Omatunto

[nuusku]

Kyllä Luther on melko selvästi ilmoittanut kantansa, miten ihminen saa syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen pantin.

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."

Myönnettäköön, että toisissa kohdissa hän on epäselvempi. On tehtävä ero parannuksessa tapahtuvan uudestisyntymisen ja erilaisten uskolle omistettavien armovakuutusten välille. Silloin Lutherin kirjoitukset ovat hyvin linjassa tuon ylläolevan kanssa.

Tuo on selkeää tekstiä, mutta tarkoitin aiemmassa viestissä, että sanotaanko nyt, jos joku ostaisi kaiken Lutherin kirjoittaman kirjallisuuden, ja lukisi sitä, niin tähän asti saamieni tietojen mukaan tuo armojärjestys ei merkittävästi korostu niin että siitä muistutettaisiin erityisen usein, vaikka se sitten jossain ilmoitetaankin selkeästi. Toisin kuin jos lukee kristillisyytemme kirjoija, niin armojärjestyksestä kerrotaan usein ja selkeästi, eli sitä ei voi olla ohittamatta jos lukee niitä kirjoja.
Samoin jos vaikkapa joku lukee koulun uskonnonkirjasta tai jostain muusta ns. neutraalista kirjasta tietoja, joissa kerrottaisiin pelkistetysti ja lyhyesti esim. Lutherin opin pääkohdat, niin ymmärtääkseni niissä (jos kyse on lyhyistä tietosanakirjamaisista jutuista) ei korosteta, että Luther painotti äänellista evankeliumia ja tuota armojärjestystä. Sensijaan jos lukee jonkun epäuskoisenkin tekemää vastaavaa tietosanakirjamaista referaattia vl:stä, niin niissä uskoakseni kautta linjan korostuu ja mainitaan se, että vl:n nimenomaan saarnaavat äänellisesti syntejä anteeksi. Eli siitä olen sitten päätellyt, että äänellinen saarna on "enemmän julkisuudessa" nykyään kuin Lutherin aikana. Samoin muistan lukeneeni, että pohjolan kristillisyyden aivan alkuaikoina, kun Laestadius sai parannuksen armon, ei olisi vielä selkeästi ollut ymmärrystä lyhyestä äänellisestä synninpäästöstä uskon antajana ja uskovaisten lohduttajana, vaan että tämä oli kirkastettu vasta jonkin ajan kuluttua. Tosin Laestadius sai parannuksen armon äänellisen saarnan kautta, ja käsitti tuon armojärjestyksen, mutta niiden perusteella mitä olen lukenut, vasta myöhemmin olisi kirkastunut, että lyhyt, muutamasanalinen evankeliumin ydinsanoma, synninpäästö, on koko asian ydin, tms.

Niin, näiden saamieni tietojen perusteella olen sitten pähkäillyt, että josko Jumala on nyt viimeisinä aikoina aivan erityisesti kirkastanut evankeliumin salaisuutta seurakunnalleen, sekä tehnyt sen näkyväksi myös ulkopuolelle selvemmin kuin ennen. Siis, vaikka armojärjestys on aina ollut sama maailman alusta asti, ja se kuinka uskoon on tultu, niin tämä olisi erityisellä tavalla kirkastunut nyt tänä ajanjaksona, kun Henki on levännyt Pohjan perällä viimeisinä aikoina.

Joku toivottavasti korjaa minua, jos nämä käsittämäni tiedot ovat virheellisiä.

[O.M]

EDIT. Pyydän siis nöyrästi anteeksi aiheuttamaani hämmenystä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on anteeksi, vaikka arvelinkin, ettei sitä minulle ollut osoitettu. Silti tiedän, että minun pitäisi yrittää kirjoittaa maltillisemmin ja vähemmän päällekäyvästi. Kun on lahjaksi saanut elävän uskon, niin lahjaksi tulisi antaa eikä siitä pitäisi kerskua tyyliin "minullapas on paremmat argumentit, hähhähhää." Tunnen joutuneeni tuohonkin syntiin ja pyydän sitä anteeksi kaikilta, joiden näkemyksiä olen varmasti lihan käsivarrella ollut mitätöimässä. Kunpa saisi taidon lähestyä lähestyä varovasti alhaalta päin niin kuin aran armoitetun Jumalan lapsen mielen tulisi olla.

[O.M]

jos joku ostaisi kaiken Lutherin kirjoittaman kirjallisuuden, ja lukisi sitä, niin tähän asti saamieni tietojen mukaan tuo armojärjestys ei merkittävästi korostu niin että siitä muistutettaisiin erityisen usein, vaikka se sitten jossain ilmoitetaankin selkeästi. Toisin kuin jos lukee kristillisyytemme kirjoija, niin armojärjestyksestä kerrotaan usein ja selkeästi, eli sitä ei voi olla ohittamatta jos lukee niitä kirjoja.

Tuossa on kyllä perää. Armojärjestys on Lutherin teksteissä jollain tapaa kätketympänä, vaikkakin kyllä sen niistäkin löytää, kun tietää oikean lukutekniikan.

[Nepheg]

Armojärjestys on Lutherin teksteissä jollain tapaa kätketympänä, vaikkakin kyllä sen niistäkin löytää, kun tietää oikean lukutekniikan.

Vahvasti uskon, että sanan kuulo oli niin selvä asia Lutherin aikaan, ettei sen merkitystä tuotu enempää esille.
Nekin kerrat jotka raamatussa kerrotaan elävän uskon synnystä, niin ei ole sellaisia syntynyt omissa oloissa vain lukemalla ja saamalla.
On kyllä kumma jos edes muuta keinoa saada synnit anteeksi tulee ajatelleeksikaan kun muusta tavasta ei raamatussa puhuta.

[Taavetti]

Kansakoulussa 1950 -luvulla oli historian opetuksessa esillä Lutherin epätoivo ja katumusharjoitukset luostarissa. Oli esillä myös miten eräs vanhempi munkki näki nuoren miehen epätoivon ja halusi lohduttaa ja opastaa häntä sen epätoivon hälventämiseksi. Vaikka luostarilaitos oli ja on melkoinen tekovanhurskauden oppilaitos, oli se Keskiaikaa edeltävinä vuosisatoina myös paikka, jossa elävä evankeliumi saattoi pysyä suojassa monelta paavin harhalta ja vainoltakin. Luostarit ja yliopistot olivat melkein ainoita paikkoja, joissa saattoi nähdä alkuperäistä kirjoitettua Jumalan sanaa. Munkeilla oli aikaa niitä lukea ja tutkia, mutta myös keskustella kirjoituksista. Munkkien tärkeimpänä tehtävänä oli kopioimalla vanhoja kirjoituksia, varmistaa niiden leviäminen ja säilyminen, kun kirjanpainotaitoa ei vielä ollut keksitty.

Tuli tässä mieleen tilanne Laestadiuksen aikana ja jälkeen, siinä on eräitä yhtymäkohtia, mutta myös eroavaisuuksia Lutherin aikaan verrattuna. Jätän sen kuitenkin tällä kerralla vain maininnan asteelle.

[Emka]

Löysin Lutherin teoksista kasteesta, kun täälläkin on ollut mielipiteitä,että ei lapsi usko,?

Lutheri tuomitsee kaikki uudesti kastajat. Palstallamme käy niitäkin lukemassa jotka eivät pidä lapsikastetta oikeana.

Tämä kirjoitus on Luther cd-rompulta,


Kuka on saanut sinut niin varmaksi siitä, etteivät kastetut lapset usko, kun minä kerran todistan, että he voivat uskoa? Mutta jos olet epävarma, miksi sitten niin uhkarohkeasti mitätöit ensimmäisen kasteen, vaikka et tiedä etkä voikaan tietää, että se olisi mitätön?
Entä jos kaikki lapset kasteessa eivät ainoastaan voi uskoa, vaan myös uskovat samalla tavalla kuin Johannes äitinsä kohdussa? Emmehän me voi kieltää, että juuri sama Kristus on läsnä kasteen hetkellä ja kasteessa. Onpa kastajanakin hän itse, joka kerran äitinsä kohdussa tuli Johanneksen luo. Nyt hän puhuu kasteessa juuri samalla tavalla papin suulla kuin hän silloin puhui äitinsä suulla. Koska hän siis nyt on läsnä, puhuu ja kastaa itse, miksei myös usko ja henki tulisi hänen puheensa ja kastamisensa kautta lapseen samalla tavalla kuin se silloin tuli Johannekseen? Onhan nimittäin puhuja ja tekijä yksi ja sama silloin ja nyt, ja vastakin, kuten hän Jesajan kautta sanoo: "Hänen sanansa ei palaa tyhjänä takaisin." (Jes. 55:11)
<<<0100>>>
Näytä nyt sinä vuorostasi yksi ainoa raamatunlause, joka todistaisi, etteivät lapset voi uskoa kasteessa. Olenhan minä esittänyt jo monta sen puolesta, että he voivat uskoa ja että on oikein ajatella heidän uskovan, vaikka emme olekaan tietoisia, miten he uskovat tai miten usko on heille annettu; <<<0100>>> sehän ei olekaan tärkeää.
Tämän lisäksi Kristus käskee Matteuksen evankeliumin 19. luvussa (19:14) meitä tuomaan pikkulapset luokseen. Hän ottaa heidät syliinsä, suutelee heitä ja sanoo, että taivaan valtakunta on heidän. Hurmahenget haluavat kuitenkin vastustaa tätä ja sanovat, ettei Kristus puhu pikkulapsista, vaan nöyristä. Tämä ei kuitenkaan sovi yhteen tekstin kanssa, koska se sanoo selvästi, että hänen luokseen tuotiin pikkulapsia eikä nöyriä. Eikä Kristus myöskään sano "sallikaa nöyrien", vaan "sallikaa pikkulasten tulla minun luokseni", eikä hän moiti opetuslapsia nöyrien, vaan lasten estämisestä. Ei hän myöskään ota syliinsä eikä siunaa nöyriä, vaan pikkulapsia.
Kun Kristus sanoo: "Sen kaltaisten on taivaan valtakunta", tai Matteuksen evankeliumin 18. luvussa (Matt. 18:14): "Heidän enkelinsä näkevät minun Isäni kasvot", silloin on myös kyse samanlaisista pikkulapsista. Meitäkin hän opettaa tulemaan tuollaisten pikkulasten kaltaisiksi. Mutta jos nämä pikkulapset eivät olisikaan pyhiä, olisi hän antanut meille tosi kehnon esikuvan siitä, millaisiksi meidän on tultava. Silloin hänen ei myöskään pitäisi sanoa, että meidän on tultava pikkulasten kaltaisiksi, vaan pikemminkin, että meidän on tultava toisenlaisiksi kuin pikkulapset. Kaiken kaikkiaan: Hurmahenki ei ilman omia väännöksiään pysty muuttamaan tätä tekstiä niin, että sen sanat lapsista tarkoittaisivat nöyriä. Sanat ovat kerta kaikkiaan niin selviä ja vakuuttavia.

[Nepheg]

Löysin Lutherin teoksista kasteesta, kun täälläkin on ollut mielipiteitä,että ei lapsi usko,?

Kun opetuslapset kysyivät kuka on suurin taivaassa, otti Jeesus lapsen syliinsä ja käski ottamaan heistä esimerkkiä.
Eräs puhujakin sanoi, että ei Jeesus olisi ottanut lasta syliinsä ja tällaista opettanut mikäli kaikki lapset eivät olisi Jumalalle mieleen.

Kun lukee Matteuksen evankeliumia pari jaetta eteenpäin niin Jeesus jatkaa mielestäni sillä lailla, että tulkinnan varaa ei ole. Uskon vahvasti hänellä olleen lapsi edelleen sylissään. Sanat on siten asetettu:

10. Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.


Tätä Jumalan Pojan kehoitusta ei voi kiertää kuinkaan. Asia on niin yksiselitteinen, että kaikki lapset ovat Jumalalle rakkaita ja kelpaavat Hänelle.
Lapsia suojaavilla enkeleillä tuntuu olevan Jumalan silmissä vieläpä kaikkein tärkein tehtävä kun saavat olla niin lähellä meidän Isäämme kaikista enkeleistä.

On kyllä mukava luottaa tässäkin asiassa raamattuun. Kaikki jotka ovat menettäneet pienokaisensa vaikka keskenmenon tai muun onnettomuuden takia, saavat kerran nähdä nämäkin lapset siellä valkopukuisten joukossa.
Siellä he ovat hyvässä hoidossa ja ei ole kyyneltäkään siellä heillä.

[O.M]

Vahvasti uskon, että sanan kuulo oli niin selvä asia Lutherin aikaan, ettei sen merkitystä tuotu enempää esille.

Asia on varmaan juuri noin. On ollut täysin selvää, että usko tulee kuulemisesta, joten asiaa ei ole tarvinnut painottaa niin paljoa kuin monia muita asioita.

