Tutkimaan galatalaiskirjettä!

kuulumisia ja muistoja

ViestiKirjoittaja Jani_S » 24 Syys 2009, 15:36

Siansaparo kirjoitti:Yritetään oppia galatalaiskirjeestä!

Opitaan toki, mutta kyllä me silti uskomme koko raamattuun.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 24 Syys 2009, 16:12

Tottakai Janis!
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Syys 2009, 00:50

Sinänsä kiintoisaa ja aihetta avartavaa O.M.n ja ilmeisesti Lutherinkin päätyminen nimittämään Galatiaan tulleita ( vai menneitä) valheveljiä antinomisteiksi, siis oliko se jotenkin oikean uskon ja pakanuuden sekoitukseksi, vai ymmärsinkö sen väärin.

En tiedä onko Kivirannalla ollut käytettävissään uudempaa ja tarkempaa tutkimusta, mutta hän on päätynyt eräänlaiseen farisealaisuuden ja oikean uskon sekoitukseen. Ensinnäkin mainitut valheveljet mainitaan tulleiksi Jerusalemista, tai ainakin siltä suunnalta.
Kun juutalaisten opettajia sanottiin judaisteiksi, käyttää Kiviranta valheveljistä nimeä judaistikristityt. Heidän kavalaa opetustaan oli, että vaikka Paavalin opetus on ollut oikeaa, hän on kuitenkin jättänyt oppinsa kesken, ja että silä opilla ei synny täydellistä ja hyvää kristillisyyttä, koska Paavali on jättänyt opetuksensa puolitiehen, eikä vaadi pakanoilta ympärileikkausta. Sen asian selvittämiseksi Kiviranta on tutkinut ja kirjoittanut lyhyesti Sauluksen historiaa Damaskon tielle asti ja Sauluksen parannuksen jälkeen hänen ensimmäisen lähetysmatkansa tapahtumia Apostolien teoista ja sitä, miten hän siltä matkalta saapui Jerusalemiin, keskusteli syvällisesti ainakin Pietarin kanssa, sekä miten se Jerusalemin matka huipentui tunnettuun Jerusalemissa pidettiin apostolien kokoukseen, jossa torjuttiin niin sanottu lain käyttö kristittyjen ohjenuorana, ja annettiin ohjeet asian selvittämiseen Antiokiassa. (Muistankohan paikan oikein, tarkistanpa kohta, ja yritän saada tiedon tähän väliin.)

Toisessa keskustelussa olen kommentoinut Galatalaiskirjettä eräältä mielestäni tärkeältä kannalta. Se sopinee myös Apostolien teoissa kerrottuun Antiokian tilanteen selvittelyyn. Koska mainitsemani keskustelu on Areiopagilla, josta sen voivat lukea vain kirjautuneet käyttäjät, lainaan siellä olevan viestini kokonaan tähän.

Taavetti kirjoitti:Galatalaiskirjettä kokonaisuutena voi pitää hoitokokouksiin tarkoitettuna alustuksena. Kun olen saanut syksyn aikana oppia yhden kurssin verran, siellä selvisi ainakin, että seurakuntia oli Galliasta (Nyk. Ranskaa) enimmän siirtyneen väestönsä saaneen Galatian maakunnan alueella ilmeisesti useitakin. Aiemmin olen kuvitellut, että olisi ollut vain yksi Galatian seurakunta.

Mainitusta kirjeestä ilmenee, että Paavali olisi halunnut itse lähteä Galatiaan, mutta muiden tehtävien vuoksi hän ei joutanut. Niinpä hän muutamien veljien avustamana saneli kirjeen, jonka antoi sinne lähetettyjen veljien mukana. Raamatussa ei tiettävästi kerrota, miten Galatian maakunnassa lopulta kävi. Ajan yleisestä tavasta voidaan kuitenkin päätellä, että kristittyjä kokoontui yhteen, kirje luettiin ja sen johdosta keskusteltiin. Syntyi siis hoitokokouksen luonteinen tilaisuus, jossa toivottavasti monelle aukeni harhan syvyys ja saivat siitä tunnon ja parannuksen armon.
Tilaisuuksiin liittyi luontevana mahdollisuutena seurapuheitakin, olivathan useat kirjettä kuljettaneen lähetystön jäsenet sanan julistajiakin.


Lisään jatkoksi Galatalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta lopunkin. Jo kirjeen alku poikkeaa selvästi muiden Paavalin kirjeiden alusta. Tervehdys tässä kirjeessä on huomattavasti niukempi, kuin muissa Paavalin kirjeissä. Kuudennessa jakeessa Paavali vaikuttaa käyvän suorastaan tylyksi, mutta on todettava, että senkin hän tekee rakkaudesta, herättääkseen eksyneitä huomaamaan tilansa. Katsokaa muuten alkutekstiä, jotka sitä ymmärrätte, tai uusinta käännöstä vertailun vuoksi. Tässä Biblian tekstissä on suomentaja puhutellut Galatian eksyneitäkin rakkaiksi veljiksi, mutta katsokaa onko se määritelmä sellaisena uusimmassa käännöksessä?
11 Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.
Aivan selvästi siinä on vain yksi puhuttelusana: Veljet. Katsotaan sitten, miten on Bibliaan käännetty Paavalin muotoilema Galatian maakunnan eksytyksen kuvaus:

6 Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin,
7 Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää.
8 Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!
9 Niinkuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!
10 Saarnaanko minä nyt ihmisten eli Jumalan mielen jälkeen? eli pyydänkö minä ihmiselle kelvata? Sillä jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en minä olisi Kristuksen palvelia.
11 Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, ettei se evankeliumi, joka minulta saarnattu on, ole ihmisen jälkeen.
12 Sillä en minä ole sitä ihmiseltä saanut enkä oppinut, vaan Jesuksen Kristuksen ilmoituksesta.
13 Sillä te olette kuulleet minun muinaisen olentoni Juudalaisten tavoissa, kuinka ylönpalttisesti minä Jumalan seurakuntaa vainosin ja hävitin sitä,
14 Ja menestyin Juudalaisten menoissa, ylitse monen minun vertaiseni minun suvussani, ja olin ylen kiivas isäin säätyin tähden.
15 Mutta koska Jumala tahtoi, joka minun oli eroittanut äitini kohdusta, ja armonsa kautta kutsui,
16 Että hän Poikansa minun kauttani ilmoittais, ja minä julistaisin hänen evakeliumin kautta pakanain seassa, niin en minä ensinkään lihan ja veren kautta tutkinut,

Seuraavissa jakeissa Paavali viittaa tunnettuun Jerusalemin kokoukseen ja ennen sitä keskusteluunsa Pietarin ja Jaakobin kanssa.

17 En myös Jerusalemiin niiden tykö palannut, jotka ennen minua apostolit olivat; vaan menin pois Arabiaan ja palasin jällensä Damaskuun.
18 Sitte kolmen vuoden perästä tulin minä Jerusalemiin Pietaria oppimaan ja olin hänen kanssansa viisitoistakymmentä päivää.
19 Mutta en minä muita apostoleita yhtään nähnyt paitsi Jakobia, Herran veljeä.
20 Mutta sen, mitä minä teille kirjoitan, katso, Jumala tietää, etten minä valehtele.
21 Sitte tulin minä Syrian ja Kilikian maakuntiin.
22 Ja minä olin tuntematoin kasvoista niille Juudean seurakunnille, jotka olivat Kristuksessa.
23 Mutta he olivat ainoastaan kuulleet, että se, joka meitä muinen vainosi, hän saarnaa nyt uskoa, jota hän muinen hävitti,
24 Ja kiittivät minun tähteni Jumalaa.

On merkille pantavaa, että vaikka kirje alkaa omalla tavallaan tylyn tuntuisesti, sen sävy lievenee loppua kohti. Mahdollisesti Paavali tunsi inhimillistäkin suuttumusta, kuultuaan millaista opetusta on Galatiaan kulkeutunut hänen lähtönsä jälkeen, mutta kun kirjettä sen aikaisilla välineillä ilmeisesti kirjoitettiin useita päiviä, niiden aikana kiukkukin lauhtui. Melkein kirjeen lopussa on ohjeet, miten oikeassa hengessä säilyneiden olisi neuvottava eksyneitä sävyisyyden hengessä. Tässä on jäänyt monia tärkeitä asioita välistä pois, tuon sentään vielä näkyviin Paavalin ohjeen asian hoitamiseksi, eiväthän sentään kaikki Galatiankaan uskovaiset olleet omaksuneet sitä väärää evankeliumia. Tämä on kirjeen viimeisestä luvusta.

1 Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi.
2 Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.
3 Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä.
4 Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa;


''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Muokkauksena lisään linkin palstamme keskusteluun, jossa on aiemmin käsitelty Galatalaiskirjeen sanomaa:
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3349
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 25 Syys 2009, 08:59, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 25 Syys 2009, 07:14

Luther (Gal. 1:6)

---hengellisissä asioissa, joissa saatana ei esiinny mustana, vaan valkoisena, enkelin ja Jumalan muodossa, hän kaikkein kavalimmin teeskentelemällä ja hämmästyttävissä pettämisjuonissa ylittää itsensä, tavallisesti myyskennellen tuhoisinta myrkkyään armon oppina, Jumalan sanana ja Kristuksen evankeliumina. Siitäpä syystä Paavali nimittää myöskin tätä valeapostolien, perkeleen palvelijoiden oppia evankeliumiksi, sanoessaan: <<toiseen evankeliumiin --<<. Hän tekee sen kuitenkin ivamielessä, aivan kuin sanoisi: Teillä galatalaisilla on nyt toiset evankelistat, teillä on toinen evankeliumi; minun evankeliumini on nyt teidän keskuudessanne halveksittu eikä kelpaa enää mihinkään!

Tästä saattaa helposti käsittää, että valeapostolit ovat hylänneet galatalaisten keskuudessa Paavalin evankeliumin; he ovat sanoneet: Paavali on tosin alkanut oivallisesti; mutta ei riitä se, että aletaan oivallisesti, sillä onhan puhuttava vielä ylevämmistä asioista.---

---Oppikaamme siis oivaltamaan, että tämä on perkeleelle tunnusomaista: ellei hän kykene tuottamaan vahinkoa vainoamisella eikä tuhoamisella, hän panee sen toimeen parsimisella ja <<rakentamalla<<.

Niinpä hän nykyään vainoaa meitä väkivalloin ja miekoin, pyyhkäistäkseen meidät pois ja näin ei ainoastaan pimeentääkseen, vaan myöskin kerrassaan hävittääkseen evankeliumin. Tähän mennessä hän ei kuitenkaan ole saanut mitään aikaan. Hän on tosin saanut surmatuksi monta sellaista, jotka mitä voimakkaimmin ovat todistaneet tämän meidän oppimme pyhäksi ja jumalalliseksi, mutta heidän vuodattamansa veren tähden seurakunta ei ole tuhoutunut, vaan kostunut. Tuo irstas henki herättää nyt sitten, kun tällä menettelytavalla ei saa mitään aikaan, vääriä opettajia.

Nämä aluksi hyväksyvät meidän oppimme sekä opettavat sitä kanssamme yhteisymmärryksessä, mutta väittävät sitten mm. meidän tosin oivallisesti alkaneen, mutta ylevämpien asioiden vielä jääneen esitystä vaille -.

Tällä tavoin saatana ehkäisee evankeliumin voittokulkua sekä oikealta että vasemmalta puolen; mutta enemmän hän saa aikaan vahinkoa oikealtakäsin, <<rakentamalla<< ja <<parsimalla<<, kuin vasemmalta, vainoamalla ja surmaamalla."

(Luth.Galkirj. osia sivuilta 69-70)

Lutherin näkemyksen mukaan valeveljet olivat farisealaisia lainopettajia. Hehän pistivit Paavalin tuoman evankeliumin opetuksen hieman "paremmaksi", rupeamalla vaatimaan ei-juutalaisilta kristityiltä ympärileikkauksia ja aterioitten puhtaussäännöksiä. Niin kauan tilanne heidän keskuudessaan oli ihan ok, kun "ehdonvallan" alaisissa asioissa ei esiintynyt vaatimusta niiden täyttämiseen, mutta kun armolle tuotiin ehto, tilanne muuttui vakavaksi; evankeliumin puhtaus oli vaarassa.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 25 Syys 2009, 07:53

Tässä on osa A.Pentikäisen saarnasta, jossa hän puhuu antinomisteista. Puhe on kokonaisuudessaan löydettävissä Mopin palstalta.

"Lain ja evankeliumin suhteesta tuli kiistakysymys jo uskonpuhdistuksen varhaisina vuosina. Vuonna 1530 Lutherin oppilas Johann Agricola (ei Mikael) väitti, ettei lakia tarvitse saarnata ihmisille ollenkaan vaan evankeliumissa on voima, joka sai ihmisen kääntymään Jumalan puoleen. Hänen mukaansa evankeliumi uudistaa ihmistä niin, että hän tekee hyvää ilman erillistä kehotusta.

Agricolan ympärille kerääntyi niin sanottu antinomistinen (lakia vastustava) liike. Antinomistit vetosivat Lutherin varhaisiin kirjoituksiin. Luther ei tästä pitänyt vaan vastasi: On totta, että tämän liikehdinnän alkuvaiheissa aloimme täysillä opettaa evankeliumia ja käytimme niitä sanoja, joita lainhylkääjät siteeraavat. Mutta tilanne oli tuolloin toinen kuin nyt. …Omattunnot, jotka olivat niin rasitetut, kauhistuneet, onnettomat, ahdistuneet ja vaivatut, eivät enää kaivanneet lain selitystä. Tuolloin oli huutava tarve esittää toinen puoli Kristuksen opetuksesta, jossa hän käskee saarnata syntejä anteeksi hänen nimessään, jotta ne jotka ovat riittävän kauhuissaan eivät joutuisi epätoivoon, vaan pakenisivat Kristuksessa tarjotun armon ja vapahduksen turviin. Nyt kuitenkin kun ajat ovat muuttuneet sitten paavin vallan, meidän lainhylkääjämme – nuo lipevät teologit – pitäytyvät meidän sanoissamme, opissamme, Kristuksen hyvässä sanomassa ja haluavat saarnata yksin sitä, eivätkä huomaa sitä, että ihmiset eivät enää ole samanlaisia kuin tuon pyövelin, paavin, aikaan. Heistä on tullut itsevarmoja, ilkeitä lainrikkojia – … jotka eivät pelkää ihmisiä eivätkä Jumalaa. Sellaisia ihmisiä he tukevat ja lohduttavat opillaan… (niin) että (he) joutuvat eroon armosta”. (WA 39/1, 571-572.). Lutherin säikähti julkisyntiä ja räikeitä elämäntapoja, joka levisivät antinomistien parissa. Evankeliumi otettiin synninteon peitteeksi."
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja hepa » 25 Syys 2009, 09:11

Lutherin säikähti julkisyntiä ja räikeitä elämäntapoja, joka levisivät antinomistien parissa. Evankeliumi otettiin synninteon peitteeksi."


Totta tänäkin aikana, ja yhä enenemässä
Hylätään kristilliset elämäntavat ja väitetään että ne elämäntavat ja ohjeet jotka kristillisyydessä on hyväksi nähty välttää hyvän omantunnon säilytämiseksi, ovat liian tiukkoja.

Esim. tv:tä ei hyväksytty uskovaiseen kotiin huonon ohjelmasisällön takia, ei uskovaisessa kodissa myöskään katsota tv:tä netistä, eihän me laitetta vieroksuta vaan pelkästään ohjelmasisältöä.

Eikö se lain tehtävä uskovaisellekin ole antaa käyttäytymissäännnöt, ei sitä voi kokonaan hylätä.

Oletteko samaa mieltä?
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Syys 2009, 09:34

hepa kirjoitti:
Lutherin säikähti julkisyntiä ja räikeitä elämäntapoja, joka levisivät antinomistien parissa. Evankeliumi otettiin synninteon peitteeksi."


Totta tänäkin aikana, ja yhä enenemässä
Hylätään kristilliset elämäntavat ja väitetään että ne elämäntavat ja ohjeet jotka kristillisyydessä on hyväksi nähty välttää hyvän omantunnon säilytämiseksi, ovat liian tiukkoja.

Esim. tv:tä ei hyväksytty uskovaiseen kotiin huonon ohjelmasisällön takia, ei uskovaisessa kodissa myöskään katsota tv:tä netistä, eihän me laitetta vieroksuta vaan pelkästään ohjelmasisältöä.
Eikö se lain tehtävä uskovaisellekin ole antaa käyttäytymissäännnöt, ei sitä voi kokonaan hylätä.
Oletteko samaa mieltä?


Tarkennuksena hepan kysymykseen, että olen samaa mieltä, jos muistamme, ettei laki, vaan evankeliumi, Jumalan armo on uskovaisen kotiopettaja. Sisälöltään ne ovat yhtä pitävät, vaikka ymmärrämmekin, että evankeliumin auringon valo on tarkempi, kuin kuuhun verrattu lain valo. Ratkaisevana erona niiden välillä on, että laki vaatii täydellistä, armo neuvoo parannukseen ja antaa anteeksi katuvalle. Yhtä ratkaiseva ero on, että vaikka laki vaatii, se ei anna voimaa vaatimusten täyttämiseen. Sen sijaan evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi.

Galatalaiskirje 5
18 Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. [Room. 8:2]
19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, [5:19-21: Room. 13:13+]
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, [Ef. 5:9; Kol. 3:12]
23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. [1. Tim. 1:9]
24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. [Room. 6:6+]
25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. [Room. 8:12]
26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. [Room. 12:10+]
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 25 Syys 2009, 12:12

Jep. näinhän se on kuin Taavetti kirjoitti. En osannut asiaa sanoiksi pukea.
Room. 3:20 Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
21 Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.
22 Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,
23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,
26 mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
27 Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki.
28 Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.
29 Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki,
30 kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat.
31 Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.

Room. 4:16
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä,
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Jani_S » 25 Syys 2009, 12:35

hepa kirjoitti:Eikö se lain tehtävä uskovaisellekin ole antaa käyttäytymissäännnöt, ei sitä voi kokonaan hylätä.

Oletteko samaa mieltä?

En ainakaan minä ole, mutta ei kannata säikähtää. Kuten Taavetti hyvin selitti, evankeliumi sisältää kaikki Jumalan sanan neuvot, eikä tarvitse lakia avukseen. Lain saakin Jumalan lapsi unohtaa ja elää niin kuin sitä ei olisikaan. Lain tehtävähän on ajaa Kristuksen luokse armoa kyselemään, mutta Jumalan lapsi on jo siellä. Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen kautta lapsilleen niin suuren uskon ymmärryksen, että sitä ei voida lailla laajentaa. Tätä uskon ymmärrystä varmaan tarkoitit.

Kun ihminen rikkoo lain yhdessä kohdassa, hän on rikkonut sen kaikissa. Mutta kun hän sen sijaan täyttää Jumalan tahdon yhdessä paikassa, nimittäin uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen sovituksen tähden, Jumala lukee sen hänelle vanhurskaudeksi koko lain tuomiota vastaan. Armossa on varaa ja veressä on voimaa, kuten vanhat uskovaiset sanoivat. Mutta ei kuitenkaan antinomisteille, sanon minä, sillä eihän heillä kuulemma ole mitään syntiäkään.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja hepa » 25 Syys 2009, 13:29

Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen kautta lapsilleen niin suuren uskon ymmärryksen, että sitä ei voida lailla laajentaa. Tätä uskon ymmärrystä varmaan tarkoitit.

Tätä tarkoitin, eli uskon kautta ymmärämme että emme kuitenkaan tahallaan lähde rikkomaan lakia, vaikka saamme ne armosta anteeksi

Kun ihminen rikkoo lain yhdessä kohdassa, hän on rikkonut sen kaikissa. Mutta kun hän sen sijaan täyttää Jumalan tahdon yhdessä paikassa, nimittäin uskomalla syntinsä anteeksi Jeesuksen sovituksen tähden, Jumala lukee sen hänelle vanhurskaudeksi koko lain tuomiota vastaan. Armossa on varaa ja veressä on voimaa, kuten vanhat uskovaiset sanoivat.


näin on.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 27 Syys 2009, 08:39

Gal. 3:3:
"Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?"

Havas:
"Tässä vapaudessa on uskon kuuliaisuudessa jatkuvasti pysyttävä, ettei käy kuin Galatian seurakunnissa. Siellä vajottiin tästä raittiista armon ilmasta jälleen lain orjuuteen, tyhjiin ja köyhiin sääntöihin, pikkumaiseen ja ja rakkaudettomaan nakerteluun ja saivarteluun."

Mielestäni tuo Havaksen kirjoitus viittaa Gal. 3:3 kohtaan. Tästä samasta asiasta Luther kirjoittaa miusta siinä kohtaan, kun hän puhuu Hengen yksimielisyydestä. Eli kun Galatiassa ruvettiin vaatimaan yksimielisyyttä "tyhjissä ja köyhissä säännöissä" (Havas), raitis armon ilma kärsi siitä ja mentiin lain orjuuteen.

Nyt olisi kiintoisaa tietää, mitä pitää sisällään Hengen yksimielisyys. Sehän EI tarkoita sitä, että kun omistaa armon, kaikki on sen jälkeen "sallittua". Synti on olemassa, se on kaikissa ihmisissä perisynnin muodossa, myös kristityissä ja sitä vastaan tulee taistella Hengen voimin. Luther kieltää tekemästä mitään sääntöjä ja kehoittaa kaikkia taistelemaan sen synnin kanssa, mikä itseä eniten vaivaa. Kaikillehan ei ole samat asiat vaikeutena.

Luther (Gal. 3:3):
"Paavali asettaa tässä vastakkain Hengen ja lihan [, niinkuin jo äsken huomautin]. Hän ei nimitä lihaksi himokkaisuutta, eläimellisiä intohimoja eikä aistillisia haluja, sillä tässä kohdassa hän ei puhu himokkaisuudesta eikä muista lihan himoista, vaan syntien anteeksiantamuksesta, omantunnon vanhurskauttamisesta, vanhurskauden saavuttamisesta Jumalan edessä, siitä, kuinka vapaudutaan laista, synnistä ja kuolemasta.

Ja kuitenkin hän sanoo tässä, että he luovuttuaan pois Hengestä, par'aikaa päättävät lihassa. Liha siis on juuri tuota lihan viisautta ja järjen ajattelua, kun pyritään tulemaan vanhurskaaksi lain nojalla. Paavali näin ollen sanoo lihaksi sitä, mikä ihmisissä on parhainta ja etevintä: järjen parasta viisautta ja itse lainvanhurskautta"
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Syys 2009, 13:27

Luther kirjoitti:Ja kuitenkin hän sanoo tässä, että he luovuttuaan pois Hengestä, par'aikaa päättävät lihassa. Liha siis on juuri tuota lihan viisautta ja järjen ajattelua, kun pyritään tulemaan vanhurskaaksi lain nojalla. Paavali näin ollen sanoo lihaksi sitä, mikä ihmisissä on parhainta ja etevintä: järjen parasta viisautta ja itse lainvanhurskautta.


Niinpä juuri, ja samaa ovat etsikkoaikamme uskovaiset opettaneet, vaikkakin eri sanoin. Esimerkiksi lauluntekijä on kymmeniä vuosia sitten runoillut: "Järki vangiks ottakaa, Henkeä myös anokaa, joka oikein opettaa, Isää, Poikaa tuntemaan."
Paavali aavisti, että jollei judaistien kelkkaan joutuneita ojenneta nopeasti, ja ellei heitä opasteta oikeaan parannukseen, pian on hänen työnsä hedelmät Galatiassa menetetty. Osa menee selvään fariseusten lakihapatukseen, vaikka alku eksyminen olikin eräänlaisessa sekaopissa. Osa taas palaa entiseen, tai jopa entistäkin pahempaan pakanuuteen. Tähän sopii muistaa Jeesuksen opetus pois ajetusta saastaisesta hengestä, ja siitä miten se helposti tulee ja valloittaa sen ihmisen sydämen, josta se kerran karkotettiin.

Matteus 12
Saastaisen hengen paluu
43 "Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. [12:43-45: Luuk. 11:24-26]
44 Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä,
45 silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopu

Luukas 11
21 "Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa.
22 Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.
23 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Saastaisen hengen paluu
24 "Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' [11:24-26: Matt. 12:43-45]
25 Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä,
26 se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa." [2. Piet. 2:20]

Siksi Paavali ei keskeyttänyt eikä jättänyt kirjettään tähän, vaan kirjeen loppua kohti täsmensi ja vahvisti opettamaansa. Lainaan loppupuolelta katkelman, ehkä se on jo kertaalleen lainattu, mutta ei siinä toistaminen pahaa tee. Edelliset ja seuraava lainaus löytyvät uusimmasta suomennoksesta.

Galatalaiskirje 5
16 Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. [Room. 8:4]
17 Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. [Room. 7:15; 1. Piet. 2:11]
18 Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. [Room. 8:2]
19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, [5:19-21: Room. 13:13+]
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, [Ef. 5:9; Kol. 3:12]
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Syys 2009, 10:23

Taavetti kirjoitti:Sinänsä kiintoisaa ja aihetta avartavaa O.M.n ja ilmeisesti Lutherinkin päätyminen nimittämään Galatiaan tulleita ( vai menneitä) valheveljiä antinomisteiksi, siis oliko se jotenkin oikean uskon ja pakanuuden sekoitukseksi, vai ymmärsinkö sen väärin.

En tiedä onko Kivirannalla ollut käytettävissään uudempaa ja tarkempaa tutkimusta, mutta hän on päätynyt eräänlaiseen farisealaisuuden ja oikean uskon sekoitukseen.


Siinä minun viestissäni oli myös vähän louskutusta, koska olen ollut aistivinani antinomistista harhaa vl-palstoilla. Myönnetään, että Galatalaiskirje on enemmän farisealaisuutta vastaan suunnattu epistola. Ronald Baintonin mukaan Galatalaiskirjeen "toisen evankeliumin saarnaajat" edustivat Lutherille kaikkia Wittenbergin opista poikkeavia saarnamiehiä. Lutherille "ainoa oikea usko" oli kapea, missä suhteessa hän poikkeaakin nykyluterilaisuudesta kuin yö päivästä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Syys 2009, 15:37

O.M kirjoitti:Siinä minun viestissäni oli myös vähän louskutusta, koska olen ollut aistivinani antinomistista harhaa vl-palstoilla. Myönnetään, että Galatalaiskirje on enemmän farisealaisuutta vastaan suunnattu epistola. Ronald Baintonin mukaan Galatalaiskirjeen "toisen evankeliumin saarnaajat" edustivat Lutherille kaikkia Wittenbergin opista poikkeavia saarnamiehiä. Lutherille "ainoa oikea usko" oli kapea, missä suhteessa hän poikkeaakin nykyluterilaisuudesta kuin yö päivästä.

