VL-FOORUMI

Kuuntelin Ruotsin suvuseuroja, ja siellä eräs puhuja sivuutti Jumalan lapsi -termiä, jotenkin näin että siellä ei sanota Jumalan aikuiset vaan Jumalan lapset.

Raamatussahan puhutaan paljon lapsista.

1. Moos. 48:8 Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?
9 Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni siunatakseni heitä.
1. Moos. 33:5
Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, hän kysyi: "Keitä ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob vastasi: "Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi."

Ps. 127:3 Lapset ovat Herran lahja, kohdun hedelmä on hänen antinsa.

Olen monesti ajatellut asian näin, että uskallanko sanoa lahjan antajalle että en ota lahjaa vastaan. Olen todennut että en uskalla.

Tämäkin on hyvä muistaa kun kasvatamme lapsiamme:
Luuk. 9:48
ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri."

Eilen ry:llä edessäni oli aivan pieni lapsi turvaistuimessa nukkumassa. Siinä kun puhetta kuunteli, ei pystynyt olemaan seuraamatta sitä lasta, jumalan suurta ihmettä, kun se siinä välillä aina kääntyili ja pyöri unissaan. Siinä monesti tuli mieleen että olisipa se uskominen yhtä helppoa kuin tuolla pienellä jumalanaseljä. Tämä ehkä vähän aiheen ohi.

Sak. 10:8
Minä tahdon heille viheltää, ja koota heitä, sillä minä tahdon heitä lunastaa; ja he lisääntyvät niinkuin he ennenkin olleet olivat.

Mal. 4:2
Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on vanhurskauden aurinko koittava, ja autuus hänen siipeinsä alla; ja teidän pitää käymän ulos ja sisälle, lisääntymän niinkuin syöttiläät vasikat.