VL-FOORUMI

Ennen on aina virsiä veisattu, nykyään niitä kai lauletaan. Seuroissa tietysti Siionin lauluja lauletaan, koska ne ovat lauluja, mutta miksi virsiäkin lauletaan? Onko veisaaminen liian vanha sana vai onko siihen jokin muu syy? Vai onko vl:t koskaan veisanneetkaan virsiä? Itse olen kuullut veisaamiselle sellaisen merkityksen, että veisaaminen on rukoilemista. Minun suku kuuluu sellaiseen hengelliseen porukkaan, jossa veisataan Siionin virsiä, siis nimenomaan veisataan, ei lauleta.

Ei tämä nyt tietysti mikään erityisen tärkeä asia ole pohdiskella, tähellisempiäkin asioita on paljon, mutta on vain välillä tullut mieleen...

Kai se veisaaminen on sellainen vanhempi maininta kirkoissa tapahtuvasta virsien laulusta, eli veisaaminen on varvasti Raamatusta peräisin

Ef. 5:19

Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle.

Vuoden -33--38 Raamatunkäännöksessä on veisaamisesta paljon varsinkin Psalmeissa mainintaa.

Ei taida kukaan sanoa että veisataan Siionin laulu
Ps. 96:1
Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.
Ps. 96:2
Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa,
Ps. 98:1
Virsi. Veisatkaa Herralle uusi virsi, sillä hän on ihmeitä tehnyt. Hän on saanut voiton oikealla kädellänsä ja pyhällä käsivarrellansa.
Ps. 98:4
Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta.
Ps. 98:5
Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla-kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä,
Ps. 105:2
Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Ps. 135:3
Ylistäkää Herraa, sillä Herra on hyvä, veisatkaa kiitosta hänen nimellensä, sillä se on suloinen.
Ps. 137:3
Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".
Ps. 147:7
Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.

Virsiä on kyllä ennen veisattu. Minulla on sellainen mielikuva, että veisuu on sellaista hidastempoista ja raskasoutuista laulamista, joissa viljellään paljon myös nk. niekkuja. Niekkuhan tarkoittaa sellaista, että sävelhypyt lauletaan liuttamalla. Körttiläuluissa on paljon niekkuja uloskirjoitettu esim virsi minä vaivainen vain mato matkamies maan tai Herra Jeesus kunniasta. Nykyisin virsiä onneksi lauletaan, ainakin minun korvalleni ne kuulostavat paremmilta

Hih, minä olen niin vanhakantainen, että minusta virret pitää veisata

Minusta aiemmin (80-luvulla) kuulutettiin aina, että "veisaamme virren" ja vastaavasti "laulamme Siionin laulun". Sointuu jotenkin paremmin: v-v ja l-l. Tuota en ole ajatellut, että veisaaminen olisi jotenkin venyttävämpää virsien kohdalla kuin laulaminen, mutta kieltämättä veisaamisesta tulee yleisesti venyttävä mielikuva. Joitakin virsiä kuuluu mielestäni venyttää, joihinkin sopii nopeampi tempo.

En aivan tarkkaan osaa sanoa, missä on laulamisen ja veisaamisen raja, pystyneekö joku toinenkaan. Nykyiseen virsikirjaan otettiin monta laulullista sävelmää, sekä uusien virsiin, että myös muutamaan vanhastaan toisella sävelellä tutuksi tulleeseen. Sanoivat monta sävelmää palautetun alkuperäisiksi, jolloin niistä katosi ainakin suomalainen aines, jos alku oli ulkomailla.
Ennen selvästi virret veisattiin ja laulut laulettiin. Ehkä veisaaminen on virallisemman oloista ja laulaminen kevyempää.

Mutta miksi tämä keskustelu on täällä piilossa? Mielestäni voisi olla julkisemmallakin, vaikka areiopagilla. Voisivatko avaaja ja muut kirjoittaneet kertoa mielipiteensä.

Eilen illalla kohta edellisen kirjoitukseni jälkeen kuului radiosta, ykkösohjelmasta veisaamista kuvaava ohjelma. Valotti veisaamista eri aikoina ja merkityksissä. Voi olla kuultavissa vieläkin YLE.n 1 sivultaa.

mie muistan joskus kauan sitten kun asuin vielä kotona niin seuroissa kuuluttaja sanoi kai eka et veisata mut sitten korjaisi et nylaulamme, antoi sen selityksenki miks, mut se ei jäänyt mun mieleen. mut nykyään oon kuullut käyttävän ihan molempia, riippuu varmaan seuraisännästä/kuuluttajastakin

Luin tässä erään muistelmateoksen eräästä papista. Tässä suora lainaus: "Hän myös puhuu virren veisaamisesta, ei laulamisesta, ja vetoaa itseensä Martti Lutheriin, joka on sanonut virttä 'kahdenkertaiseksi rukoukseksi', jossa 'koko sielu huutaapi sydämen pohjast aivan'."

