Suviseurat Sievissä v. 2008

kuulumisia ja muistoja

ViestiKirjoittaja näre » 31 Touko 2008, 10:03

Pottu kirjoitti:Taitaa tulla saviseurat, jos sataa kovasti..

Pottu on arvelussaan hyvin todennäköisesti oikeassa. Suviseurakenttä on kuivattua järvenpohjaa ja melko ohuehkon nurmikerroksen alla on kuulemani mukaan ”riittävästi” savea. Asia on seurajärjestäjillä toki tiedossa, mutta poutasäitä kannattanee rukoilla.

Emka kirjoitti:Suviseurat ovat kuuluneet kristillisyyden kesän kohokohdaksi,

Kyllä, yleisesti ottaen taitaa näin olla, mutta on myös ihmisiä, joille suviseurat eivät ole kesän odotetuin tapahtuma. Itse kuulun näihin ja ihmettelen sitä, miten herkästi ihmetellään toisenlaista suhtautumista suviseuroihin. Suhtautumisestani huolimatta olen jättänyt suviseurat kokonaan väliin vain kerran (enkä koskaan ole kuunnellut seurapuheita niin tarkkaan kuin tuolloin), mutta tuo kerta jo näytti, että ihmisten reaktiot ”syyttömään” poisjääntiin ovat varsin kiintoisia.

nuusku kirjoitti:
näre kirjoitti:Kokemani markkinahenkisyys tulee jotenkin siitä tunnelmasta, väkimäärästä ja hälinästä. Seurapuheet jäävät taustakohinaksi, ne kuulee, mutta ei niiden kuunteluun voi keskittyä.

Tuli mieleen ajatus, että voisiko saarnojen jääminen taustakohinaksi johtua jostain muusta kuin seurajärjestelyistä?

Se voi osaltaan johtua esimerkiksi kuulovammasta, ja seurajärjestelyihin sinänsä en tuossa edes viittaa, vaan siihen miten henkilökohtaisesti olen yleensä suviseurat kokenut. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö siellä hyviä ja ihaniakin hetkiä olisi ollut.
näre
 

ViestiKirjoittaja kesis » 31 Touko 2008, 11:26

ite oon kyl aina ollut suviseuraihmisiä ja et se itelle kesän kohokohta. mutta johtuen myös ehkä siitä että oon lapsesta asti tottunut käymään niissä. mutta muistan petäjäveden suviseurat kun ei päästy. niin kuuntelin ihan kaikki puheet aattelin et sit ku puheiden välil taukoa niin käyn uimas mut eihä siitä voinut minnekää tauolla lähtä kuin tuli toimitettua ohjelmaa ja piti sitä sitte kuunnella
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja nikke » 08 Kesä 2008, 17:14

Ku lukkee nuita keskusteluja ja kattelee kuvia niin alkaa entistä enemmän kaivata ja oottaa tulevia suviksia. Vanhasta kokemuksesta voin jo sanoa, että innolla ootan, mutta siellä yksinäisyyden tunne suuren ihmismassan keskellä on niin valtava, että jo sunnuntaina on ihan valmis lähtemään pois.
Yleensä istun paljo seurateltassa tai jossain sen lähettyvillä kuuntelemassa saarnoja. Ku pääsee arjen kiireitten keskeltä viikonlopun ajaksi rauhottumaan sanankuuloon tullee kuunneltua ihan eritavalla ku seurapenkissä ry:llä.
nikke
 

Suviseurat

ViestiKirjoittaja jossu » 08 Kesä 2008, 19:41

Ihanaa mennä suviksiin tänä kesänä, viime kesänä Valkealassa olin epäuskossa.Olen kuitenkin uskovaisesta kodista!
jossu
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Kesä 2008, 20:46

Tervetuloa palstalle hanski, jossu ja kaikki muutkin uudet käyttäjät, joita ei ehkä ole huomannut erikseen toivottaa tervetulleiksi. Menköön nyt kaikki samalla toivotuksella.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 08 Kesä 2008, 21:43

Tuntuu että nuo suviseurat sais kestää kauemman ku siellä on noin paljon hommia tehty. =)
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Kesä 2008, 21:52

pikkupoika kirjoitti:Tuntuu että nuo suviseurat sais kestää kauemman ku siellä on noin paljon hommia tehty. =)



Ainahan se haikealta tuntuu, kun suviseurat loppuu ja purkutyö alkaa. On kuitenkin hyvä päästä kotiin välillä ja mahdollisuuksien mukaan mennä myöhemmin muihin seuroihin. Eniten pitkä talkootyö rasittaa sen tekijöitä, ja on aivan inhimillistä suoda heillekin lepovuoro. Varsinkin jos ehtii mennä jo aattoseuroihin ja olla loppuun asti, melkein viikko kenttäolosuhteissa lapsiperheen kanssa saattaa olla enemmänkin kuin tarpeeksi. Tietysti jos ne kauan kestäisivät, voisi seuravieraita käydä vuorotellen, mutta mistä löytyy jaksavaa henkilöstöä heitä palvelemaan. Jollekin bisnesmiehelle se voisi olla houkuttelevaakin, mutta ei sitäkään kovin kauan jaksa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja nuusku » 08 Kesä 2008, 22:15

Aattelin mennä jo keskiviikkona, jotta saan pykättyä kauniin telttani mahdollisimman lähelle keskustaa. Saa nähdä, pyytääkö joku meikäläistäkin purkutalkoisiin - jos pyytää, niin tuosta tuleekin lähes viikon reissu.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Anonymous » 15 Kesä 2008, 19:16

paikan päällä suviseuroissa on oma erityinen uskoa vahvistava vaikutuksensa. Vaikka tosin radiosta tahi netistä tulee paremmin kuunnelluksi puheita. Ne jäävät paremmin mieleen kun keskittyy eikä koko ajan tervehdi ja jututa tuttuja.

Olen monelta kuullut saman kuin tässäkin ketjussa joku lausahti: ei missään iske yksinäisyyden viiltävä kipu yhtä kovasti kuin suviseuraväen keskellä liikkuessa. Jostain syystä on yhteiset ryhmätapaamiset jääneet pitkälle pois suviserojen ohjelmasta, ryhmäkuvaukset ja sen sellaiset. Ne kannattaisi elvyttää. Nyt jokainen menee sinne tutussa porukassa ja pysyttelee tutussa porukassa alusta loppuun asti. Ja niin yksin menevät ovat seuroissa yksinään.

Seurojen järjestelyihin pitäisi sijoittaa sinkkujen ryhmäytymistapaamisia. Niin että siellä paikan päällä muodostettaisin sopivia vaikkapa lyhytkaikaisia "porukoita" joissa ihmiset saisivat uusia tuttavuuksia. Tässä ilmainen idea vapaasti käytettäväksi. :-)
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 15 Kesä 2008, 21:44

Olen parhaillaan veljen perheen luona. He kuuntelivat netistä suviseurapuheita tässä illalla. Alkoi tuntua hirveältä kun viime kesä tuli mieleen. Lopulta aloin itkeä. Tyypit tajus sulkea saarnan. Harmillista, mutta näin on asiat tällä hetkellä.
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Sinisielu » 17 Kesä 2008, 17:23

Pitääkö palsta tapaamisen siellä? Ottakaa kuvia sieltä sitten kuten viime kesänäkin. Jos vain haluatte. Viime kesän kuvissa mä näytän järkyttävältä ryhävalaalta. Ens kesänä voisin muistuttaa jo ihmistä, olen ehkä silloin normaalimmassa kuosissa, jos Jumala suo elämää ja antaa laihdutuksen onnistua. :o
Avatar
Sinisielu
puurtaja
 
Viestit: 657
Liittynyt: 19 Loka 2004, 08:24

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Kesä 2008, 18:13

Minullakin on nyt digikamera, joten voin ottaa kuvia ja vaikka tänne joitakin näyttää. Enimmät kuitenkin muualta, kuin julkisen internet palstan sivuilla. Viime kesänä olin toisten napsimien kuvien varassa, mutta hyvin olen niilläkin selvinnyt.

Täytyypä katsoa milloin ja minne olemme sopineet tapaamisen, aika tiedon kulkuun alkaa olla vähissä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Kesä 2008, 18:28

Parhaiten suviseuroissa ja muissakin isommissa seuroissa tapaa tuttuja, jos ei ole lainkaan ajatellut heidän tapaamistaan. Heitä tulee vastaan yllättäen ja yllättävissä paikoissa. Ystävien kesken kannattaa toki sopia ennalta aika ja paikka.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 17 Kesä 2008, 21:14

Onpa murheellista Kicki, ettet pysty hyvin liikkumaan. Siinä viisauden totesit, että naiset usein luulevat itsensä vahvemmiksikuin ovat, ja niin loukkaavat itseään :pyorailija: , ei vain fyysisesti, vaan henkisestikin... Nainen kaipaa olla heikko, mutta tämä maailma on niin kova, että pitää näyttää. Siinäkin törmäämme salakavalasti tekojen kautta ansaitsemisen ansaan. Minäkin usein haluan näyttää, vaikka että tiedän jotain uskonasioita paremmin kuin mies :lol: Siinä on välillä vähän koomisiakin piirteitä, kun sen jälkeen päin huomaa!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja nuusku » 17 Kesä 2008, 23:55

Netin kautta saarnatusta synninpäästöstä oli aiemmin palstalla puhetta, ja silloin tuli sellainen ymmärrys (käsitin, että eri käyttäjien yhteinen ymmärrys oli lähtöisin kunkin kotisiioneista), että se ei ole suositeltavaa antaa epäuskoiselle väärää varmuutta saarnaamalla netin kautta synninpäästöä, koska uskomme että usko tulee kuulosta, eli Jumalan Henki vaikuttaa äänellisen saarnan kautta. Muistaakseni on todettu, että esim. kristillisyyden lehdissä olisi vähennetty lehden kautta saarnattavaa synninpäästöä juuri sen vuoksi, että epäuskoisille ei tulisi vääriä käsityksiä. Parannuksen ahtaasta portista tullaan sisälle kun katuva syntinen ottaa uskolla vastaan Jumalan valtakunnasa ääneen saarnatun evankeliumin.

