VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 13 Joulu 2018, 15:58

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 16 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: tehtävistä ja toiminnoista
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 08:23 
Aika vasta olin seuroissa, joissa puhuja puhui tuosta farisealaisuudesta. Ja hän sanoi et kenen tahansa on jopa helppoakin ymmärtää ns julkisynnit vääräksi, mutta et miten vaikeata on taas nähdä omia ansioita synniksi. Hän puhui toimiuskosta. Hän viittasi myös ry:n töihin; hän sanoi ettei halua väheksyä sitäkään asiaa, mutta näki tämmösenkin toimellisuuden vaarana sille asialle et olemme armosta uskomassa ja ettei meillä ole autuutemme eteen mitään 'tehtävissä'. Ja sit tuo puhuja kertoi et hän puhuu myös ittelleen ja et hän kokee epäonnistumista siinä suhteessa.

En osaa kovin hyvin kertoa, mitä tuo saarna piti sisällään enkä muista sanatarkkaan, mutta ajatus oli jotenkin noin, mitä kirjotin. Luther pitää tuota lahjavanhurskauden käsittämistä kaikkein vaikeimpana asiana omalle kohdalleen. Ja hän sanoo et sitä asiaa on joka päivä opeteltava.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 08:51 
Paikalla
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6932
Paikkakunta: Suomenselkä
Olen kuullut Ankan kertoman mukaisia saarnoja ennenkin. Pietari kehottaa noudattamaan toimessakin kohtuullisuutta. Olisin lainannut useampiakin jakeita, mutta nettiraamatun laitteisto ei suostunut antamaan kuin yhden, enkä nyt jaksa itse kopioida kirjasta. Tästä yhdestäkin jakeesta ilmenee olennainen asia:

2. Piet. 1:6

Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 09:34 
Ajatus kohtuudesta on varmastikin oikea. Kuitenkin tuo Pietarin kirjeen kohta tuossa asiassa irtoaa hiukan alkuperäisestä kontekstistaan? Suomenkielisessä raamatussa se kuuluu kokonaisuutena näin:

2. Piet. 1:5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.
9 Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.
10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea,
11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.


Alkuperäinen sana tuolla oikealle tiedolle on gnosis joka minun ymmärrykseni mukaan tarkoittaa nimenomaan moraalista tietoa.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 10:04 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3557
Ankka kirjoitti:
miten vaikeata on taas nähdä omia ansioita synniksi. Hän puhui toimiuskosta. Hän viittasi myös ry:n töihin; hän sanoi ettei halua väheksyä sitäkään asiaa, mutta näki tämmösenkin toimellisuuden vaarana sille asialle et olemme armosta uskomassa ja ettei meillä ole autuutemme eteen mitään 'tehtävissä'. Ja sit tuo puhuja kertoi et hän puhuu myös ittelleen ja et hän kokee epäonnistumista siinä suhteessa.


Kristityn vaelluksessa voi horjua yhtä lailla oikealle kuin vasemmalle, kumpaakaan vähättelemättä. Itsensä erilaisissa Jumalan valtakunnan työtehtävissä väsyttävien vastakohdaksi voisi todeta porukan, jonka arvomaailmassa ry:n tehtävät on priorisoitu periaatteella "kaiken muun jälkeen, jos mitään muuta ei keksi". En lukisi myöskään sellaista lihasta nousevaa itsekkyyttä "epäfarisealaisuuden" ansioksi pönkittämään Kristuksen lahjavanhurskautta. Jumalan valtakunnan työssä tarvittavista tehtävistä pois jäämiseen on varmasti enemmän ja vähemmän hyviä ja huonoja syitä. Omalta osaltani on kokemusta molemmista, mutta nuoruudessani etenkin huonoista syistä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 10:22 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
blastus kirjoitti:

Alkuperäinen sana tuolla oikealle tiedolle on gnosis joka minun ymmärrykseni mukaan tarkoittaa nimenomaan moraalista tietoa.


Taitanee hengellisessä yhteydessä tarkoittaa hengellistä tietoa, joka on osin kokemusperäinenkin toisin sanoen mitä on Jumalan lapsena saanut kokea. Eli yleinen moraalinen tieto, joka ilmenee pakanoillakin ei kuuluisi tähän yhteyteen? Korjata saa ja pitää, jos väärin vähänkään ymmärrän.

On muuten mielenkiintoista huomata tässäkin Raamatun paikassa, kuinka vanha käännös ainakin minun ymmärryksessäni tuo selkeämmin uskoa esiin.

"Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa" (vanha käännös)

Kun taas uudessa on "osoittamaan uskossanne lujuutta".

O.M joskus viljelee niitä alkukielen tutkielmiaan ja itseäkin on usein kiinnostanut sama tutkiminen tällaisten lukujen alla, mutta hidas on ollut siihen ja tiedä, jos taitokaan ei riitä alkuunkaan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 11:08 
Ooäm sanoi:

>>>Kristityn vaelluksessa voi horjua yhtä lailla oikealle kuin vasemmalle, kumpaakaan vähättelemättä.>>>

*Tietty voi horjua molemmille puolille, puhuja puhuikin et vaikeampi on ittessä havaita oikealle puolelle horjumista. Semmonen mielletään helposti jopa hyväksi asiaksi, kun se taas on Jumalan kasvojen edessä saastainen vaate.

>>>Itsensä erilaisissa Jumalan valtakunnan työtehtävissä väsyttävien vastakohdaksi voisi todeta porukan, jonka arvomaailmassa ry:n tehtävät on priorisoitu periaatteella "kaiken muun jälkeen, jos mitään muuta ei keksi".>>>

*Tuossa asiassa olen kokenut ihan ahdistusta; meillä on ollut aikoja, jolloin emme kunnolla kyenny selviytymään edes arkirutiineista, henkinen kantti lähes nollilla molemmilla, tarvitsimme ulkopuolista apua runsaasti ja sen kaiken rumban ja ahistuksen päällimmäisenä murheena mulla oli se, etten mitenkään ois jaksanut osallistua ry:n tehtäviin. Jonkin verran osallistuimme, mut aina tuntui siltä, ettemme tarpeeksi. Siin vaihees kun en ollu saanu kunnolla päivävaatteita ylle, saatikka aamukahvia juotua yms, saatto tulla soitto joltain myyjäisvastaavalta et pitäis leipoo...hyvä, etten alkanu karjumaan puhelimeen, et "on mulla parempaakin tekemistä"!! Ja niin kivoja kun esim kahvitukset on. No nyt on tilanne toinen ja me pystymme osallistumaan hyvällä mielellä ja iloitsemme siitä!

Jälkeenpäin oon miettiny monta kertaa et oisin voinu ihan hyvin vapauttaa itteni kaikist ry:n tehtävistä ja sanoo et sitku on helpompaa ittellä, ni osallistun. Mutta siihen vaikutti se, et joka ikinen kerta (?) kun istuin seurapenkissä, puhuja puhui siitä et miten tärkeätä on osallistua. Eikä kukaan edes ehottanu meille et voitais jäädä joksiki ajaksi pois, vaik tiesivät tilanteemme...aina vaan tuli niit soittoja...voisitko leipoo...tulisitko siihen, tähän ja tuohon...

>>> En lukisi myöskään sellaista lihasta nousevaa itsekkyyttä "epäfarisealaisuuden" ansioksi pönkittämään Kristuksen lahjavanhurskautta. Jumalan valtakunnan työssä tarvittavista tehtävistä pois jäämiseen on varmasti enemmän ja vähemmän hyviä ja huonoja syitä.>>>

