Kirjoittaja Emka » 15 Marras 2007, 17:42
Lukiessani tuosta Luther cd:ltä löytyi Lutherin oma kirjoitus AVAINTEN VALLASTA joka käsitys on tänäpäiväkin olemassa Vanhoillislestadiolaisuudessa.
Nyt pitää lähteä lähetys seuroihin naapuripitäjään, niin tällä kertaa tämä. Mutta yritän etsiä myös sen Lutherin oman kokemuksen löytäessään elävän uskon.
5. AVAIMET, AVAINTENVALTA
Avaimet merkitsevät Kristuksen seurakunnalle antamaa virkaa ja valtaa sitoa synteihin ja päästää niistä; eikä tämä koske ainoastaan törkeitä, aivan julkisia syntejä, vaan myöskin hienonhienoja, salaisia, jotka Jumala yksin tuntee, niin kuin on kirjoitettu: »Erhetykset kuka ymmärtää?» ja niin kuin Paavalikin Roomalaiskirjeen 7. luvussa (Room. 7:25) valittaa »lihalla palvelevansa synnin lakia». Meidän asianamme näet ei ole, vaan Jumalan asiana on ratkaista, mitkä ovat syntejä ja kuinka suuret ja kuinka monet synnit ovat, niinkuin on kirjoitettu: »Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi», ja Paavalikin sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 4. luvussa (1. Kor. 4:4): »Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu». WA 50, 243-244.
<<<0024>>>
Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» — hän sanoi halvatulle — »nouse» jne., ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sen kaltaisen vallan ihmisille.» Älä <<<0024>>> anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa. WA 30 II, 498.
Aiommekin nyt hiukan puhua avaimista sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Kristus sanoo: Mitä te sidotte maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa. Huomaa, että hän lupaa varmasti, että se on oleva sidottu ja päästetty, mitä me maan päällä sidomme ja päästämme; tässä ei ole mitään harha-avainta. Hän ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska me saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja näin ollen avaimet olisivat turhat eikä niistä olisi mitään hyötyä... Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet eivätkä kaksi eri avainta: kun te toimitatte työnne, niin on minunkin työni samalla tehty; kun te sidotte ja päästätte, niin olen minäkin samalla sitonut ja päästänyt. WA 30 II, 497.
<<<0025>>>
Avainten virka on siis korkea, jumalallinen virka, joka auttaa sieluja pääsemään synneistä ja kuolemasta armoon ja elämään ja <<<0025>>> antaa niille vanhurskauden ilman mitään tekojen tuottamaa ansiota, ainoastaan syntien anteeksiantamisen johdosta. WA 30 II, 468.
Kristus on antanut avaimensa kirkolle taivaan valtakuntaa eikä maallista valtakuntaa varten, niin kuin hän sanookin: »Se on oleva päästetty taivaassa.» Mutta millä tavoin maallinen valtakunta auttaa kristittyä pääsemään taivaaseen? Niin, jos se auttaisi pääsemään taivaaseen, niin ei Kristuksen olisi tarvinnut tulla alas taivaasta. WA 30 II, 490.
»Kaikki, mitä te sidotte ja päästätte», hän ei sano »muutamat», vaan »kaikki». Näin siis avaimen virka on riippumaton syntien määrästä, suuruudesta, pituudesta tai laadusta, minkä nimisiä ne sitten ovatkin; sillä se, joka sanoo »kaikki», ei jätä mitään ulkopuolelle.
Kuitenkaan tuota sanaa »kaikki» ei pidä selittää niin kuin paavi, että avaimet muka sitovat ja päästävät kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, ja siten antavat meille täydellisen vallan; vaan niitä on sovellettava ainoastaan synteihin eikä muualle, niin kuin juuri on sanottu. WA 30 II, 504.
Koska siis selvästi näemme, ettei Kristus tässä puhu vallasta taivaassa tai maan päällä, vaan meidän veljiemme synneistä, joihin olisi saatava aikaan parannusta, niin ei hänen sanojansa voida sovittaa eikä selittää mihinkään muuhun kuin sellaisiin synteihin, ja on sana »kaikki», niin kuin sanat »sitoa» ja »päästää» rajoitettava yksinomaan noihin samoihin synteihin. WA 30 II, 505.
<<<0026>>>
Kuinka sitten on meneteltävä, kun tahdotaan käyttää avaimia oikein, niin että asia on varma Jumalan edessä? Siihen sinulla on <<<0026>>> Matt. 18:15 varma raamatunkohta, jossa Kristus itse määrittelee avainviran niin, ettet voi erehtyä, jos vain seuraat sitä; mutta ellet seuraa, vaan rupeat noudattamaan uusia, omia tapojasi, niin tiedä silloin myös, että erehdyt ja ettei sinulla ole oikeita avaimia. Ja tuo raamatunkohta kuuluu näin: »Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän sinua kuulee niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Muta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.» Siinä sinulla on Jumalan sanassa esitettynä varma ohje ja menettelytapa, joka ei salli sinun erehtyä, joten voit pelotta ja huoletta käyttää avaimia jumalallisesti ja hyvin; sillä sitten seuraa se raamatunkohta, jossa puhutaan avaimista: Mitä te sidotte maan päällä jne. WA 30 II, 501. Neljänneksi edistävät ja auttavat Kristuksen avaimet taivaaseen ja iankaikkiseen elämään pääsemistä; sillä hän kutsuukin itse niitä taivaan valtakunnan avaimiksi, ne kun sulkevat paatuneelta synnin tekijältä taivaan, mutta avaavat sen katuvalle syntiselle. Sen tähden täytyy Kristuksen avaimiin kätkeytyä hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa, joilla hän on avannut meille taivaan, ja niin hän avaimillaan ilmoittaakin syntisparoille mitä hän on verellään ansainnut. WA 30 II, 468.