Sinikettu kirjoitti:Ennen on aina virsiä veisattu, nykyään niitä kai lauletaan. Seuroissa tietysti Siionin lauluja lauletaan, koska ne ovat lauluja, mutta miksi virsiäkin lauletaan? Onko veisaaminen liian vanha sana vai onko siihen jokin muu syy? Vai onko vl:t koskaan veisanneetkaan virsiä? Itse olen kuullut veisaamiselle sellaisen merkityksen, että veisaaminen on rukoilemista. Minun suku kuuluu sellaiseen hengelliseen porukkaan, jossa veisataan Siionin virsiä, siis nimenomaan veisataan, ei lauleta.

Ei tämä nyt tietysti mikään erityisen tärkeä asia ole pohdiskella, tähellisempiäkin asioita on paljon, mutta on vain välillä tullut mieleen...

Lähinnä noilla taitaa olla nopeusero. Veisaaminen on yleensä hitaampaa ja jossakin mielessä ehkä juhlallisempaa, tai ainakin sellaiselta vaikuttavaa.

Laulaminen puolestaan nopeampirytmistä, tavallisesti iloisempaa tai iloisemmalta tuntuvaa. Viimeisen virsikirjauudistuksen yhteydessä tuli käyttöön termi virsien laulamisesta, kun moni sävelmä vaihdettiin nopeampaan, joskus iloisempaan, kuitenkin pyrkien löytämään virren todennäköinen alkuperäinen sävelmä. Joka tapauksessa toisaalta vähitellen huomaamatta, toisaalta juuri virsikirjan sävelmien uudistuksen yhteydessä tietoisestikin, virsien nopeus on saavuttanut entiseen verraten huomattavasti suuremman nopeuden, ovat siis muuttuneet lapsuuteeni verraten enemmän lauletuiksi lauluiksi.

Joku ankaran tiukasti tahdista kiinni pitävä kanttori on saattanut jopa vieroittaa seurakunnan melkein tyystin laulamisestakin. Täällä oli vähällä käydä niin, kun kanttori urkuineen huiteli puoli säettä seurakunnan edellä. Sanoi soittavansa kirjan nuotiston mukaan, seurakuntalaiset sentään halusivat vetää välissä henkeäkin. Kukaan paikallisista ihmisistä ei rohjennut tarttua asiaan, lopulta joku ohimennen poikennut kirkkovieras katsoi asiakseen kirjoittaa siitä paikalliseen lehteen kaksikin eri kertaa.

Nykyinen kanttorimme on saanut ihmiset taas laulamaan, joka on aivan hyvä asia. Usein joissakin vapaammissa tilaisuuksissa hän esittelee virsiä ja lauluja ja niiden taustoja tarkemminkin. Niin saamme oppia tai kerrata ennen opittua, ja tietää mitä ja miksi laulamme tai veisaamme.

lukkari kirjoitti:Virsiä on kyllä ennen veisattu. Minulla on sellainen mielikuva, että veisuu on sellaista hidastempoista ja raskasoutuista laulamista, joissa viljellään paljon myös nk. niekkuja. Niekkuhan tarkoittaa sellaista, että sävelhypyt lauletaan liuttamalla. Körttiläuluissa on paljon niekkuja uloskirjoitettu esim virsi minä vaivainen vain mato matkamies maan tai Herra Jeesus kunniasta.

Toki moneen sävelmään on kuulunut niekkuja alunperinkin, mutta joskus muistan lukeneeni, että moniin kansansävelmiin ne ilmaantuivat vähitellen. Kun veisaaminen oli varsin hidasta, monet nopeampaa tempoa ja vaihtelua kaivanneet, "lahjakkaammat" laulajat vaihtoivat pidemmän sävelkeston aikana laulunsa korkeutta, vähitellen entistä useampi lähti siihen mukaan ja lopulta niekullinen laulutapa tuli monessa sävelmässä vallitsevaksi. Siitä lienevät merkkinä myös monet eri paikkakuntien toisinnot samaksi tunnistettavasta sävelmästä. Nykyinen nuottipainos ja keskitetty opetus ovat tainneet poistaa paikallisten toisintojen syntymisen. Toisaalta opiskelu on antanut lauluun, veisuuseen ja soittoonkin aivan uusia, ennen harvoin koettuja ulottuvuuksia.