Noin olen itse ymmärtänyt, ja tämän vuoksi Leo-sedän viestit myös hämmensivät. On myös hämmentävää havaita, että vain parin päivän palstankäytön jälkeen Leo-setä on ottanut huomaansa palstan opilliset linjaukset, adoptoinut jonkinlaisen nettipappi-viran ja ryhtynyt täällä aivankuin 'rakkauden apostoliksi'. Toivoisin sydämestäni, että asiaan tulisi jonkinlainen selvyys, koska tämänhetkinen tilanne on herättänyt itsessäni suurta hämmennystä, ja periaatteessa on mahdollista - vaikken ole asiasta vielä kuullutkaan - että joku muukin on tilanteesta hämmentynyt.

Toivoisin Leo-sedälle uutena palstan käyttäjänä vakavaa harkintaa tämänhetkiseen tilanteeseen. Tämän totean omana mielipiteenäni, en ole muilta kuullut siihen toistaiseksi kommentteja.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 13:51

Vilkaisin Päivämiehestä, että suviseurojen aikana pidettävän seurakuntavanhinten ja puhujien kokouksen alustus on (taas jälleen) juuri tästä aiheesta. Varmaan siitä syntyy siellä keskusteluakin.

On totta että uskovaiselle, joka tiedetään uskovaiseksi on voitu saarnata syntejä anteeksi pyytämättäkin. Sen sijaan uskosta osattomalle evankeliumia voidaan vain tarjota, jos hän lupaa ottaa sen vastaan, se on hänelle julistettava rakkauden hengessä.

Sen sijaan henkilökohtaisesti väärässä uskossa olevaa ei ole hyvä tuudittaa väärään rauhaan muodollisesti oikeilla sanoilla julistetulla synnin päästöllä, ellei hän ilmaise uskomisen haluaan.

Tiedän sellaista pakkoevankeliumia olleen käytössä ainakin ennen sotia Karjalassa eräässä kososlaiseksi kutsutussa eriseurassa, josta juontaa eriseuran muiden piirteiden vuoksi myös viime vuosikymmeninä ilmenneelle kososlaisuudelle. En tiedä onko näillä kahdella väärän muodoilla muuta yhteistä, kuin nimi, mutta nimi ainakin on sama.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Shiftt » 23 Kesä 2008, 03:02

nikke kirjoitti:Vanhasta kokemuksesta voin jo sanoa, että innolla ootan, mutta siellä yksinäisyyden tunne suuren ihmismassan keskellä on niin valtava, että jo sunnuntaina on ihan valmis lähtemään pois.

Tiedän tunteen :sad: Vaikeeta niis o olla ilma kavereita.
Monista suvareista o tehny mieli lähtee kotii jo lauantaina..

Sievis taijjanki käyä vaa päiväseltään ku ovat sen verra lähellä.
Shiftt
 

ViestiKirjoittaja Ahasverus » 29 Kesä 2008, 13:27

Kävimme eilen lauantaina seura-alueella piipahtamassa. Oikein hyvä meininki! Seuratunnus on muuten aika hieno, siitä tuli mieleen Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti, joka on aivan upea sekin.
Ahasverus
 

ViestiKirjoittaja Elena » 30 Kesä 2008, 12:30

Shiftt kirjoitti:
nikke kirjoitti:Vanhasta kokemuksesta voin jo sanoa, että innolla ootan, mutta siellä yksinäisyyden tunne suuren ihmismassan keskellä on niin valtava, että jo sunnuntaina on ihan valmis lähtemään pois.

Tiedän tunteen :sad: Vaikeeta niis o olla ilma kavereita.
Monista suvareista o tehny mieli lähtee kotii jo lauantaina..

Sievis taijjanki käyä vaa päiväseltään ku ovat sen verra lähellä.


Minäkin olen kokenut joskus ihan saman tunteen. Se on todella kurjaa.

Oletteko koskaan olleet foorumin miitissä? Ensi vuonna voisitte rohkaistua tulemaan foorumin tapaamiseen. Olimme siellä sunnuntaina ja mukavaa oli.

Uskovaisia ystäviä kannattaa myös rukoilla Taivaan Isältä.
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

Edellinen

Paluu Terveisiä seuroista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa