Meillä pidettiin kodissamme seuroja koko nuoruusvuosieni ajan. Puhujat oli meilla majoitettuina ja siten tulivat lähemmin tutuksi kuin vain seuroissa istuessa.
Heikki Saaresta on mieleeni jäänyt se, kuinka innokas hän oli aamuisin kulkemaan varhain ulkona. Kesannollamme hän etsiskeli erilaisia kiviä, keräsi niita harrastuksekseen.
Laurit Taskila ja Perälä olivat usein kodissamme. Mikä huumorintaju heillä olikaan, varsinkin Taskilalla. Ihan on ikävä noita aikoja ja vierailuja. Meillä naurettiin enemmän kuin joskus muulloin, mitä lie naapurit meinanneet. Kun sitten illalla veisattiin vahvalla äänellä.
Aimo Murtonen jäi muisti-ihmeenä mieleen. Hän valitteli, etta kaikki mitä lukee, jää mieleen ja siksi ei halua ihan kaikkea roskaa lukeakaan. Hän oli ensimmainen rippi-isäni.
Juvosen setää ikävoimme kauan. Hän oli tosi usein seuroja pitämässä paikkakunnallamme. Kerran hänen ja seuralaisensa ollessa pois lähdössä juttelimme kaikki eteisessä ja tuli jotenkin puheeksi virstan pituus. Minä onneton vakavissani puhuin virtsasta - huumorintaju kukki myos näillä puhujaveljillä.
Mauno Koivunevalla oli nuorisoon menevä tyyli puhua. Kuunneltiin tosi tarkkaavaisena hänen puheitaan.
Vieläkö te muistatte näitä vanhoja, jo kotiin päässeitä puhujia?