omaantuntoon.
Me kuljemme Jumalan lasten joukossa. Kuitenkin viime kadessa olemme aina itse vastuussa omasta elamastamme. Kysytaan, ovatko juuri minun asiani kunnossa. Minullehan saattaa syysta tai toisesta tulla lahto tasta elamasta tana iltana; silloin on tarkeaa, etta sydan olisi uskolla puhdistettu. Ahkeroimme kilvoitella hyvalla omallatunnolla, etta usko sailyisi; etta Jeesus saisi asua sydamella.
Taman etsikonajan alkuaikoina kysyttiin 'asuuko Jeesus sinun sydamessasi'. Jos ei, ahkeroitiin kehottaa parannukseen. Sanottiin: 'Jeesus seisoo sydamesi ovella ja kolkuttaa.'
Missa on Jeesus, siella on Jumalan valtakunta. Ja missa on Jumalan valtakunta, siella on syntien anteeksiantamus. Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhassa Hengessa. Jos Jeesus ei saa olla sydamen asukkaana, ei ole Jumalan valtakuntaa.
Kysymys voidaan esittaa myos niin, etta asuuko Jeesus sinun sydamessasi. Tahtoo olla niin, etta jos sydamelle tulee jotakin muuta tavaraa, ensimmainen joka sydamesta joutuu lahtemaan on Jeesus. Tasta johtuu, etta Jumalan valtakunnassa opetetaan: Etta ahkeroitsisimme vaeltaa niin, etta meilla sailyisi usko sydamessa. Etta kayttaytyisin, elaisin ja vaeltaisin niin kuin uskovaisen tulee vaeltaa. Jos Jeesus asuu sydamessa, Pyha Henki on voimana vaelluksellamme. Se on kotiopettaja, niin kuin vanhat saarnamiehet ruukasivat sanoa. Jokaisella Jumalan lapsella on tama kotiopettaja. Sana 'kotiopettaja' periytyy sellaiselta ajalta, jolloin kouluja ei viela ollut. Silloin varsinkin varakkaat pestasivat kotiin opettajan, joka opetti lapsia. Pyha Henki on uskovaisella tallainen kotiopettaja.
On ilmaistu myos niin, etta se on Jumalan armo, joka meita opettaa. 'Armon voima meita kantaa, kunnes paasemme taivaaseen.' Armo on terveellinen. Jeesus asuu sydamessa uskon kautta. Kun sanotaan, etta Pyha Henki tai armo on kotiopettajana, on ihan sama asia kuin etta Jeesus asuu sydamessa. Jumalan armo opettaa kaiken jumalattoman menon hylkaamaan ja tassa maailmassa siveasti, hurskaasti ja nuhteettomasti elamaan.
Jouluevankeliumissa kerrotaan Jeesuksen syntymasta. Marialle ja Joosefille oli kylla tilaa majatalossa, mutta kun Jeesus syntyi, tilaa ei enaa ollutkaan. Jeesus oli ensimmainen, joka joutui lahtemaan majasta.
Taalla kuulijoiden joukossa on paljon nuoria. Apostoli kehottaa, etta neuvokaa toinen toisianne. Neuvomme toisiamme elamaan puhtaalla omallatunnolla ja panemaan syntia pois.
Kun kaydaan seuroissa ja kuljetaan toisten uskovaisten matkassa - - - mutta hyvaksytaanko salaisesti syntielama silloin kun toiset eivat nae? Yksi on, joka nakee. Tasta se johtuu, etta sanotaan, etta ahkeroikaamme valvoa uskossa niin, etta meilla olisi hyva omatunto Jumalan ja toisten ihmisten edessa.
Kaikkea syntia vastaan on laake. Se on Jeesuksen sovintoveri.
Jokaiselle on sopiva rippi-isa. On taysi vapaus valita, kenelle ripittaytyy. On erilaisia luonteita. Aina eivat luonteet sovi yhteen. Saamme muodostaa omia ystavapiireja. Kun puristaa ja ahdistaa, saa avata suun ja ripittaytya niista asioista, jotka mielta painavat. Saa kertoa, etta niin huonosti minulle on kaynyt. Kun synnit annetaan anteeksi, ne saa varmasti uskoa anteeksi. Elavassa Kristuksen seurakunnassa saadaan kokea vapaata armon ilmaa ja vaeltaa puhtaalla omallatunnolla.
Elava usko ei ole tapakristillisyytta. Meilla on paljon tapojakin, mutta tama kristillisyys ei ole tapakristillisyytta. On hyva tapa kayda seuroissa, mutta kenenkaan ei ole pakko kayda seuroissa. On hyva tapa kayda jumalanpalveluksessa, mutta ei ole pakko kayda jumalanpalveluksessa. Jumala haluaa vapaita lapsia, ei orjia. Meilla on nyt aivan erikoinen etsikonaika. Koskaan ei elavaa Jumalan sanaa ole julistettu kansankirkossamme niin paljon kuin tana aikana.
Jeesus sanoi lainopettajille: 'Tama kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydan on kaukana minusta.' Jumala nakee sydameen. Me ihmiset emme nae toisen ihmisen sydameen. Jeesuksen aikanakin oli paljon ihmisten keksimia saantoja, joita ihmiset hyvin tarkasti pyrkivat noudattamaan, mutta sydan kuitenkin oli kaukana Jumalasta. Juutalaisille kasien peseminen oli uskonnollinen rituaali. Tata toimittamalla he kuvittelivat palvelevansa Jumalaa. Kun se oli uskonnollinen rituaali, siihen ei tarvittu kuin muutama pisara vetta niin rituaali tuli taytetyksi. Nyt fariseukset ihmettelivat, etta Jeesuksen opetuslapset kavivat syomaan pesemattomilla kasilla. Olisihan Jeesus voinut sanoa: 'Peskaa nyt ne kadet niin ei tarvitse vangata tasta asiasta enempaa.' Mutta Jeesus sanoi: 'Tama kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydan on kaukana minusta.' Juutalaiset ajattelivat, etta kun nain teen, melko pitkalle selviydyn. Se oli juutalaista farisealaisuutta.
Ruotsissa keskustelin kerran eraan suntion kanssa. Suntion vaimo oli kuollut. Vaimo oli kolmekymmenta vuotta laulanut kirkkokuorossa, ja suntio arveli, etta silla vaimo jo melko pitkalle selvisi.
Tallainen fariseus asuu meissa jokaisessa. Kun kuljen uskovaisten mukana ja kayn seuroissa ja suviseuroissa ja laulan siionin lauluja... Onko kristillisyyteni muuttunut tapakristillisyydeksi? Uskomisen asia on omakohtainen asia. Uskomisen asia on sydamen asia. Uskomisen asia on elamamme kallein asia.
Jeesuksen ajan fariseusten uskominen oli ulkonaisissa tavoissa. Jeesus sanoi: 'Minne mina menen, sinne te ette voi tulla, mutta tien sinne te tiedatte.' Tuomas sanoi, etta emme tieda, minne sina menet, puhumattakaan etta tietaisimme tien sinne. Antoiko Jeesus kartan: tee tuota, ala tee tuota... Jeesus ei antanut karttaa. Paaali sanoo, etta elava usko ei ole kieltoja ja kaskyja. Jumalan valtakunta ei ole ruoka eika juoma, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa. Jeesus sanoi: 'Mina olen tie, totuus ja elama. Mina menen valmistamaan teille sijaa.' Ei ole muuta tieta taivaaseen kuin Jeesus.
Vanginvartija kysyi Paavalilta: 'Mita minun pitaa tehda?' Paavali vastasi: 'Usko Herraan Jeesukseen.' Se on tie, joka riittaa ja jonka taytyy riittaa. Jeesus sanoo: 'Ei kukaan tule Isan tyko muuten kuin minun kauttani.'
Jumala on kymmenessa kaskyssa ilmoittanut, mita Jumala meilta vaatii. Jeesuksen opettamassa Isa meidan -rukouksessa on kaikki, mita me tarvitsemme. Apostilisessa uskontunnustuksessa on yksiselitteisesti sanottu uskon kohde: Mina uskon... Jumalaan... Jeesukseen Kristukseen... Pyhaan Henkeen... Uskon kohteena ei ole seurakunta. Uskon kohteena ei ole synninpaasto. Uskon kohteena on Isa, Poika ja Pyha Henki. Pyha Henki antaa kaiken sen muun, mita tuossa uskontunnustuksessa sanotaan 'mina uskon Pyhaan Henkeen, pyhan yhteisen seurakunnan, syntien anteeksisaamisen... jne'.
Elava usko on alusta loppuun Jumalan tyo. Martin Luther selittaa 3. uskonkappaletta: 'Mina uskon, etten mina voi omasta jarjestani, mielestani ja sielustani Jeesukseen Kristukseen uskoa enka hanen tykonsa tulla, vaan Pyha Henki on kutsunut... jne'. Pyha Henki myos varjelee meita tassa uskossa. Jumala kantaa meita Pyhan Henkensa voimin niin kuin kotkan siivilla. Tassa uskossa haluamme kilvoitella ja vaeltaa niin etta Jeesus Pyhan Hengen kautta saa asua meidan sydamessamme. Jumalan valtakunnassa ei kenenkaan tarvitse vaeltaa taakkojen alla.
Virsi 301:
Kirkasta oi Kristus meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydan JUmalan.
Uskon silma kiinnita
aina kohti ristia.
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --
Viimeksi muokannut
Taavetti päivämäärä 24 Maalis 2007, 04:46, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4