VL-FOORUMI

Meillä pidettiin kodissamme seuroja koko nuoruusvuosieni ajan. Puhujat oli meilla majoitettuina ja siten tulivat lähemmin tutuksi kuin vain seuroissa istuessa.

Heikki Saaresta on mieleeni jäänyt se, kuinka innokas hän oli aamuisin kulkemaan varhain ulkona. Kesannollamme hän etsiskeli erilaisia kiviä, keräsi niita harrastuksekseen.

Laurit Taskila ja Perälä olivat usein kodissamme. Mikä huumorintaju heillä olikaan, varsinkin Taskilalla. Ihan on ikävä noita aikoja ja vierailuja. Meillä naurettiin enemmän kuin joskus muulloin, mitä lie naapurit meinanneet. Kun sitten illalla veisattiin vahvalla äänellä.

Aimo Murtonen jäi muisti-ihmeenä mieleen. Hän valitteli, etta kaikki mitä lukee, jää mieleen ja siksi ei halua ihan kaikkea roskaa lukeakaan. Hän oli ensimmainen rippi-isäni.

Juvosen setää ikävoimme kauan. Hän oli tosi usein seuroja pitämässä paikkakunnallamme. Kerran hänen ja seuralaisensa ollessa pois lähdössä juttelimme kaikki eteisessä ja tuli jotenkin puheeksi virstan pituus. Minä onneton vakavissani puhuin virtsasta - huumorintaju kukki myos näillä puhujaveljillä.

Mauno Koivunevalla oli nuorisoon menevä tyyli puhua. Kuunneltiin tosi tarkkaavaisena hänen puheitaan.

Vieläkö te muistatte näitä vanhoja, jo kotiin päässeitä puhujia?

Muistan hyvinkin, Perälöistä kuitenkin paremmin hänen veljensä Arvon, joka muutamia kertoja kävi täälläkin seuroja pitämässä. Lauri ei muistini mukaan käynyt täällä koskaan, kuulin sentään hänen joitakin puheitaan lähinnä isoissa seuroissa. Olisi muutamia hauskoja muistojakin kerrottavana, kun vain tulisi aloitetuksi.
Paremmin muistan vanhoista,edesmenneistä puhujista Aukusti Törölän, Vihtori Stårkin ja Paavo Kinnusen, jotka tuosta lähietäisyydeltä kävivät täällä useammin.
Vihtori halusi opettaa itseään nuoremmalle Paavolle lähetysmatkakäytäntöä, heidän saatuaan tehtäväksi pitää täällä seuroja viikon ajan. He jäivät meille yöksi, mutta Paavon oli määrä mennä päivällä Kinnulaan, jossa hän toimi silloin kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Sinne oli tulossa joitakin kaukaisia luottamushenkilöitä neuvottelemaan kunnan asioista. Yöllä tuli ankara lumipyry, aamulla olivat kaikki tiet puolimetrisen lumen alla, eivätkä silloin toimineet aurat tai lumilingot nykyisellä teholla. Kun katsoimme aamulla ulos mahtavia kinoksia. Vihtori innostui ehdottamaan: Sinun Paavo täytyy nyt jäädä tänne päiväksi, kyllä ne3 herrat siellä pärjäävät ilman sinuakin.

Eläkepäivillään Koivuneva kävi täällä parikin kertaa lähetysmatkalla. Erikoiseen muistooon jäi Lenna Anttila, entinen veturinkuljettaja, jolla oli omalla tavallaan sydämellinen puhetapa ja äänen väri. Ne jäivät mieleen, vaikka hän kävi täällä vain kerran. Pari vuotta myöhemmin tapasin hänet yllättäen Oulun entisellä Rauhanyhdistyksellä, siinä missä nykyisin sijaitsee SRK.n toimisto.

Muistaako teista kukaan Janne Vanskaa? Tosi usein oli seuroissamme ja meilla majoituksessa. Loysi vanhoilla paivillaan vaimon ja olikin sitten suloinen aviomies.

Enta Ahokas? Kierteli paljon ita-Suomessa. Kuusela oli hiljainen veli, puhetta kylla tuli saarnatessa.

Erkki Reinikainen oli todella sotilaallinen olemukseltaan, vaatimaton veli. Paikkakunnallamme oli joku hanen sukulaisensa, jota kavi katsomassa. Hanen suoraselkaisyytensa ja jamptiytensa on jaanyt mieleeni.

Jospa olisi taalla nuoruuden aikainen vieraskirjamme, tulisi enemman kerrottavaa. Muisti alkaa patkia ian myota. Kiitosaihe: Jumalan armo Jeesuksessa EI PATKI!

Muistan Janne Vänskän, yöpyi useamman kerran myös meillä lähetysmatkoillaan

Kiitos Taavetti, kun toit toisessa osiossa Kalle Timosen kirjoituksen esille. Virkistit muistiani. Kalle oli kanssa aika usein meilla majoituksessa ja seuroja pitamassa.
Hanhan oli sellainen suurella elopainolla siunattu veli. Osasi osansa ottaa huumorilla.

Kylla nauru kelpasi jokaiselle, kun Kalle kertoi olleensa Amerikassa puhujamatkalla. Menivat veljet sitten yleiseen vaakaan. Kallen kohdalla sielta alkoi hataisesti kuulua: "Yksi kerrallaan, yksi kerrallaan."

Voi kun minulla on ikava noita nuoruuden paivia kaikkine vieraineen ja keskusteluineen. Olen ollut vuosikymmenia ulkomailla, en tieda millaista nyt olisi.

Isäni on kertonut Antti Koukkarista niiltä ajoilta kun hän oli vielä Taivalkosken kirkkoherrana. Oli pidetty pirttiseuroja isäni kodissa ja Koukkari oli ollut puhujana siellä. No ennen kuin seuroja oli aloitettu, oli ollut puhetta järven kalaisuudesta yms. Juuri ennen seuroja oli Antti tokaissut että ennen ei seuroja aloiteta ennenkuin on kalassa käyty ja saatu emännälle ruoka kalat. No niinhän siinä oli sitte käynyt että kalaan oli menty mutta oli niitä kalojakin tullut saavillinen.