Kuulostaa äkikseltään oudolta et joku pönkittäis armosta uskomista sillä, ettei osallistu ry:n työtehtäviin. Eihän omavanhurskaskaan pönkitä armosta uskomista töillään, vaan hän nimenomaan hylkää armosta uskomisen ja uskoo enempi omiin töihin, autuuden saavuttamiseksi. Mikä tahansa, joka vie poispäin Kristuksesta pelastajana, on väärin.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 11:33 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Sanoit Ankkaseni tuossa toisessa ketjussa, että veljellä saattaa olla karvat pystyssä jo valmiiksi. Saanko kysyä, onko höyhenesi pystyssä jo valmiiksi? ......Tämä nyt leikkimielisenä ja puolivakavissaan sanottu. Pyydän kuitenkin antamaan anteeksi aivan etulahjana, sillä kokemusta on siitäkin, kuinka puoliksi leikilläänkin sanotut saattavat loukata, kun pitäisi asioista puhua vakavammin ja harkitummin, jos kokee tarpeelliseksi. :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 11:34 
Poissa
perehtynyt

Liittynyt: 26 Kesä 2007, 00:58
Viestit: 50
Itse tällä hetkellä en osallistu kahvitusten lisäksi kuin päiväkerhon pitoon , en kuulu mihinkään toimikuntaan , en ole ihminen jolta ensimmäisenä tullaan kysymään takisitkö sitä tai tätä.

Josssain vaiheessa tuli "mitta täyteen" ry:n töissä (ennen olin erittäinkin aktiivinen) ja en vain jaksa, enkä halua enää mihinkään lupautua.

Tästä päätöksestäni, tai halun puutteestani, saan kyllä huomautuksia "entäs jos kaikki teemme niin , miksi ne joilla olis mahdollisuus eivät...ja ihmeellistä että joillain on oikeus kieltäytyä kaikesta2 . Nuo jätän omaan arvoonsa ja teen sen minkä teen hyvällä mielellä mutta en sitten tee sitä mihin se hyvä mieli ei enää riitä.


Oikeastaa jäin vastauksista miettimään että ainoastaanko meikäläisyydessä ry:n työt ja siellä touhuaminen ja sillä ansioita itselleen kerääminen, voi olla ja on farisealaisuutta .
Tuolla ylempänä taavetti vastasi että yksittäisten ihmisten ei pitäisi seurata onko farisealaisuutta yleensä, vai ei mutta tästä olen eri mieltä .
Eikös meidän jokaisen aivan henkilökohtaisesti pitäisi tutkia itseämme ja opetusta , ettei meidän uskomme ja se hengellinen opetus sisällä farisealaisuutta ?
Eikös sekin ole synti ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoittii, vielä synti , joka on vaikeampikin havaita, kuin joku elämän synti?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 11:39 
Poissa
sisupiristäjä
Avatar

Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Viestit: 419
Paikkakunta: Länsi Suomi
Fariseukset ja kirjanoppineet kiivailevat perinnäissääntöjensä puolesta, koska ne ovat heille kaikkein rakkaimpia ja tärkeimpiä asioita. Tänäkin päivänä todellinen Jeesuksen opetuslapsi joutuu rikkomaan ihmistekoiset perinnäissäännöt, koska ne eivät edusta Jumalan sanaa.

Farisealaisuuden voi tunnistaa jokainen itsessään kahleista, jotka estävät elämästä vapaana armolapsena, riemuitsemasta ja ylistämästä Jumalaa vailla sääntöjä miten se tulisi tehdä.

Ihmisellä on mahdollisuus vapautua kahleista menemällä pelkoa päin, ottamalla riski, ja uskaltaa katsoa maailmaa aidosti omana itsenään, sydäntään kuunnellen - ja huomata ettei se olekaan synti, vaan fariseusten kaltaisten asettama ihmisen oma kahle toiselle - jotta luulisimme olevamme turvassa, vaikka vain Jeesus voi antaa todellisen turvan, eikä siihen tarvita mitään ulkonaista koristelua - pelkkä sisäinen varmuus Hänen läsnäolostaan riittää!

Uskaltamalla vaeltamaan Hengessä, voi tuntea todellista kristityn vapautta, ja iloa.

Uskovaisen elämä on myös kärsimystä, mutta lapsenuskon nimissä ei saisi kieltää kristityn mahdollisuutta henkiseen ja hengelliseen kasvuun - eiköhän Jumalan tahto ole kuitenkin, että olisimme onnellisia uskossamme.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 11:46 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Omakohtainen uskominen. Eikö siitä ole kyse? Silloin ne kristillisyytemme perinnäissääntösyytöksetkin näkyvät aivan toisessa valossa. Puhutaan armoneuvoista.

Lain alla ei nimittäin ole armoa. Kaikki näkyy lakina. Armoneuvotkin ja aivan kaikki saarnat, mitä Jumalan valtakunnasta saarnataan. Niin kauan lakia saarnataan, että käy kuin Paavalille. Laki ottaa kiinni, osoittaa synnin ja ihminen kuolee, jotta Kristus voi sitten herättää hänet. Päästään omakohtaiseen uskomiseen lain alta armon alle.

Tätä on kristityn vapauskin. Se ei ole sitä vapautta, mitä maailma vapaudella käsittää. Se on vapautta siitä laista, joka ei ketään autuuta eikä vie perille. Se on vapautta Kristuksen täydelliseen hengen lakiin. Siihen kuuluu koko Kristuksen täydellisyys. Kristus halutaan ottaa vastaan aivan kokonansa. Evankeliumi, ilosanoma Kristuksesta sisältää niin anteeksiantamuksen kuin neuvon, opetuksen, nuhteen ja kurituksenkin sanat.


Viimeksi muokannut Jaakko päivämäärä 31 Loka 2007, 11:53, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 11:50 
Rakas Jaakko:

Ei mulla ollu 'höyhenet pystyssä' kun kirjotin tuota edellistä. Ei ollenkaan, kuulostiko se siltä? Yritin kertoo rehellisesti kokemuksistani ja tuntemuksistani.

Minusta Ooäm otti ihan hyviä asioita esille...molemmille puolille voi horjua, sehän on totta...on hyviä ja huonoja syitä olla osallistumatta ry:n tehtäviin, sekin on totta...

Kerroin vain, mitä ajatuksia mulle nousi hänen kommentistaan.

Sekään ei oo oikein hyvä idea et menee ry:lle 'aina valmiille', eikä itte osallistu mihinkään. Mutta joskus voi olla tilanteita, ettei pysty osallistumaan ja silti ois hyvä et vois kuitenki käydä seuroissa ja myös kahvilla. Tiedän ihmisiä, jotka eivät käy sentakii kahville, koska eivät osallistu tehtäviin, ettei tuu sanomisii siit et tulevat vain valmiin päälle...


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 12:00 
Paikalla
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6932
Paikkakunta: Suomenselkä
Aivan oikein pomeranssi toteaa, että ennen muuta itseämme meidän tulee tutkia ja omaa kohtaamme valvoa, ettei vain se Jeesuksen mainitsema hirsi ole päässyt näkökykyämme sumentamaan. En ottanut lainkaan sitä puolta esille, vaan keskityin siihen, ettei kenenkään yksittäisen uskovaisen asia ole valvoa toisten asiassa, siinä oma usko helposti kuivaa ja uskomisen ilo katoaa.

Niinhän muistaakseni Paavalikin kirjoitti, (Timoteukselleko?) että ottakaa itsestänne vaarin ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät...
Tuo on enemmän puhujille tarkoitettua ohjetta, mutta hyvin se sopii ohjeeksi kelle tahansa uskovaiselle.

Mitä tulee niihin Rauhanyhdistyksen työssä jaksamisiin, niin kelle tahansa saattaa joskus tulla tilanne, ettei kerta kaikkiaan jaksa, niin silloin on täysi lupa kertoa, ettei nyt minulla onnistu, mutta sopisiko joskus myöhemmin, tai joku toinen tehtävä. Se myöhempi aika voi tulla joskus päivien, joskus viikkojen, kuukausien tai vuosienkin kuluttua. Joissakin tapauksissa sitä ei tule koskaan, eihän kaikki tehtävätkään ole kaikille sopivia. Siksikin pidän tärkeänä, että tehtävien jaosta voidaan rauhassa ja rakkaudessa keskustellen sopia.

Tehtävättömäksi ja lahjattomaksi tässä valtakunnassa ei ole jäänyt kukaan, toisten lahjat ovat vain toisaalla kuin toisten. Tuli tässä yhteydessä mieleen vanha kuulemani kertomus ajalta, kun saarnaajat kulkivat vielä talosta taloon ja kylästä kylään seuroja pitämässä. Joitakin uskovaisia saattoi kulkea varsinkin talvikausina useita viikkoja heidän mukanaan kuulijoina.
Eräissä seuroissa oli tekstinä ollut Jumalalta saadut lahjat ja tehtävät. Puheen jälkeen oli muuan ihminen mennyt valittamaan puheen pitäneelle veljelle, että minulla ei kuitenkaan taida olla mitään lahjoja Jumalalta tässä valtakunnassa.
Veli oli kuunnellut valituksen ja sanonut siihen: Vai ei sinulla ole lahjoja, kun olet jo monta viikkoa korvana kulkenut.

Se kuulijan lahja taitaa ollakin niitä kaikkein arvokkaimpia. Tähän sopii vielä lisätä, että siihen aikaan saattoivat kuulijat olla nykyistä aktiivisempia, he saattoivat puheen väliin äänekkäästi myönnellä ja vahvistaa puheen sisältöä, mutta joskus kun puhe poikkesi oikeasta, huomauttaa myös siitä. Arvokas lahja on mielestäni myös hiljaisen kuulijan osa, Vapahtajan esimerkki ja opetus kertoo siitä paljon.

Kohtuullisuus toimessa tarkoittaa varmasti sitä, ettei meidän tarvitse uuvuksiin asti rasittaa itseämme edes Jumalan valtakunnan työssä, mutta toisaalta edes Jumalan valtakunnan työstä emme saa ansioita autuutemme eteen.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 12:10 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3557
Ankka kirjoitti:
*Tietty voi horjua molemmille puolille, puhuja puhuikin et vaikeampi on ittessä havaita oikealle puolelle horjumista. Semmonen mielletään helposti jopa hyväksi asiaksi, kun se taas on Jumalan kasvojen edessä saastainen vaate.


Näin on. Ja kaiken lisäksi omavanhurskaus ja lihallisuus esiintyvät usein samaan aikaan. Esim. "Voinhan minä katsoa jonkun tiukkapipon mielestä sopimattomia ohjelmia netti-TV:stä, kun en ole luonteeltani mikään huorintekijä." Tuossa tulee siis ansio: "Olen onnistunut, kun en ole huorintekijä." Ja lihallisuus: "Ei ne ajatuksen synnit niin nuukia ole, koska eihän niiltä muutenkaan voi välttyä." Ehkä sen lihallisuuden tosiaan tunnistaa paremmin kuin omavanhurskauden. Silti ne monesti vaikuttavat kulkevan käsi kädessä.

Ankka kirjoitti:
*Tuossa asiassa olen kokenut ihan ahdistusta; meillä on ollut aikoja, jolloin emme kunnolla kyenny selviytymään edes arkirutiineista, henkinen kantti lähes nollilla molemmilla, tarvitsimme ulkopuolista apua runsaasti ja sen kaiken rumban ja ahistuksen päällimmäisenä murheena mulla oli se, etten mitenkään ois jaksanut osallistua ry:n tehtäviin. Jonkin verran osallistuimme, mut aina tuntui siltä, ettemme tarpeeksi. Siin vaihees kun en ollu saanu kunnolla päivävaatteita ylle, saatikka aamukahvia juotua yms, saatto tulla soitto joltain myyjäisvastaavalta et pitäis leipoo...hyvä, etten alkanu karjumaan puhelimeen, et "on mulla parempaakin tekemistä"!! Ja niin kivoja kun esim kahvitukset on. No nyt on tilanne toinen ja me pystymme osallistumaan hyvällä mielellä ja iloitsemme siitä!


Tuossa mainitsit hyviä syitä olla pois työvuoroista.

Ankka kirjoitti:
Jälkeenpäin oon miettiny monta kertaa et oisin voinu ihan hyvin vapauttaa itteni kaikist ry:n tehtävistä ja sanoo et sitku on helpompaa ittellä, ni osallistun. Mutta siihen vaikutti se, et joka ikinen kerta (?) kun istuin seurapenkissä, puhuja puhui siitä et miten tärkeätä on osallistua. Eikä kukaan edes ehottanu meille et voitais jäädä joksiki ajaksi pois, vaik tiesivät tilanteemme...aina vaan tuli niit soittoja...voisitko leipoo...tulisitko siihen, tähän ja tuohon...


Varmasti kaikki on tapauskohtaista, mutta vierastan sellaista keskustelua, jossa autuus ikään kuin vaikuttaa seuravan lahjana ry:n työvuoroista pois jäämisestä. Sentyyppiseenkin keskusteluun olen netissä törmännyt. En tarkoita kommenttejasi tässä ketjussa.

Ankka kirjoitti:
Kuulostaa äkikseltään oudolta et joku pönkittäis armosta uskomista sillä, ettei osallistu ry:n työtehtäviin.


Kuvitellaan tilanne, että joku on ollut vähän laiska työtehtävien suhteen ja korostaa, ettei uskominen ole työtehtävissä (kuten ei olekaan). Hän seuraa vähän paheksuen, miten jotkut muut ahertavat itsensä suorastaan väsyksiin asti erilaisissa Jumalan valtakunnan työtehtävissä. Kun sitten puhuja mainitsee, että myös Jumalan valtakunnan työhön osallistumisesta voi ihmisluonto ottaa itselleen ansioita, jotka ovat Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate, niin eikö helposti vähemmän ahkeran kuulijan vanha osa saata tuntea iloa, että ähäkutti, siitäs saitte. Vai onko kuvittelemani tilanne täysin mahdotonta ja inhimilliselle luonnolle vierasta?

Ankka kirjoitti:
Eihän omavanhurskaskaan pönkitä armosta uskomista töillään, vaan hän nimenomaan hylkää armosta uskomisen ja uskoo enempi omiin töihin, autuuden saavuttamiseksi. Mikä tahansa, joka vie poispäin Kristuksesta pelastajana, on väärin.


Yksi omanvanhurskauden muoto on yhteistoiminta ihmisen ja Jumalan välillä. Kun ihminen tekee parhaansa, Jumala auttaa sitten Kristuksen ansion tähden armosta loput. Katolisilla se on ihan virallisena oppinakin. Eli kyllä omavanhurskas voi pönkittää mielestään "armosta uskomista" töillä, vaikka ei huomaakaan, että kaventaessaan armoa tekeekin siitä tekovanhurskauden, tosin "alennusmyynnissä" saatavan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 12:23 
Poissa
sisupiristäjä
Avatar

Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Viestit: 419
Paikkakunta: Länsi Suomi
Hyvä oli Marian osa olla Jeesuksen jalkain juuressa...

'Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.'

Matt.6:33

Eikös halu palvella seurakunnassa tule sydämestä, kun huomaa miten arvokas seurakuntayhteys on!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 13:38 
Jaakko kirjoitti:
On muuten mielenkiintoista huomata tässäkin Raamatun paikassa, kuinka vanha käännös ainakin minun ymmärryksessäni tuo selkeämmin uskoa esiin.


Minusta on mielenkiintoista huomata myös se, miten nuo pseudosuomeksi 1700-luvulla kirjoitetut kummalliset lauseet saavat aikaan lähinnä väärinymmärryksiä ja virheellisiä tulkintoja.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Loka 2007, 13:42 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Täyttä totta tuokin ja olen joskus tälle palstalle kirjoittanutkin siitä. En kuitenkaan ole halunnut aivan nolata itseäni ja jätin konkreettiset ymmärtämisvirheet kertomatta. Kyse ollut juuri siitä, että ei ymmärrä sanan merkitystä sen vanhentuneen käytön vuoksi. :)

Rinnalla on sitten lukenut uutta käännöstä.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 16 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia