Sivu 1/1

Maailma vie aina välillä mukaansa...

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2008, 03:42
Kirjoittaja pikkupoika
..

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2008, 04:21
Kirjoittaja Taavetti
Kävitkö suviseeuroissa? Jos kävit, olisit tullut tapaamisen paikalle, sieltä olisit voinut muutaman kaverin löytää.

Re: Maailma vie aina välillä mukaansa...

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2008, 10:07
Kirjoittaja O.M
Evankeliumista saa voimaa taistella syntiä vastaan, kun vain jaksaa käydä parannuksen askelille. Ei tämä ole onnistuneiden ihmisten valtakunta, vaan syntinsä tuntevien ja ne anteeksi haluavien valtakunta. Uskovaisia kavereitakin saa ajan kanssa.

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2008, 16:33
Kirjoittaja pikkupoika
..

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2008, 17:30
Kirjoittaja Jani_S
Käy pikkupoika seuroissa. Sanon vielä, että käy. Jos usko on heikko, ja kenelläpä se vahva olisikaan, sitä enemmän kannattaa kuunnella Jumalan sanaa. Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala antaa etsivälle myös korvat kuulla, jos tuntuu, ettei edes ymmärrä hänen sanastaan mitään.

Jumalan valtakunnassa, hänen armohuoneessaan, on lääke kaikkea syntiä ja vihollisen houkutuksia vastaan. Kannattaa käydä seuroissa, kannattaa uskoa ja kannattaa lähteä kilvoittelemaan uskossa taivasta kohti. Ajallinen maailma katoaa aikanaan, meidän ajalliset ruumiimme vielä aiemmin, mutta Jumalan valtakunta ei katoa koskaan.

Armolupaukset koskevat kaikkia. Vihollinen saarnaa varmasti, että sinun syntisi ovat kuule nyt niin mahdottoman suuret, ettei niitä kukaan ala anteeksi antamaan. Se neuvoo vain kantamaan itse kuormaa ja näin haluaa väsyttää jo muutenkin uupuneen. Ja vasta vähän aikaa sitten se vanha valehtelija saarnasi aivan muuta, nimittäin että kyllä sinun kestää vähän syntiäkin tehdä, saahan ne sitten anteeksi. Tällainen vihollinen meillä on, aina valehtelemassa ja eksyttämässä, mutta Jumalan ehtymätön armo on vihollisen voimaa suurempi. Tätä Jumalan armoa saarnataan kaikille väsyneille, vihollisen uuvuttamille syntisraukoille ilman rahaa ja hintaa. Ei tarvitse muuta kuin ottaa vastaan evankeliumin sana, ja jos tuntuu ettei osaa, niin siihenkin saa pyytää Jumalalta taitoa.

Kyllä meillä on sitten hyvä Jumala, kun hän antaa Jani_S:nkin, syntisistä suurimman, olla valtakuntansa hoidossa ja kuulla anteeksiantamuksen saarnaa. Ei hän, vaikka vanhurskas tuomari onkin, lue meille syntisille yhtään lakia, vaan hän pani poikansa kärsimään lain tuomiot puolestamme. Jeesuksen Kristuksen kautta saamme nyt nauttia myös lain täyttämistä ja olla siten vapaat siitä. Ei meille lueta yhtään syntiä tuomioksi, koska Jeesus on ne ristillä maksanut. Voi katso, kuinka hän kärsi! Eikö olisi väärin jättää nyt ottamatta se onni ja autuus, jonka hän verellään meille maksoi?

Meillä ei ole mitään muuta tietä taivaasen kuin Jeesuksen sovituksen kautta. Ja koska me olemme niin syntisiä, niin erehtyväisiä ja omalta puoleltamme vain Jumalalle selkämme kääntäviä, niin Jumala muisti tätäkin armossaan; hän antoi meille seurakunnan, toiset uskovaiset, Jumalan sanan todistajat, saattomiehet ja -naiset. He kertovat meille aina uudestaan hyviä uutisia, jos uskomme on heikko ja tuntuu, että emme jaksa enää askeltakaan. Näitä taivaan terveisiä sinullekin kerrotaan Jumalan lasten joukosta, tällä palstalla näin vain kuolleen kirjaimen kautta, mutta Jumalan lasten suulla aivan henkilökohtaisesti, suoraan sydämeen ja sieluun.

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2008, 00:46
Kirjoittaja pikkupoika
Ens kerralla koitetaan mennä.