[O.M]

Lutheri tuomitsee kaikki uudesti kastajat. Palstallamme käy niitäkin lukemassa jotka eivät pidä lapsikastetta oikeana.

Tämä kirjoitus on Luther cd-rompulta,
- - -
<<<0100>>>
Kun Kristus sanoo: "Sen kaltaisten on taivaan valtakunta", tai Matteuksen evankeliumin 18. luvussa (Matt. 18:14): "Heidän enkelinsä näkevät minun Isäni kasvot", silloin on myös kyse samanlaisista pikkulapsista. Meitäkin hän opettaa tulemaan tuollaisten pikkulasten kaltaisiksi. Mutta jos nämä pikkulapset eivät olisikaan pyhiä, olisi hän antanut meille tosi kehnon esikuvan siitä, millaisiksi meidän on tultava. Silloin hänen ei myöskään pitäisi sanoa, että meidän on tultava pikkulasten kaltaisiksi, vaan pikemminkin, että meidän on tultava toisenlaisiksi kuin pikkulapset. Kaiken kaikkiaan: Hurmahenki ei ilman omia väännöksiään pysty muuttamaan tätä tekstiä niin, että sen sanat lapsista tarkoittaisivat nöyriä. Sanat ovat kerta kaikkiaan niin selviä ja vakuuttavia.

Kylläpä on Lutherilta selvää tekstiä. Lapsi uskoo ja heidän, uskon esikuvien, kaltaiseksi meidän aikuistenkin tulisi pyrkiä tulemaan.

[Taavetti]

Tärkeintä on mielestäni se, että on varma ja levollinen omassa näkemyksessään, mikä se sitten onkin!

Mukavaa päivän jatkoa kaikille

Kiitos hyvän päivän toivotuksesta!

Ensimmäiseen kappaleeseen kuitenkin yksi tärkeä huomautus. Luther opettaa Vähässä Katekismuksessa tähän tapaan: Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme tärkein asia.

En pikaisesti etsien löytänyt tarkkaa sanamuotoa, mutta tähän tapaan muistan sen rippikoulussa lukeneeni.
Ei ole siis tärkeintä pysyä vakaumuksessaan lujana sen laadusta välittämättä. Tärkeintä on uskon u, että se on oikeaa uskoa, ei uskon määrä tai uskon lujuus. Usein väärä usko on lujempaa ja vahvempaa, kuin oikea. Väärin uskovilla on varaa kerskatakin, etteivät ole mitään väärää tehneet. Sellainen kerskaus kertoo kuitenkin ainakin osittaisesta luottamisesta omaan ansioon.

Edit, korjasin lyöntivirneen

.

[O.M]

O.M:

>>>Parannuksen armon Luther sai yhdeltä munkilta.>>>

Ihan totta? Mistä oot lukenut tuollaista? Mä en oo vielä törmannyt tuommoiseen asiaan,

Minulle on vähän yllättävää, että pitkään vl:na olleelle ei ollut tiedossa käsitys siitä, miten Luther vl-käsityksen mukaan sai elävän uskon. Ei tietämättömyys toki ole rikos, mutta jotenkin olen vain ajatellut, että se on itsestään selvää kaikille vl:ille, mutta niin sitä oppii uutta ja yllättävää, kun vanhenee. Molemmin päin tietysti.

[Emka]

Siinä Luther rompussa on mainintaa siitä asiasta.
Pitää ettiä se sieltä ja tuoda tänne, kunhan sen taas sieltä löydän

Siinä rompula on kaikki Lutherin omat kirjoitukset ja myös hänestä kirjoitettuja elämänkertoja

[O.M]

Lisäkommenttina se, että Antti-veljen alustus vastasi aamenta.

Kävin hetki sitten lukemassa kirjoitetun version siitä alustuksesta ja aamenta tosiaan vastasi. Erityisesti kolahti tämä kohta:

"Osallisuus Kristuksesta merkitsee uskon kautta myös osallisuutta Kristuksen ruumiista, jossa salatulla tavalla uskovat tulevat myös Kristuksessa osallisiksi toisistaan, eläväksi Jumalan valtakunnaksi. Tämäkin on uskon todellisuutta, jota Luther kuvaa isossa katekismuksessa selittäessään Pyhän Hengen toimintaa maan päällä: ”Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkästä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on sen kutsunut koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys.” Tämä on yhtä ihmeellistä uskon todellisuutta kuin osallisuus Kristukseen. Tämäkin on kuitenkin totta vain Kristuksen yhteydessä. Siksi tarvitaan nöyryyttä. Seurakunta on pyhä vain siksi, että Kristus on sen verellään pyhittänyt, ei sen vuoksi, mitä ihmiset ovat, sanovat tai tekevät. Silti ihmisen syntisyys ei vähennä sen arvoa, mitä Kristus omalle ruumiilleen, Jumalan valtakunnalle antaa. Tämän näkeminen on suunnattoman suuri lahja."

[Emka]

Lukiessani tuosta Luther cd:ltä löytyi Lutherin oma kirjoitus AVAINTEN VALLASTA joka käsitys on tänäpäiväkin olemassa Vanhoillislestadiolaisuudessa.

Nyt pitää lähteä lähetys seuroihin naapuripitäjään, niin tällä kertaa tämä. Mutta yritän etsiä myös sen Lutherin oman kokemuksen löytäessään elävän uskon.


5. AVAIMET, AVAINTENVALTA
Avaimet merkitsevät Kristuksen seurakunnalle antamaa virkaa ja valtaa sitoa synteihin ja päästää niistä; eikä tämä koske ainoastaan törkeitä, aivan julkisia syntejä, vaan myöskin hienonhienoja, salaisia, jotka Jumala yksin tuntee, niin kuin on kirjoitettu: »Erhetykset kuka ymmärtää?» ja niin kuin Paavalikin Roomalaiskirjeen 7. luvussa (Room. 7:25) valittaa »lihalla palvelevansa synnin lakia». Meidän asianamme näet ei ole, vaan Jumalan asiana on ratkaista, mitkä ovat syntejä ja kuinka suuret ja kuinka monet synnit ovat, niinkuin on kirjoitettu: »Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi», ja Paavalikin sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 4. luvussa (1. Kor. 4:4): »Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu». WA 50, 243-244.
<<<0024>>>
Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» — hän sanoi halvatulle — »nouse» jne., ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sen kaltaisen vallan ihmisille.» Älä <<<0024>>> anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa. WA 30 II, 498.
Aiommekin nyt hiukan puhua avaimista sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Kristus sanoo: Mitä te sidotte maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa. Huomaa, että hän lupaa varmasti, että se on oleva sidottu ja päästetty, mitä me maan päällä sidomme ja päästämme; tässä ei ole mitään harha-avainta. Hän ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska me saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja näin ollen avaimet olisivat turhat eikä niistä olisi mitään hyötyä... Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet eivätkä kaksi eri avainta: kun te toimitatte työnne, niin on minunkin työni samalla tehty; kun te sidotte ja päästätte, niin olen minäkin samalla sitonut ja päästänyt. WA 30 II, 497.
<<<0025>>>
Avainten virka on siis korkea, jumalallinen virka, joka auttaa sieluja pääsemään synneistä ja kuolemasta armoon ja elämään ja <<<0025>>> antaa niille vanhurskauden ilman mitään tekojen tuottamaa ansiota, ainoastaan syntien anteeksiantamisen johdosta. WA 30 II, 468.
Kristus on antanut avaimensa kirkolle taivaan valtakuntaa eikä maallista valtakuntaa varten, niin kuin hän sanookin: »Se on oleva päästetty taivaassa.» Mutta millä tavoin maallinen valtakunta auttaa kristittyä pääsemään taivaaseen? Niin, jos se auttaisi pääsemään taivaaseen, niin ei Kristuksen olisi tarvinnut tulla alas taivaasta. WA 30 II, 490.
»Kaikki, mitä te sidotte ja päästätte», hän ei sano »muutamat», vaan »kaikki». Näin siis avaimen virka on riippumaton syntien määrästä, suuruudesta, pituudesta tai laadusta, minkä nimisiä ne sitten ovatkin; sillä se, joka sanoo »kaikki», ei jätä mitään ulkopuolelle.
Kuitenkaan tuota sanaa »kaikki» ei pidä selittää niin kuin paavi, että avaimet muka sitovat ja päästävät kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, ja siten antavat meille täydellisen vallan; vaan niitä on sovellettava ainoastaan synteihin eikä muualle, niin kuin juuri on sanottu. WA 30 II, 504.
Koska siis selvästi näemme, ettei Kristus tässä puhu vallasta taivaassa tai maan päällä, vaan meidän veljiemme synneistä, joihin olisi saatava aikaan parannusta, niin ei hänen sanojansa voida sovittaa eikä selittää mihinkään muuhun kuin sellaisiin synteihin, ja on sana »kaikki», niin kuin sanat »sitoa» ja »päästää» rajoitettava yksinomaan noihin samoihin synteihin. WA 30 II, 505.
<<<0026>>>
Kuinka sitten on meneteltävä, kun tahdotaan käyttää avaimia oikein, niin että asia on varma Jumalan edessä? Siihen sinulla on <<<0026>>> Matt. 18:15 varma raamatunkohta, jossa Kristus itse määrittelee avainviran niin, ettet voi erehtyä, jos vain seuraat sitä; mutta ellet seuraa, vaan rupeat noudattamaan uusia, omia tapojasi, niin tiedä silloin myös, että erehdyt ja ettei sinulla ole oikeita avaimia. Ja tuo raamatunkohta kuuluu näin: »Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän sinua kuulee niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Muta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.» Siinä sinulla on Jumalan sanassa esitettynä varma ohje ja menettelytapa, joka ei salli sinun erehtyä, joten voit pelotta ja huoletta käyttää avaimia jumalallisesti ja hyvin; sillä sitten seuraa se raamatunkohta, jossa puhutaan avaimista: Mitä te sidotte maan päällä jne. WA 30 II, 501. Neljänneksi edistävät ja auttavat Kristuksen avaimet taivaaseen ja iankaikkiseen elämään pääsemistä; sillä hän kutsuukin itse niitä taivaan valtakunnan avaimiksi, ne kun sulkevat paatuneelta synnin tekijältä taivaan, mutta avaavat sen katuvalle syntiselle. Sen tähden täytyy Kristuksen avaimiin kätkeytyä hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa, joilla hän on avannut meille taivaan, ja niin hän avaimillaan ilmoittaakin syntisparoille mitä hän on verellään ansainnut. WA 30 II, 468.

[O.M]

Kiitoksia Emkalle Lutherin avainajatusten tuomisesta palstalle. Toivottavasti saamme pian lukea myös siitä munkista jotain, joka vakuutteli Lutherille Kristuksen armon riittävän.

[blastus]

Kaipa se sitten on noin. Tai sitten ei. Pitäisi tosiaan kysyä alustajalta itseltään.

Alustaja antoi ymmärtää, että referoidessani irrottin asioita asiayhteydestään saaden alustuksen kaikkiaan näyttämään vähän toiselta kuin millaiseksi hän sen tarkoitti. Taisi siis olla minulla tuohon referointipuuhaan enemmän intoa kuin taitoa.

Pyydän siis anteeksi tämänkin palstan lukijoilta niiltä osin kuin olen välittänyt värittynyttä tai muuten astianmakuista sisältöä. Puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että pyrkimykseni oli hyvä, mutta lupaan teillekin, että jatkossa mietin vielä kolmannenkin kerran kirjoittaessani muista kuin omista tai muista jo netissä julkaistuista jutuista.

[Hynde]

Olen kuullut kyseisen alustuksen Helsingissä, eikä ole moitittavaa. Tuskin muutoksia alustukseen tullut.

Referaatti kannattaa työntää astianpesukoneseen, ettei jää tummia kohtia.
L on varmaan saanut liikaa kyselyitä kun sitä palstoilla korostetaan.
En lukenu referointia. Keskustelua vähän, joka meni mun mielestä vähä yli.

[O.M]

Alustaja antoi ymmärtää, että referoidessani irrottin asioita asiayhteydestään saaden alustuksen kaikkiaan näyttämään vähän toiselta kuin millaiseksi hän sen tarkoitti. Taisi siis olla minulla tuohon referointipuuhaan enemmän intoa kuin taitoa.

Pyydän siis anteeksi tämänkin palstan lukijoilta niiltä osin kuin olen välittänyt värittynyttä tai muuten astianmakuista sisältöä. Puolustuksekseni voin sanoa vain sen, että pyrkimykseni oli hyvä, mutta lupaan teillekin, että jatkossa mietin vielä kolmannenkin kerran kirjoittaessani muista kuin omista tai muista jo netissä julkaistuista jutuista.

Kiitos oikaisusta. Liian innonkin saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Lohen on nettikeskusteluissa väitetty usein opettavan eri tavoin kuin vl:suudessa yleensä opetetaan. Itse en ole sellaista eroa huomannut. Joitakin painotuseroja eri puhujien välillä saattaa olla:

1. Joku voi painottaa omakohtaista uskoa seurakuntaa väheksymättä ja toinen seurakuntaa omakohtaista uskoa väheksymättä.
2. Joku voi painottaa yksilön omatuntoa seurakunnan neuvoja väheksymättä ja toinen seurakunnan neuvoja yksilön omatuntoa väheksymättä.
3. Joku voi painottaa Raamattua ennen uskoneiden esimerkkiä väheksymättä ja toinen entisten lampaitten jalanjäljissä kulkemista Raamattua väheksymättä.
4. Joku voi painottaa uskonvanhurskautta elämänvanhurskautta väheksymättä ja toinen elämänvanhurskautta uskonvanhurskautta väheksymättä.
Jne.

Jos mieltyy jonkun puhujan painotuksiin, voi sen tahattomastikin tehdä vähän valikoiden. Noilla asioilla voidaan luoda myös keinotekoista vastakkainasettelua.

Olavi Voittonen kiteytti viime Päivämiehen artikkelissaan hyvin omakohtaisen uskon ja elämäntavan suhteen. Sanatarkkaan en muista eikä kirjoitusta näytä olevan Päivämiehen nettiversiossa, mutta ajatus on tämä: "Ihmisen vanhurskauttaa yksin usko Kristuksen ansioon, joka sitten toki ilmenee myös elämäntapana. Olisi kuitenkin paha, jos ihmisellä olisi vain vl-elämäntapa eikä lainkaan sydämen uskoa." Eli siinä on asiat oikeassa mittakaavassaan: usko on se tärkein asia ja elämäntavat sitten enemmän sivuseikka, luonnollinen seuraus tärkeimmästä asiasta.

[blastus]

Jos mieltyy jonkun puhujan painotuksiin, voi sen tahattomastikin tehdä vähän valikoiden. Noilla asioilla voidaan luoda myös keinotekoista vastakkainasettelua.

Vastakkainasettelua en missään tapauksessa ole yrittänyt rakennella, päin vastoin. Alustus oli minusta hyvä ja poikkeuksellisen mieleenpainuva ja "vastasi henkeen" siksi sen tuonne alun pitäenkin referoin. En siksi, että se oli Lohen alustus enkä siksi, että se olisi sisältänyt vastakkainasettelua.

Voi tietysti olla, että se oli mieleenpainuva juuri noiden painotusten vuoksi, sitä en tiedä. Alustuksia ja seurapuheita kun on sellaisia, joita ei kerta kaikkiaan jaksa kuunnella ja joista ei saa yhtään mitään ja sitten on puheita ja alustuksia, joita kuunnellessa unohtuu kello ihan kokonaan.

Olavi Voittonen kiteytti
...
Olisi kuitenkin paha, jos ihmisellä olisi vain vl-elämäntapa eikä lainkaan sydämen uskoa." Eli siinä on asiat oikeassa mittakaavassaan: usko on se tärkein asia ja elämäntavat sitten enemmän sivuseikka, luonnollinen seuraus tärkeimmästä asiasta.

Olavi muistaakseni suorastaan jyräytti, että "on järkyttävää", jos tilanne on tämä Tässä ei varmastikaan ole painotuseroja riippumatta siitä, kuka puhuu. On helppo olla samaa mieltä.

[nuusku]

Siinä Luther rompussa on mainintaa siitä asiasta.
Pitää ettiä se sieltä ja tuoda tänne, kunhan sen taas sieltä löydän

Siinä rompula on kaikki Lutherin omat kirjoitukset ja myös hänestä kirjoitettuja elämänkertoja

Tuli mieleen kysyä, että onko Emkalla tai jollain muulla Rompun haltijalla mahdollisuus etsiä sieltä (tai jos jollain on muutoin hallussa) se mielenkiintoinen kohta, jossa Luther on todennut suunnilleen niin, että jos tahdot löytää Kristuksen, sinun on mentävä seurakuntaan ja kysyttävä, onko täällä Kristus, ja jos he sanovat, että on, niin kysy että onko muualla, ja jos he sanovat että ei, niin olet löytänyt Kristuksen. - En löytänyt hakemisella että ko. kohtaa olisi kirjoitettu vlfoorumille vielä. Niinpä jos se jonkun hallussa on, olisi mielenkiintoista sitä joskus lukemaan käydä.