VL-FOORUMI

Kostealta ja synkältä näyttää, mutta eiköhän se siitä kirkastu kesään mennessä. Kuvattu joulun aikaan tänä vuonna.

Avaralle näyttää.
Olisi kyllä hyvä saada kaikki vieraat mahtumaan samalle alueelle.
Myöhemmin tulleilla on muuten pelkästään kävelymatkat teltan ja oman leiripaikan välillä turhan pitkät.
Optimihan olisi täysin pyöreä alue, jonka keskellä olisi seurateltta mutta siihen ei taideta edes Sievissä päästä vaikka siellä päin taitaa olla ympärilläkin paljon leiriytymisalueeksi kelpaavaa maata.

Teoriassa tuhon voisi saada melko pyöreän alueen, mutta käytännössä ei kannata edes yrittää. Erilaiset peltolohkojen ja maatilojen rajat asettavat luonnollisen esteen yhtenäisen alueen muodostamiselle. Maanomistukset ovat oma rajansa, samoin samankin omistajan toteuttama viljelykierto. Seurakentäksi aluetta valmistellaan useita vuosia, että seurakesänä siinä on tarpeeksi vahvistunut ruohokenttä. Vahvakin ruohikko särkyy rankassa käytössä, vaikka olisi kuivakin kesä. Mahdollinen märkyys aiheuttaa liejua, mutta tuolla kentällä vanha ja hyvä salaojitus toisaalta lisäävät kestävyyttä.
Eiköhän sinne oteta monia kenttää vahvistavia keinoja käyttöön.

Taitaa tulla saviseurat, jos sataa kovasti..

Pottu kirjoitti:Taitaa tulla saviseurat, jos sataa kovasti..

Ei lainkaan varmaa, Sievin maaperä on yleisesti savea karkeampaa. Tasaisuuden ongelmia on hoidettu suurilla ojilla, eikä se maasto aivan tasaistakaan ole joka paikassa.

Tosin olen vain ajanut silloin tällöin ohi siitä läheisellä maantiellä. Maan laji on saman kaltaista, kuin oli Nivalan viimeisissä seuroissa, ja samaa lakeuttahan se on, välimatkaa taitaa olla noin 25 kilometriä.

Minun puolesta voisi lopettaa suviseurojen pitämisen kokonaan (ainakin nykyisillä toimintamalleilla) ja kehittää enemmän maakunnallisia ja opistoseuroja. Suviseurat ovat mun makuun liian iso ja ehkä suorastaan markkinahenkinen tapahtuma.

näre kirjoitti:Minun puolesta voisi lopettaa suviseurojen pitämisen kokonaan (ainakin nykyisillä toimintamalleilla) ja kehittää enemmän maakunnallisia ja opistoseuroja. Suviseurat ovat mun makuun liian iso ja ehkä suorastaan markkinahenkinen tapahtuma.

Mitähän tuohon sanoisivat ne tuhannet lapset (ja lapsenmieliset), jotka innolla odottavat nimenomaan suviseuroja. Heille maakunnalliset seurat ovat vaihtoehto, jos ei satu suviseuroihin pääsemään. Tai jos pääsevät suviseuroihin, maakunnalliset seurat ovat hyvä lisä. Vakiopaikoilla pidettäville maakunnallisille seuroille on alueiden saatavuus asettanut melko tiiviin rajan. Lisämaan osto- tai vuokraus mahdollisuus on rajattua, silloin tällöin löytyy lähettyviltä pieni maatilkku ostettavaksi. Vuokraukset on sovittava vuosittain. Jos maakunnallisia seuroja laajennettaisiin nykyisestä, jouduttaisiin etsimään muualta alueita tai seurat jouduttaisiin kierrättämään nykyiseen suviseurojen tapaan.
Kehitetty maakunnallisia seuroja on kaiken aikaa, esimerkiksi opistoilla on valmistunut pitkäaikaisia rakenteita, ettei kaikkea tarvitse tehdä joka vuosi uudelleen.
Jos nyt oikein muistan, niin suviseuravuoroja on varattu pitkälle 2030 -luvulle, mahdollisesti pidemmäksikin ajaksi. Kiertävänä ja nykyisen kaltaisena suviseurat ovat suuri lähetystapahtuma, jonka mukana Jumalan valtakunta lähestyy milloin mitäkin paikkakuntaa erityisen näkyvällä tavalla. Esimerkiksi viime kesän suviseurat Kymenlaaksossa olivat ensimmäiset siinä maakunnassa pidetyt.

Ihmismäärän huomioonottaen voi todeta että tapahtumalla on kysyntää.
Pakkohan sinne ei toki ole uskovankaan mennä.

Ei kai se markkinameininkikään kuitenkaan niin iso juttu ole? Monelle se myymälä voi olla kohokohta.
Pienemmillä ry:illä ei varmaankaan ole mahdollisuutta pitää niin kattavaa valikoimaa kuin ehkä tarve olisi.
Siksi uskon varsinkin pienempien ry:n alueen uskovien olevan tyytyväisimpiä
kun erilaiset hengellisyytemme kirjat, seurapuhe äänitteet ja virsi/lauluja äänitteinä saa kerrankin ostaa vähän isommasta valikoimasta kuin se pieni pöytä tai vitriini omalla ry:llä.

Saattaapi jäädä sievin suvarit väliin. Ollaan vähän pohdittu näin ikkään mut sitten lähempänä näyttääpi että ollaanko menossa vai ei.

Muistan hyvin sen kesän kun suviseurat olivat Maaningalla. Olosuhteiden pakosta istuin teltassa suurimman osan seuroista,ja varmaan en niin hyvin ole puheita kuunnellut aiemmin

Kyllä se on omasta itsestä kiinni,kuinka suviseurat kokee 8) Viime kesänä en päässyt kuin Sunnuntaiksi Valkealaan,ja istuin melkein seurapuheiden ajan autossa lähellä telttaa. Kuulin ja kuuntelin intensiivisesti, Tulevaisuus näyttää siltä että harvemmin pääsen itse mukaan

Mutta onneksi on netti, mutta kuitenkin mielummin olisin siellä mukana missä ovat toisetkin, kesän kokohokohta on suviseurat. Muistan kun yli 30 sitten olin ensimmäisiä kertoja suviseuroissa, tuntui että sieltä olisi helppo "lähteä Taivaaseen" Ei ollut epäilyksiä eikä sielunvihollinen roikkunut kokoaikaa olkapäällä kiusaamassa. Tuntui että siellä saattoi hengittääkin vapaammin

Tuskin siinä luonnolle kovin suuria "traumoja" tulee vaikka vuosittain suviseurat järjestetäänkin

Monille vuoden kierto on, Joulu ja siitä päästyä aletaan odottamaan suviseuroja

Miksi suviseuroja järjestetään? Miksi sinne mennään? Kaksi kysymystä, joihin varmaan jokaisella on omat vastauksensa ja joiden vastaukset minä näen toisistaan turhan etäisinä. Yksi kysymys on myös se miten pienennetään suviseurojen (ja muidenkin tapahtumien) aiheuttamaa luonnon ja ympäristön kuormitusta.

Ajattelin vastata vain kappaleen ensimmäiseen kysymykseen, otin lainaukseen kuitenkin koko kappaleen.
Alussa ei puhuttu suviseuroista, vaan suurista kokouksista ja seuroista. Ensimmäisenä suviseurojen sarjaan lasketaan, kun vuonna 1906 kokoontui puhujia ja muita kristittyjä Ouluun keskustelemaan kristillisyyden lähetystyön järjestämisestä. Kokoukset pidettiin syksyllä, lokakuun 1-4 päivinä. Silloin perustettiin lähetystoimen päätoimisto, jonka työtä jatkoi kymmenkunta vuotta myöhemmin perustettu Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, lyhennettynä SRK. Kuitenkin kristillisyyden keskusjärjestön ikää lasketaan vuoden 1906 syksystä alkaen.
Muutaman kerran kokoukset ja seurat järjestettiin syksyisin, mutta vuodesta 1912 alkaen ajankohdaksi on vakiintunut kesä-Heinäkuun vaihde. Vielä lapsuudessani 1950 -60 luvuilla seurat olivat arkipäivinä, joko tiistaista torstaihin tai keskiviikosta perjantaihin, mutta jo useiden kymmenien vuosien ajan on seurat järjestetty niin, että ne ajoittuvat viikonvaihteeseen.

Alkuvuosikymmeninä seurat järjestettiin poikkeuksetta rautatiepaikkakunnilla, jonne vieraat saattoivat matkustaa junalla. Lapsuudestani muistan seuroja varten järjestetyn ylimääräisen seurajunan, itsekin ole sellaisessa muutaman kerran seuroihin matkustanut. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan seurat pidettiin kaukana rautateistä, kun en olivat Kuusamon kirkonkylällä. Silloin alkoi lisääntyä vähittäin alkanut telttamajoitus ja pikkuteltta alueet.

Seurat ovat siis muotoutuneet SRK.n vuosikokouksen ympärille, sellaisena ne jatkuvat edelleen. Muutamana vuonna kokeiltiin vuosikokouksen pitämistä erillään suviseuroista, mutta kokeilu jäi lyhyeksi. Kokoukset on katsottu mielekkääksi järjestää sellaisena ajankohtana, kun uskovaisia muutenkin on paljon yhdellä koolla.

Olen muistellut vanhoja suviseuroja enemmän toisaalla, taidan hakea linkin sieltä tämän keskustelun jatkoksi.
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1378

Olis mukavaa jos sieltä suviseuroista tulis vaikka netti-TV lähetys tai vastaava.

pikkupoika kirjoitti:Olis mukavaa jos sieltä suviseuroista tulis vaikka netti-TV lähetys tai vastaava.

Taitaa tulla pelkästään internet lähetys ilman kuvaa ja muutaman vuoden tapaan radiosta lähetys, joka kuuluu melko kattavasti eri puolilla maatamme. Ei kuitenkaan täysin kattavasti, aukkoja jää sinne tänne, koska käytössä on rajoitettu määrä taajuuksia, eikä vakituisia asemia saa häiritä. Internet sinne, missä ei radio kuulu. Tulisit pikkupoika paikalle, voisimme samalla vaikka tavata, kenties saisit tilaisuuden poiketa meilläkin.

hedelmänki pitää sanoa sanansa viime kesänä pääsin suviseuroihin mutta en maakunnallisiin en edes yhtiin entäs jos en
i olis suvareita ollut? miettikääpäs sen kannalta. ja toiseks suvareis yleensä näkee lähes kaikki kaverit ja maakunnallisis riippueen mihn menee niin näkee mahollisesti vaan muutamia.

Itse olin viimekesänä Sunnuntaina Valkealassa, koska "neljällä jalalla" liikkuminen oli työläämpää kuin kahdella

Jos Taivaanisä antaa terveyttä niin olisi Sieviin mukava päästä. Sievissä oli v.1976 Suviseurat ja niissä olin ensimmäisen kerran elämässäni mukana,

Silloin oli paljon pienemmät puitteet kuin nyt, koska itsekin sain telttapaikan melkein ison teltan vierestä.

Sitä en pysty sanomaan mihin majoitutaan,koska telttailu taitaa olla kohdallani menneisyyttä. Mutta sen näkee sitten?

Rakennetalkoot aloitettu Sievin seurakentällä, en ole vielä käynyt edes katsomassa. Tarkoitus käydä jossakin vaiheessa sentään.

kicki112 kirjoitti:Nyt minua kyllä jännitti aivan tosissaan, kun Taavetti sanoi että on kuviakin: että jos hän vaikka laittaa näitä palstalaisten tapaamisia ja ihmisiä tänne kaikkien nähtäväksi...

Tiettyä pidättyvyyttä on hyvä noudattaa ihmisten kuvien julkaisussa tällaisellakin internet palstalla.

Meille on talkookutsu toukokuun viimeiselle päivälle, huono päivä heille, joilla on koululaisia, koska on koulun päättäjäisten päivä. On meitä lähtemään joitakin, ettei omat lapset ole esteenä. Saas nähdä, saanko jonkin talkookuvan napatuksi tännekin. Mitään en lupaa puoleen enkä toiseen, sittenhän sen näkee.

Emka kirjoitti:Itse olin viimekesänä Sunnuntaina Valkealassa, koska "neljällä jalalla" liikkuminen oli työläämpää kuin kahdella

Jos Taivaanisä antaa terveyttä niin olisi Sieviin mukava päästä. Sievissä oli v.1976 Suviseurat ja niissä olin ensimmäisen kerran elämässäni mukana,

Silloin oli paljon pienemmät puitteet kuin nyt, koska itsekin sain telttapaikan melkein ison teltan vierestä.

Sitä en pysty sanomaan mihin majoitutaan,koska telttailu taitaa olla kohdallani menneisyyttä. Mutta sen näkee sitten?

Jt!
Mäkin haluan varmasti päästä Suviseuroihin nyt tänä kesänä,kun ei viime kesänä päässyt ja todennäköisesti taidan päästä Sieviin kaverin kyydillä!JOS herra suo...???Mut jos me ei päästä niin taidetaan mennä sit Maakunnallisiin;Jos ne ei oo kovin kaukana...
Teltan taidan ostaa! Makuupussi on jne!
Ikävä ettei Hawege oo enää uskossa...
Muuten olisin pyytänyt sitäkin nyt mukaan Sievissä järjestettäviin Suviseuroihin,vähän haikee olo on vieläkin...
Vaikka eihän sen muhun pitäis vaikuttaa,mut minkäs voin... :sad:
JRT

näre kirjoitti:Minun puolesta voisi lopettaa suviseurojen pitämisen kokonaan (ainakin nykyisillä toimintamalleilla) ja kehittää enemmän maakunnallisia ja opistoseuroja. Suviseurat ovat mun makuun liian iso ja ehkä suorastaan markkinahenkinen tapahtuma.

Suviseurat ovat kuuluneet kristillisyyden kesän kohokohdaksi, Monet ovat suviseurojen aikana parannuksen armon, ja itse muistan kiitollisuudella kaikkia suviseuroja joihin olen saanut osallistua.

Sinne uskaltavat nekin, jotka ei muuten seuroihin"uskaltaisi" tulla.

Sinne ei ole pakko kenenkään mennä, mutta uskon että ketkä vain kynnelle kykenevät, suuntaavat matkansa Sieviin kesäkuun lopulla

näre kirjoitti:Kokemani markkinahenkisyys tulee jotenkin siitä tunnelmasta, väkimäärästä ja hälinästä. Seurapuheet jäävät taustakohinaksi, ne kuulee, mutta ei niiden kuunteluun voi keskittyä.

Tuli mieleen ajatus, että voisiko saarnojen jääminen taustakohinaksi johtua jostain muusta kuin seurajärjestelyistä? Mä olen pystynyt keskittymään niihin saarnoihin ihan hyvin. Liikun tosin siellä pääosin yksin, ja itseasiassa olen iloinen kun saan olla yksin eli sosiaaliset velvollisuudet eivät liiaksi estä puheisiin keskittymistä. Tosin sataprosenttinen yksinäisyyskään ei ole mukava. Mutta nousi mieleen ajatus, että jos saarnat meinaavat jäädä väliin ja taustalle porukoissa kulkemisen ja alueella surffailun vuoksi, niin mikäpä estää jättämästä tätä hälinää taakseen ja menemästä sinne telttaan silkassa yksinäisyydessä?

Aamun ekat saarnat on itelleni olleet tähän mennessä aina tosi tärkeitä. Mikäpä on sen ihanampaa kuin herätä teltastaan kasteiseen aamuun, ja kulkea kahvion kautta ensimmäistä puhetta kuuntelemaan. Silloin on isossa teltassa tosi vähän porukkaa ja jotenkin koskettava tunnelma.