Kirjoittaja Taavetti » 25 Heinä 2008, 04:27
Ne olivat niin sanotut Maakunalliset seurat, jotka järjestetään opistolla joka kesä. On niitä pienois suviseuroiksikin kuvattu, vaikka pienet ne ovat varsinaisten suviseuroihin verratuna. Sama iso telttakin sinne pystytetään, mutta kun väkimäärä on paljon pienempi, se mahtuu majoittumaan runsaan 10 hehtaarin alueelle, kun varsinaisten suviseurojen alue vaihetelee maaston ja tilanteen mukaan 70 ja 100 hehtaarin välillä.
Suviseurat järjestetään joka vuosi eri puolilla maatamme, nämä maakunnalliset seurat ovat olleet yleensä samoissa paikoissa, joissa on valmiita kiinteitä rakennuksia ja muuta tarvittavaa. Maakunnalliset seurat ovat melko pysyviä tapahtumia, joskin pientä vaihtelua on aikojen kuluessa tapahtunut. Esimerkiksi aikanaan turistienkin suosimia Ivalon seuroja ei ole järjestetty muutamaan vuoteen, kun ne kävivät pienelle ja ikääntyvälle uskovaisten joukolle raskaiksi. Monella turistiryhmällä oli kyllä tapana sisällyttää Ivalon seurat ohjelmaan ja auttaa paikallisia uskovaisia tehtävissä, mutta ajan oloon sekin kävi riittämättömäksi. Ivalonseurojen jälkeen on vastaavaa toimintaa viritelty Kolarissa, en tiedä, miten se on saanut vauhtia. Olin ensimmäisissä Kolarin seuroissa, ohjelmaan sisältyi retki Pajalaan Laestaduiksen maisemiin ja seurat Pajalan kirkossa.
Lapin alueella järjestetään maakunnalliset seurat Ranuan kansanopistolla, ne seurat ovat ensi viikonvaihteen aikana. Meillä on tarkoitus lähteä Alajärvelle vastaaviin maakunnallisiin seuroihin, jotka altavat tämän päivän iltana. Tämän pitkäksi venyneen seurojen esittelyn jälkeen muutama sana avaajan seurakokemuksesta.
On sinänsä ikävää tuo tuijottelu ja vielä ikävämpää, että sen kokee vihamieliseksi. Vihaista mieltä en usko enimpien tuijottelijoden mielessä olleen, vaan mieluummin ihastusta ja hyvillään oloa, että onpa mukavaa, kun tuokin on tullut seuroihin. Tietysti meissä ihmisissä ja lestadiolaisissakin on monen kaltaisia ihmisiä ja on saattanut joukossa olla sellaisiakin, jotka ovat tunteneet vihaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että sellaiset ovat mitätön vähemmistö joukossa, eikä vihan vaikuttimena ole ollut eikä voi olla aito elävä usko.
Sellainen tuijottaminen on ominaista kaikille ihmisille, muillekin kuin lestadiolaisille. Enää ei taida esimerkiksi Helsingissä kulkevaa huomattavan tummaa ihmistä kovin paljon tuijotella, mutta vielä sellaista sielläkin esiintyy. Ainakin sellaisen vaikutelman olen saanut, kun niitä tummaihoisia on haastateltu radiossa. Tottumuksen myötä tuijottelu vähenee. Itse olen tuijotuksen vaikutelmaa välttääkseni kääntänyt katseeni pois, vaikka tiedän siinäkin olevan huonona pullena vaikutelman väheksymisestä. Jos mahdollista, olen yrittänyt tervehtiä pienellä nyökkäyksellä tai vastaavalla, jonka jälkeen katseet ovat voineet kohdata aidon ystävällisinäkin. Sekään ei aina onnistu ja siksi helposti ensikertalaisen seurakävijän etukäteen muodostunut käsitys vastaanotosta seurapaikalla vahvistuu.
Niin ei välttämättä tarvitse käydä, vaan aivan yhtä hyvin voisi muodostua aitoa ja välittävää, kiinnostunuttakin vuoropuhelua.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4