Kirjoittaja Taavetti » 29 Tammi 2011, 21:10
Kotimaan ikävä
Olemme olleet monissa seuratilaisuuksissa sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin. Olimme Simojoella tavanomaisilla kesäjuhlilla Tiivi ja Lenna Anttilan kesämajalla. Joka kesä olemme olleet siellä, emmekä voi olla sieltä pois. Ihana luonto, kaunis pirttirakennus korkealla joen törmällä, siellä on monta ihanaa hetkeä vietetty rakkaiden ystävien kanssa. On iloittu ja murheita on haudattu armon mereen. Ystävyytemme on kestänyt kauan, oli vuosi 1957, 19. päivä toukokuuta, kun nämä ystävät kävivät ensimmäisen kerran kodissamme seuroja pitämässä. Monta kertaa Syväkankaan kodissa käydessäni, sain suurta siunausta sydämelleni, kun kovissa sydämeni murheissa saavuin luoksenne. Siellä osattiin antaa lohdutusta kipuilevalle sydämelle. Laulettiin ja luettiin pyhää kirjaa. Ruokittiin vanhaakin osaa rakkaudella. Nämä hetket ovat unohtumattomina mielessäni, vaikka maailman aika muuttuukin. Rakkaus on suurin, se vie perille kunnian taivaaseen murheiden maasta, kun aika täyttyy.
Sitten olimme Alaniemen koululla seuroissa. Olimme suurella joukolla, linja-autollinen sisaria ja veljiä. Siellä puhaltelivat lämpimät suvituulet, pesten armon sateella sydämen maita. Kuuluivat kiitosäänet Herralle Jeesukselle. Puhumassa olivat veljet Lenna Anttila, Kalle Toppinen ja Pekka Nordström, Ennen näitä seuroja olimme Arpelan kesäseuroissa, ja sitten jälleen arkipäiväseuroissa 31. 7. Seuroissa puhuivat veljet Pekka Nordström, Kalle Toppinen ja Paavo Heikkilä. Iso rauhanyhdistyksen talo oli tupaten täynnä seuravieraita. Oli hyvä olla, syntiä upotettiin armon mereen.
Oli liikuttavaa, kun Pekka-veli muisteli Oskari H. Jussilaa. Hän on Arpelassa ollut hänen kanssaan, ja siellä saanut parannuksen armon. Tuntuuhan ihanalta meistäkin olla, ja käydä sellaisten ihmisten luona, jotka ovat meidät siunanneet taivastielle. Jussila on myös minuakin siunannut, olin hänen rippikoulussaan Ranualla. Muistan monta ihanaa hetkeä, hän usein tunnillakin puheli uskon asioista. Lauluja muistan siltä ajalta mm. "Sun armoalttarillasi, ” ja ”Jo nuorena on hyvä kaunihisti."
Kävimme Ilmolassa Matti Lukkarilan, ja hänen emäntänsä uudessa, kauniissa kodissa. Seurat olivat rauhanyhdistyksellä, ja puhumassa oli rakas veli Yrjö Koskimäki. Kyläilimme sitten Lukkarilassakin. Emäntä palveli suurella rakkaudella, Jumala on siunannut heitä.
10 – 12 päivä olimme omalla rauhanyhdistyksellä syysseuroissa. Puhumassa olivat veljet Ville Suutari, Reino Kotajärvi, Lauri Tuohimaa, Erkki Tölli, Olavi Jutila, Martti Kallunki ja Niilo Rauhala. Väkeä oli aika runsaasti, vaikka seuroja oli lähiympäristössä samaan aikaan. Tervehdyspuheen piti veljemme Jouko Okkonen ja loppurukouksen piti veljemme Pertti Sinervo.
Ihmisillä on vielä sanan nälkä, uskovaiset rientävät armopeson partaalle. Ilma on raskas synnin maassa. Synnin saasta tarttuu, ja oma raadollisuus painaa. Liha ja veri kiehuvat, tuoden mieleen monenlaisia kiusauksia. Sielunvihollinen kuiskuttelee, että ethän sinä ole edes uskovainenkaan, varsinkin, kun on seuroihin lähtö.
Kun painaa turmeltunutta omaa minäänsä, kun Herra Jeesus on luvannut olla huonon matkamiehen mukana, ja luvannut viedä hänetkin kotiin saakka.
Kerran vaivat loppuvat, rakkaat väsyneet veljet ja sisaret. Kerran lasketaan päärlyporteista sisälle kuninkaan huoneeseen, jossa minäkin heikko taivaan tien kulkija kiitän täydellisesti. Kiitos taivaan Isälle, että Hän on minutkin lunastanut perilliseksi kunnian maahan. Heikkoa vaellusta on tämä matkan teko. Sydän kipuilee; pääsenköhän perille. Monet viholliset käyvät kimppuun valhe puheillansa, saartaakseen ja väsyttääkseen Jumalan armolapsen pois taivaan tieltä.
Sain kirjeen sinulta, Esteri-sisar, Sarakylästä. Tulin kovin iloiseksi kirjeestäsi. En ole kuullut pitkään aikaan sinusta mitään, ja olen luullut, että olet jo päässyt taivaan kotiin. Kerroit, että olet parantunut vähän, vaikka tautisi on niin vaikea. Jospa Jumala antaa sinulle vielä terveyttä, että pääset vielä Lahden suviseuroihin, jos Jumala suo niitä vielä pitää. Lähetän sinulle rakkaita terveisiä. Rukoilen puolestasi, että Jumala sinua vahvistaisi, ja parantaisi sinut. Antakoon Jumala uskottomalle kotiväellesi parannuksen armon, ennen kun myöhäinen saavuttaa. Nyt vielä siunataan lapsia armosiunauksella. Emme tiedä, kauanko Jumala antaa ajan jatkua. Minäkin tunnen sairautta, pitkällistä, kalvavaa sairautta. Olen niin paljon ollut leikkauksissa ym. etten oikein haluaisi mennä lääkäriinkään. — Terveisiä vieläkin sinulle, rakas Esteri-sisar. Kirjoita, jos jaksat. Muista minuakin perheeni kanssa. Monessa murheessa olen matkaa tekemässä. Monet vaikeudet piirittävät, väsyttää. Jumalan lasten rukoukset kantavat, kun ne totiset ovat.
Lähetän rakkaita terveisiä Jumalan lapsille. Terveisiä Hannulle ja Karille, jäimme teitä rakkaudella muistamaan. Heikko sisarenne vaivassa ja valtakunnassa,
E. N.
Päivämies 12.9.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4