Siansaparo kirjoitti:Yritetään oppia galatalaiskirjeestä!
Opitaan toki, mutta kyllä me silti uskomme koko raamattuun.
Taavetti kirjoitti:Galatalaiskirjettä kokonaisuutena voi pitää hoitokokouksiin tarkoitettuna alustuksena. Kun olen saanut syksyn aikana oppia yhden kurssin verran, siellä selvisi ainakin, että seurakuntia oli Galliasta (Nyk. Ranskaa) enimmän siirtyneen väestönsä saaneen Galatian maakunnan alueella ilmeisesti useitakin. Aiemmin olen kuvitellut, että olisi ollut vain yksi Galatian seurakunta.
Mainitusta kirjeestä ilmenee, että Paavali olisi halunnut itse lähteä Galatiaan, mutta muiden tehtävien vuoksi hän ei joutanut. Niinpä hän muutamien veljien avustamana saneli kirjeen, jonka antoi sinne lähetettyjen veljien mukana. Raamatussa ei tiettävästi kerrota, miten Galatian maakunnassa lopulta kävi. Ajan yleisestä tavasta voidaan kuitenkin päätellä, että kristittyjä kokoontui yhteen, kirje luettiin ja sen johdosta keskusteltiin. Syntyi siis hoitokokouksen luonteinen tilaisuus, jossa toivottavasti monelle aukeni harhan syvyys ja saivat siitä tunnon ja parannuksen armon.
Tilaisuuksiin liittyi luontevana mahdollisuutena seurapuheitakin, olivathan useat kirjettä kuljettaneen lähetystön jäsenet sanan julistajiakin.
Lutherin säikähti julkisyntiä ja räikeitä elämäntapoja, joka levisivät antinomistien parissa. Evankeliumi otettiin synninteon peitteeksi."
hepa kirjoitti:Lutherin säikähti julkisyntiä ja räikeitä elämäntapoja, joka levisivät antinomistien parissa. Evankeliumi otettiin synninteon peitteeksi."
Totta tänäkin aikana, ja yhä enenemässä
Hylätään kristilliset elämäntavat ja väitetään että ne elämäntavat ja ohjeet jotka kristillisyydessä on hyväksi nähty välttää hyvän omantunnon säilytämiseksi, ovat liian tiukkoja.
Esim. tv:tä ei hyväksytty uskovaiseen kotiin huonon ohjelmasisällön takia, ei uskovaisessa kodissa myöskään katsota tv:tä netistä, eihän me laitetta vieroksuta vaan pelkästään ohjelmasisältöä.
Eikö se lain tehtävä uskovaisellekin ole antaa käyttäytymissäännnöt, ei sitä voi kokonaan hylätä.
Oletteko samaa mieltä?
hepa kirjoitti:Eikö se lain tehtävä uskovaisellekin ole antaa käyttäytymissäännnöt, ei sitä voi kokonaan hylätä.
Oletteko samaa mieltä?
Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen kautta lapsilleen niin suuren uskon ymmärryksen, että sitä ei voida lailla laajentaa. Tätä uskon ymmärrystä varmaan tarkoitit.
Kun ihminen rikkoo lain yhdessä kohdassa, hän on rikkonut sen kaikissa. Mutta kun hän sen sijaan täyttää Jumalan tahdon yhdessä paikassa, nimittäin uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen sovituksen tähden, Jumala lukee sen hänelle vanhurskaudeksi koko lain tuomiota vastaan. Armossa on varaa ja veressä on voimaa, kuten vanhat uskovaiset sanoivat.
Luther kirjoitti:Ja kuitenkin hän sanoo tässä, että he luovuttuaan pois Hengestä, par'aikaa päättävät lihassa. Liha siis on juuri tuota lihan viisautta ja järjen ajattelua, kun pyritään tulemaan vanhurskaaksi lain nojalla. Paavali näin ollen sanoo lihaksi sitä, mikä ihmisissä on parhainta ja etevintä: järjen parasta viisautta ja itse lainvanhurskautta.
Taavetti kirjoitti:Sinänsä kiintoisaa ja aihetta avartavaa O.M.n ja ilmeisesti Lutherinkin päätyminen nimittämään Galatiaan tulleita ( vai menneitä) valheveljiä antinomisteiksi, siis oliko se jotenkin oikean uskon ja pakanuuden sekoitukseksi, vai ymmärsinkö sen väärin.
En tiedä onko Kivirannalla ollut käytettävissään uudempaa ja tarkempaa tutkimusta, mutta hän on päätynyt eräänlaiseen farisealaisuuden ja oikean uskon sekoitukseen.
O.M kirjoitti:Siinä minun viestissäni oli myös vähän louskutusta, koska olen ollut aistivinani antinomistista harhaa vl-palstoilla. Myönnetään, että Galatalaiskirje on enemmän farisealaisuutta vastaan suunnattu epistola. Ronald Baintonin mukaan Galatalaiskirjeen "toisen evankeliumin saarnaajat" edustivat Lutherille kaikkia Wittenbergin opista poikkeavia saarnamiehiä. Lutherille "ainoa oikea usko" oli kapea, missä suhteessa hän poikkeaakin nykyluterilaisuudesta kuin yö päivästä.
Eivät he aikoneet tulla myöskään seurakunnan eteen neuvottavaksi. Tiedämme, miten siinä lopulta kävi. "Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta." (4. Moos.16: 32 - 33).
Jumalan rangaistus näkyi eri henkeen ja puheeseen menneille. Heissä oli eriseuran henki. Kaksi aivan toisistaan poikkeavaa puhetta oli Israelin keskellä myös silloin, kun oltiin luvatun maan rajoilla. Mooses Herran käskyn jälkeen lähetti kaksitoista vakoojaa vakoomaan Kanaanin maata. Kun he palasivat ja kymmenen miestä alkoi saarnata, niin puhe vaikutti itkua ja parkua, hätää ja pelkoa, myös kapinamieltä. Se puhe oli väärän hengen vaikuttamaa epäuskonsaarnaa.
Näin on vieläkin. Kun väärään henkeen menneet ihmiset puhuvat, he syyttävät Jumalan johdatusta, jota Jumala omiensa kautta kansalleen antaa. Vakoojissa oli kaksi uskovaisella sydämellä vaeltavaa miestä, Josua ja Kaleb. He puhuivat uskossa. Se puhe vaikutti uskoa Jumalan johdatukseen. "Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme, vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ainoastaan älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa, sillä me syömme heitä niin kuin leipää. Heidän turvansa on meidän kanssamme, älkää peljätkö heitä." (4. Moos.14: 7–9)
Puhe tarvitsi uskoa, vaikka se tuntuikin järjelle käsittämättömältä. Mutta siinä näkyy Jumalan voima ja Jumalan mahdollisuus tehdä ihmeitä kansansa seassa. Näin saamme, rakkaat Jumalan lapset uskoa vieläkin Jumalan suureen voimaan. Uskossaan heikolle ja epäilevälle Jumala osoittaa voimansa evankeliumissa. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit ja epäilykset anteeksi. Näin uskoen pysyy meillä yhdenkaltainen puhe kaikkien Jumalan lasten kanssa.
Monia varoittavia esimerkkejä on myös uuden liiton kirjoituksissa. Niitä on yksityisten henkilöiden kohdalla, ja on myös eriseuran kaltaisia eksytyksiä. Eräästä tällaisesta Paavali sanoo: "Sillä Demas antoi minun ylön ja halasi tätä maailmaa, ja meni Tessalonikaan, Kreskens Galatiaan, Titus Dalmatiaan." (2. Tim. 4: 10).
Toisenlainen oli mieli Juudaalla Jeesuksen opetuslasten joukossa. Juudaan lopun tiedämme. Lukiessamme Paavalin kirjettä galatalaisille, tulee näkyviin, miten se eksytys, joka siellä tuli, vei toisenlaiseen puheeseen. Apostoli kirjoittaa: "Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin. Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä, ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnaisi teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu! Niin kuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!" (Gal. 1:`6–9).
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa