VL-FOORUMI

Foorumilla on muutamia kuvauksia seuroista, mutta ne hukkuvat muiden erilaisten viestien joukkoon, että niitä on vaikea löytää. Seurat ovat sentään keskeisin kristillisyyden toiminnan muoto, niitä haluaisi moni muistella ja varmaan ainakin yhtä moni haluaisi lukea toisten kirjoittamia muistoja.

Seuroja järjestetään ja seurapuheiksi luokiteltavia puheita pidetään monien muidenkin tapahtumien yhteydessä, ei vain varsinaisissa seuroissa. Niistäkin voi kertoa jotakin mieleen painuvia asioita.

Monella ikää saaneella on muistoja vanhemmista seuroista, kenties niitäkin voi tänne kertoa. Katsotaan nyt vähän aikaa, tarvitaanko täällä tällaista seuramuistoihin keskíttyvää osiota.

Kävin tänään seuroissa!

Ne olivat Helsingin ry:n kesäseurat, kello kahdentoista päiväseurat.

Jännitti ihan mielettömästi astua sisälle rauhanyhdistykselle. Vähän kieltämättä tunnelmaa häiritsi se, että ulko-ovella leijaili voimakas tupakanhaju.

Kuvittelin sisällä olevan paljon hämärämpää. Oli hassua, kun kaikki oli muutenkin jotenkin erilaista kuin kuvittelin. Esimerkiksi penkitkin olivat pitkiä puupenkkejä, eivätkä sellaisia yksittäisiä tuoleja. Oikeastaan pidän enemmän näistä penkeistä.

Paikalla oli aika vähän ihmisiä. Silti minusta tuntui, että väkeä oli enemmän kuin jossain kirkossa useimmiten. Ja lapsia... niitä ei näy yhtään niin paljon kirkoissa. Välillä se meteli häiritsi puheen kuuntelemista, mikä muuten onnistui huomattavasti intensiivisemmin siellä kuin netin ääressä, mutta ovat ne lapset sentään niin ihania, että ei se mitään haitannut. Ja oli ihanaa kuulla, kun pieni ääni välillä yhtyi lauluun ja nauroi perään. Lähinnä vain ajattelin, että on se ihanaa, kun lapsia tuodaan kuulemaan sanaa, niinhän se Jeesuskin kehottaa.

Oli kaunista, kun niin moni osallistui laulamiseen. Nyt siellä ei ollut niin paljon nuoria kuin mitä iltaseuroissa kuulemma on, mutta jo näin oli hienoa. Mitäköhän sitten illalla mahtaa olla!?

Kannatti käydä, oli se vaan sellainen kokemus. Huomasin ehkä jotain, miksi seuroissa kehotetaan käymään, vaikka ne netistä kuuluvatkin. Siellä olonsa tunsi paljon ulkopuolisemmaksi, kun niin paljon Jumalan lapsia oli ympärillä. Kotona ei koe mitään sen kaltaista. Silti en uskaltanut ottaa vastaan evankeliumia, jota puheiden lopussa saarnattiin.

Hienoa, Kiivipäärynä! Toivottavasti se rauhanyhdistyksen kynnys tuntuu nyt vähän matalammalta kuin aiemmin

harmi kuin oli töissä eikä itse päässyt. nyt kuuntelen netissä mut illaksi oon menossa helsingin rylle. kivipäärynälle sen verran että iltaseuroissa on varmaan sit enempi nuoria ja varmaan lähes sali täynnä luulen ku kesäseurat kyseessä, ku on usein tavallisissaki su-illan seuroissa

Kuuntelin tänään netissä Helsingin kesäseuroja, ja iltapäivällä kävin Punkalaitumen seurakuntatalolla lähetys seuroissa, ne olivat naapuri Ry;n järjestämät. Viimeiselle puheelle kerkisin vielä nettiseuroihin Helsinkiin.

Eilen oli oman Ry:n kesäseurat Vesilahden kirkossa ja siellä tutustuin erääseen foorumilaiseenkin. Terveisiä vain, oli mukava tutustua

Täällä maaseudulla meillä on seuramatkat 10-45 km matkan päässä, kun ei ole omaa toimitaloa.

Kiivipäärynä, olipa mukava, että tulit seuroihin! Olimme varmaan kuuntelemassa samaa seurapuhetta/puheita. Lapsia oli tosiaankin paljon ja heistä tuli väkisinkin ääntä, mutta kyllä silti oli todella mukava olla taas Jumalan Sanan kuulossa.

Jos haluat tavata joskus lähiaikoina seuroissa, niin laita yksäriä.

Olin saman aikaan noissa Helsingin seuroissa.

Joskus asiat menevät aika uskomattomalla tavalla. Eilen ulkomaalainen naapurimme kävi jo toisen kerran seuroissa ja kyseli, milloin seuroja on seuraavan kerran. Hän myös sanoi haluavansa oppia tuntemaan meidän opetustamme ja uskoamme.

Hassua on sekin, että tutustuimme naapuriimme siten, että hänen ja hänen kämppäkaverinsa avain oli pudonnut meidän parvekkeellemme.

Välitän näin saamiani terveisiä edelleen: Kuunteles Kinnusen puhe lauantai-illalta. Käsittelee mm. Lutherin ja Lestadiuksen parannuksen tekoa.

http://www.pllchurch.org/specialevent.html