blastus kirjoitti:Kyllä tämä näin tuli esille, että kenenkään kotiin asti ei heikko veli kurkota, vaan siellä toimitaan omantunnon mukaan.
Pyrin nimenomaan referoinnissani ajatustarkkaan ja mielellään jopa sanatarkkaan alkuperäisen puheen noudattelemiseen ja erityisesti varoin lisäämästä asioita, joissa en ollut ihan varma oman tulkinnan osuudesta, koska muutenhan se lakkaisi olemasta referaatti. Joitakin asioita luonnollisesti jää pois ja aina ei voi olla aivan 100% varma siitä, ettei astian makua ole mukana. En siis voi taata, että alustaja allekirjoittaa tuon referaatin, sitä pitää kysyä alustajalta itseltään.
Tuo Paavalin ikinä on siinä mielessä merkillinen, että hän kuitenkin kehottaa vahvistamaan noita heikkoja, eli heikon veljen ymmärryksen pitäisi kasvaa niin, että hänkin ymmärtäisi kysymyksessä olevan nimenomaan asian, joka ei mitenkään liity uskomiseen.
Room. 14:19 Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
Olkoonkin, että paavali käyttää jossain sanaa ikinä, niin roomalaiskirjeessä hän kirjoittaa hyvin selkeästi, mitä tarkoittaa.
Room. 14:1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
4 Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.
Paavali sanoo myös:
21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.
mutta jatkaa:
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
Alustaja selitti tätä siitäkin näkökulmasta, että Rooman ja Korintin kristityillä oli erilaiset ongelmat. Toisessa heikko veli oli määräilemässä omilla elämäntavoillaan, mitä muut saavat tehdä ja mitä eivät. Toisaalla taas oli vapautensa väärin käsittäneitä "vahvoja" (vahvoja sitaateissa, koska voiko olla vahva ja käsittää väärin?), jotka halveksivat heikkoja sen vuoksi, että nämä eivät tajunneet kyseessä olevan uskoon liittyviä elämäntapa-asioita.
Alustaja valaisi tätä uhrilihakysymystä myös kertomalla, miksi se oli merkityksellinen. Nimittäin siksi, että Rooman toreilta oli hänen mukaansa mahdotonta tuohon aikaan saada lihaa, josta ei olisi toimitettu uhria ja tämän vuoksi juutalaiskristityistä tuli käytännössä kasvissyöjiä.
Meiliaikku kirjoittaa:
Otan kantaa platuksen näkemykseen vain omantunnon osalta. Uskovaisen omatunto on aina sidoksissa Pyhään Henkeen. Siksi uskovaisen omassatunnossa ei voi olla monenlaisia käsityksiä uskon peruskysymyksistä ja siihen liittyvästä elämästä. Oudot käsitykset eivät ole Jumalan ääntä, vaan ne ovat meidän lihan puolemme näkemyksiä.
Jumalan Henki on meissä uskovaisissa yhteistä. Se vaikuttaa sekä meissä että seurakunnassa. Me emme voi nähdä toisen uskovaisen omaantuntoon muutoin, kuin vaelluksen hedelmien kautta.( teot, valinnat ja puheet) Jos uskovainen kantaa oikeita hedelmiä hän vaeltaa valkeudessa, jos hän kantaa huonoja hedelmiä hänen uskon elämänsä on vialla.
Joka tapauksessa me kannamme jompia kumpia hedelmiä.