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2008, 21:48
Kirjoittaja pumpulikukka
Itse vasta palaamisen armon saaneena takaisin Jumalan valtakuntaan voin sanoa, että kannattaa käydä seuroissa. Siellä saa vahvistusta aletulle uskolle ja pääsee toisten uskovaisten yhteyteen. Itsellä aluksi tuli aivan hätä, etten vaan jää yksin. Sielunvihollinen on ahkerasti houkuttelemassa syntiin ja monenlaiset epäilykset on välillä. Kyllä se on armo evankeliumi jota kuulee seuroissa ja toisia uskovaisia tavatessa siitä saa voimaa taistella syntiä vastaan. Rukoilla myös kannattaa. Itse rukoilin epäuskoisena ollessa, että saisin vielä palata takaisin. Taivaan Isä on kuullut rukoukseni. Nyt rukoilen, että hän varjelisi tässä uskossa.

"Maailman ystävä jos tahdot olla, niin silloin Jumalasi vihoitat. Ja hänen täytyy sinulta pois ottaa. Henkensä pyhä kallis armonsa.
Jumalan lapset vielä julistavat käskystä, Herran sanaa sovinnon. Sen kautta pääset synnin kuolon alta, saat suojan hoidon Herran laumassa." SL 239:7-8

ViestiLähetetty: 24 Elo 2008, 08:37
Kirjoittaja weha
Kyllä sitä ihminen on heikko, ainakin minä...mutta toisaalta, ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja nämä asiat saattaa ajaa sitten eroon Jumalan valtakunnasta. Toisilla uskovilla saattaa olla asiat moninverroin paremmin, kuin esim. minulla ja heikommilla uskovaisilla...

ViestiLähetetty: 24 Elo 2008, 19:25
Kirjoittaja mato
weha kirjoitti:Kyllä sitä ihminen on heikko, ainakin minä...mutta toisaalta, ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja nämä asiat saattaa ajaa sitten eroon Jumalan valtakunnasta.

Ihminen on itse syypää rikoksiinsa. Elämäntilanteiden ja -vaiheitten syyttäminen on salaa ja epäsuorasti Jumalan syyttämistä: "Jumala johdatti minut syntiin." Näin ajattelen enkä sano tätä piikitelläkseni.

ViestiLähetetty: 24 Elo 2008, 20:28
Kirjoittaja weha
Juu, mato, puhut varmaan asiaa...ajattelen kuitenkin, että "perkele johdatti minut syntiin", ja juuri vaimo asiasta, mielestäni kaikki lähti....mut ei voi mitään enää...

ViestiLähetetty: 25 Elo 2008, 14:14
Kirjoittaja weha
Niin perkele pyörii kuin kiljuva jalopeura, kenen saisi niellä....

ViestiLähetetty: 25 Elo 2008, 14:19
Kirjoittaja weha
Pahimmat vihollisethan olivat perkele, maailma ja oma liha. Tottakai olen anteeksi pyytänyt ja saanut uskoa.

ViestiLähetetty: 25 Elo 2008, 18:59
Kirjoittaja Emka
Tervetuloa weha takaisin foorumiimme ja myös Jumalanvaltakunnan osallisuuteen. Saakoon Taivaanisä siunata ja varjella sinua valtakunnassaan ja myös rukoilen että puolisosi saisi uskomisen lahjan.

Käykää seuroissa ja olkaa yhteydessä toisten jumalanlasten kanssa.
Olen todella iloinen siitä että olet päässyt armosta uskojan paikalle :D

jalopeura

ViestiLähetetty: 08 Heinä 2011, 07:27
Kirjoittaja saturnus
jalopeura ei kilju vaan karjuu

Re: jalopeura

ViestiLähetetty: 08 Heinä 2011, 08:16
Kirjoittaja Taavetti
saturnus kirjoitti:jalopeura ei kilju vaan karjuu

No, jos noin tarkkoja ollaan, eihän jalopeuraa ole olemassakaan, kyseessä on Agricolan määritelmä eläimelle, jota ei Suomessa hänen aikanaan tunnettu, ja jonka me tiedämme leijonaksi.

Varmasti Agricola oppineena miehenä tiesi leijonan leijonaksi, mutta ei halunnut rasittaa siitä tietämättömiä suomalaisia oudolla sanalla. Sitten itse asiaan, oletan leijonallakin olevan melko laajan äänirepertuaarin. Kuuluvin ääni on varmasti karjunta, mutta miten lienee, eiköhän se osaa muiden kissojen tavoin vikistä, naukua ja ainakin kehrätä.

Re: jalopeura

ViestiLähetetty: 08 Heinä 2011, 12:05
Kirjoittaja Humilton
saturnus kirjoitti:jalopeura ei kilju vaan karjuu


Kiljuminen on karjumista falsetissa.

ViestiLähetetty: 08 Heinä 2011, 21:11
Kirjoittaja saturnus
totta.