Kaikkea vääräähän ne edustavat, joko suoraan tai välillisesti. Kun melkoinen osa galatian maakunnan uskovaisista oli nielaissut farisealaisen, judaistikristillisen hengen, oli aivan ilmeinen vaara, että toinen suunnilleen saman kokoinen ryhmä lähteekin päinvastaiseen, antinomistiseen suuntaan. Aivan varmasti Paavali aavisti molemmat vaarat, vaikka ei saamiensa suullisten terveisten perusteella ei voinut varmaksi tietää, kumpi vaara oli suurempi ja missä laajuudessa harhautumisia on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun silloisissa oloissa hitaasti liikkuvat terveisten tuojat olivat lähteneet Galatiasta. Se selittänee kirjeen alkamisen suhteellisen kiivaana ja tylyn tuntuisena. Samalla se selittäisi sävyn lauhtumisen kirjeen loppua kohti. Kenties he tarkensivat tilannetta keskusteluissa, ehkä ehti saapua uusiakin terveisiä. Nythän on huomattava, että matka Galatiasta Paavalin silloiseen oleskelupaikkaan saattoi kestää päiviä, luultavimmin viikkoja. Samoin kirjeen kirjoittaminen silloisin menetelmin kesti ainakin muutaman päivän, kenties parikin viikkoa. Terveiset ja mielialat saattoivat siinä ajassa vaihdellakin. Vaikka kirje on varmasti Pyhältä Hengeltä ohjattu, on aivan varmaa, että siihen tarttui Paavalin inhimillistäkin puolta, eli kuten olemme asian ilmaisseet, astian makua.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Syys 2009, 04:44

Kun veljemme Jorma Kiviranta on tutkinut Galatalaiskirjettä, on hän lähtenyt aivan alkutekijöistä, selvittämällä ensin, mistä, milloin ja miten galatalaisten maakunnan asujaimisto on alueelle tullut, millainen se oli luonteeltaan, mitä erilaisia kansoja sillä alueella vaikutti, ja muita sen kaltaisia seikkoja.
Ensiksikin nimi Galata tai Galatia viittaa Galliaan, josta varsinaiset galatalaiset olivat vähitellen kulkeutuneet alueelle. Kelttiläistä syntyperää olleet galatalaiset tunnettiin aikanaan melko sotaisena, riidanhaluisena kansana. Heillä oli ollut aikanaan sillä alueella oma kuningaskuntakin, joka kuitenkin joutui alistumaan roomalaisten valloittajien alle.
Galatian provinssin eteläisissä, sotilaallisesti ja kaupan kannalta tärkeillä alueilla asui paikallisväestön lisäksi runsaasti roomalaisia, kreikkalaisia ja juutalaisia siirtolaisia. Näiden mainittujen lisäksi alueella asui siellä jo ennen galatalaisten tuloa vaikuttanut paikallinen kantaväestö. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän sotaisia, riidanhaluisia, mutta kuitenkin mystiseen uskonnollisuuteen taipuvaisia, luonteiltaan häilyväisiäkin ihmisiä. Vanhan fryygialaisen kantaväestön keskuudessa oli sukupolvien ajan vaikuttanut uskonnollisesti yliherkistynyt ilmapiiri, esimerkkinä mainiten Pessinus pikkukaupungista levinnyt pakanallisen Kybele jumalattaren palvontameno.

Sellaisen uskonnollisen ja väestöllisen sekamelskan keskuuteen tulivat apostolit saarnaamaan. Parannuksen tekijöitäkin löytyi, vaikka monia ihmeellisyyksiä välillä ilmeni. Toisaalta oli seikkoja, jotka vaikeuttivat galatalaisten kristinuskon omaksumista, mutta oli entisyydessään sellaistakin, joka saattoi sitä helpottaa. Siksi Kiviranta kysyykin, johtuiko galatalaisten eksyminen niistä seikoista, mutta vastaa saman tien, että eksyttäjät tulivat muualta. Vaikka mikään kohta Raamatussa tai galatalaiskirjeessä ei kerro, mistä galatian eksyttäjät tulivat, rivien välejä lukemalla kirjoittaja kuitenkin päätyy näkemykseen, että he olivat lähinnä Jerusalemista tulleita, sikäläisten uskovaisten yhteydessä vaikuttaneita miehiä, jotka halusivat täydentää tai korjata Paavalin opetusta, joka heidän mielestään oli jäänyt vajaaksi tai puolitiehen.
Tarkempi määritelmä löytyy kirjeen 2:8 jakeesta, jonka vuoden 1938 käännös ilmaisee käsitteellä: "pariimme luikerrelleita valheveljiä." Biblian suomennos ilmaisee saman sanalla tunkeutuneet, mutta ehkä ilmaisultaan tarkempi on tuo -38 muoto, sillä tuskin mistään väkisellä tunkeutumisesta oli kyse. Mieluummin puhuisin kylkeytymisestä tai jostakin muodollisesta parannuksesta, jossa sisin ei ollut varsinaisesti mukana. Kaukaa haettu ei ole sekään päätelmä, että ne valheveljet olivat eräänlaisia vakoilijoita, jotka toisaalta pyrkivät saamaan tietoja uskovaisten sisimmästä elämästä, toisaalta ujuttamaan siihen omia, Raamatun vääriksi osoittamia vaikutteitaan.

Näiden taustojen oikeellisuuden osoittamiseksi Paavali ja Paavalia seuraten Kiviranta, tekevät sivuhypyn Antiokiaan ja Jerusalemiin, mutta niiden selostaminen siirtyköön toiseen kertaan. Jos haluat näistä tarkempia lukea, hanki ja lue Jorma Kivirannan kirja: Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Loka 2009, 07:15

Minä tein pitkästä aikaa sivuhypyn Mopin palstalle, piti etsiä osoitekin hakukoneella, koska sitä ei ollut tämän uuden koneeni kirjanmerkeissä. Aivan turhaksi ei matka osoittautunut, vaikka monia murheellisiakin viestejä silmiini sattui. Löytyi sentään ilon pilkahduksiakin, erään sellaisen otin kopioksi aikomuksella liittää sen tähän keskusteluun. Kyseessä lienee yksi Lutherin kirjoitus, jonka on sinne vienyt elohiiri.

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Gal kirj selitys s 241-242

Kuka on lumonnut teidät totuutta uskomasta?

- totuutta uskomasta -

Alussa galatalaiset olivat kuulleet totuutta ja olleet sille kuuliaisia. Sanoessaan: "Kuka teidät on lumonnut?" hän viittaa siihen, että he nyt valeapostolien lumoamina olivat luopuneet siitä totuudesta, jolle ennen olivat olleet kuuliaisia, ja sen jättäneet sikseen.

Mutta tämä kuulostaa paljon ankarammalta, kun hän sano, että he eivät usko totuutta. Näillä sanoilla hän näet viittaa siihen, että he ovat lumottuja, ja että hän tahtoo kirvoittaa heidät tästä lumouksesta, mutta että he siitä huolimatta eivät tahtoneet tunnustaa eikä vastaanottaa tätä hyväätekoa.

Onhan varmaa, että Paavali ei ole voittanut kaikkia galatalaisia, toisin sanoen, hän ei ole saanut kaikkia palautumaan totuuteen valeapostolien tuottamasta erehdyksetä, vaan moniin jäi tuo lumous olemaan. Sen tähden hän käyttää kiivasta sanontaa: "Kuka on lumonnut teidät?" jne, aivan kuin sanoisi: Teistä on tehty hulluja, ja lumous on siinä määrin vallannut teidät, että ette voi uskoa totuutta; on kuin hän sanoisi: minä pelkään, että moni teistä on niin mennyttä kalua, ettei milloinkaan enää palaudu totuuteen.

Tästä nyt kuulet lakivanhurskauden eli itsevanhurskauden toisen kiitoksen: se lumoaa ihmiset siinä määrin, etteivät voi uskoa totuutta.

Apostolit ja ensimmäiset isät mainitsevat tästä usein. Johanneksen 1. kirjeen 5. luvussa ( 16. jakeessa ) sanotaan: "On syntiä, joka on kuolemaksi; semmoisesta en sano, että sen johdosta on rukoiltava." Samoin Hebrealaiskirjeen 6. luvussa ( 4. ja seur jakeissa ): "Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman voimia, ja sitten ovat luopuneet, taas uudistaa mielenmuutokseen" jne.

Ensi näkemältä nämä sanat tuntuvat sellaisilta kuin olisi lausunut ne Novatuksen tapainen mies. Mutta apostolien oli pakko lahkolaisten tähden puhua näin; kuitenkaan he eivät tällä ole tahtoneet, niinkuin novatolaiset, langenneilta evätä paluuta uskovaisten yhteyteen katumuksen jälkeen.

Meidänkin pitää nykyään puhua samalla tavalla erehdysten alkuunpanijoitten ja opettajien vuoksi, moiset ihmiset kun näet eivät milloinkaan palaja totuuteen. Tosin muutamia palajaa, mutta vain sellaisia, jotka ovat lievemmän lumouksen vallassa, - lumouksen johtomiehet ja alkuunpanijat eivät palaja.

Heille täytyy jäädä se kunnia, minkä Paavali tässä heille antaa; he eivät kuule eivätkä saata sietää totuutta, vaan pikemminkin huolehtivat siitä, kuinka saisivat vastustaneeksi totuutta ja vielä kuinka saisivat heitä itseään vastaan esiin tuodut todistavat raamatunkohdat torjutuiksi.

He näet ovat vankeja ja luulevat omaavansa mitä riidattomammin totuuden ja kaikkein puhtaimman raamatunkäsityksen. Se, joka on moisen varmuuden vallassa, ei kallista korvaansa toiselle, vielä vähemmän tekee heille myönnytyksiä. Samoin minäkin: minä olen varma ja Kristuksen Hengen kautta siinä vakaumuksessa, että oppini kristillisestä vanhurskaudesta on tosi ja kiistämätön.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Loka 2009, 19:12

Parise viikkoa sitten lupasin saattaa tähän keskusteluun tietoa, miten ja mitä Paavali kirjoitti galatalaisille muutama vuosi aikaisemmin pidetystä apostolien kokouksesta Jerusalemissa, Lähtökohtana kokoukselle oli ollut silloinen Antiokiassa syntynyt kiistatilanne. Toteutan lupaukseni kopioimalla tänne kaksi sivua Kivirannan kirjasta. Siinä on välillä katkelma Lutherin tekstiäkin. Toivottavasti tämä lainaus toteuttaa a
keskusteltavan asian avautumista, ja samalla antaa joillekin sysäyksen hankkia kyseinen kirja, ja lukea se kannesta kanteen.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

JERUSALEMIN JOHTAVIEN VELJIEN TUKI

Jakeissa 1:6-7 Paavali oli puhunut "hämmentäjistä'; joita oli tullut Galatian seurakuntiin eksyttämään kristittyjä "toiseen evankeliumiin”: Nyt on aika sanoa tarkemmin, mistä tuo "toinen evankeliumi" on tosiasiassa peräisin. Apostolien kokouksessa Jerusalemissa vain muutama vuosi sitten oli ollut mukana samanhenkisiä vastustajia. He olivat tahtoneet saattaa kokouksessa mukana olleet pois evankeliumin vapaudesta takaisin lain orjuuteen (2:4). Kiistan ydin oli ollut, pitikö pakanuudesta kääntyneet miehet ympärileikata ja niin velvoittaa Mooseksen lain ja samalla juutalaisuuden kaikkien tapasääntöjen noudattamiseen. Tätä kiistakysymystä käsiteltiin apostolien ja seurakunnan vanhinten kokouksessa Jerusalemissa talvella 48/49.35 Paavalille näytti olleen tärkeätä saada Jerusalemin "arvovaltaisten"veljien julkinen tuki hänen julistukselleen laista vapaan evankeliumin puolesta. Ellei hän olisi sitä siellä saanut, hänen kaikki vaivannäkönsä pakanaseurakunnissa olisi mennyt hukkaan (2:2). Apostoli ei ollut kuitenkaan lähtenyt hakemaan kokoukselta tukea omalle arvovallalleen apostolina. Hänellä oli ollut huoli seurakunnista. Laista vapaan evankeliumin totuus oli ollut uhattuna, ei hänen eikä kenenkään muunkaan apostolin oma arvovalta (2:2, 5).

PAAVALIN KUVAUS JERUSALEMIN KOKOUKSESTA

Paavali kertoo menneensä Jerusalemin kokoukseen"Antiokiassa kokemansa taivaallisen "ilmestyksen" johdosta (2:2). Millainen tuo ilmestys oli ollut, sitä hän ei tässä eikä myöhemminkään kerro. Joka tapauksessa se oli ollut niin voimakas kokemus, että hänen oli ollut sen johdosta pakko lähteä Jerusalemin matkalle. Siitä että Antiokian seurakunta olisi hänet yhdessä Barnabaksen
kanssa sinne lähettänyt (kuten Luukas kertoo, Ap. t. 15:2), hän ei mainitse
mitään. Apostolien tekojen mukaan Paavalilla oli ollut myös Antiokian kristittyjen täysi tuki viedä kiistakysymys Jerusalemin kokouksen ratkaistavaksi.
Paavalin kerronnasta voi päätellä, ettei hän ollut kokouksen aikana kiinnittänyt huomiota juuri muihin osanottajiin kuin "valheveljiin': Kokouksen suurin jännite oli juuri heidän — judaistikristittyjen ja Paavalin — välillä. Kumpikin osapuoli varmasti tarkkaili toisiaan ja kuunteli herkin korvin vastapuolen sanoja. Sekin, että kokous ei ollut pakottanut Paavalin kreikka- laista työtoveria Titusta ympärileikkauttamaan itseänsä, kertoo, että sekin asia oli ollut yhtenä kiistelyn kohteena (2:3). Lainomaisten vaatimusten lisäksi Paavali näki vastustajiensa yhtenä päätehtävänä kokouksessa olleen "koetella" /"vakoilla" /"urkkia'; millaista oli "se vapaus ; jossa laista vapaan evankeliumin julistajat elivät Kristuksessa ilman lakia (2:4).

Luther:
"Paavali ottaa mukaansa kaksi todistajaa, Barnabaksen ja Tituksen. Yhdessä Paavalin kanssa Barnabas oli pakanakansojen keskuudessa julistanut vapautta laista. Hän oli myös ollut kaiken sen todistajana, mitä Paavali oli tehnyt. Hän oli silminnäkijä, kun Pyhä Henki annettiin ympärileikkaamattomille, Mooseksen laista vapaille pakanoille, niin pian kuin näille pelkästään saarnattiin uskoa Kristukseen. Hän yksin tuki Paavalia, kun tämä väitti: ei ole välttämätöntä panna lakia pakanoiden kuormaksi; se riittää, että he uskovat Kristukseen. Oman kokemuksensa nojalla hän siis Paavalin rinnalla todisti niitä juutalaisia vastaan, jotka kiivailivat lain puolesta: pakanoista todella tulee Jumalan lapsia ja he pelastuvat yksin uskomalla Kristukseen, ilman lakia ja ympärileikkausta.
'Ei edes seuralaistani Titusta pakotettu...' ilmaisee selvästi, mitä keskustelu koski ja mikä oli sen tulos. Pakanoita ei velvoiteta ympärileikkaukseen, mutta juutalaisille se toistaiseksi sallitaan, ei vanhurskauttamisen ehtona vaan kunnioituksesta isiä kohtaan — ja rakkaudenkin tähden, ettei loukattaisi heikkoja, vaan nämä ehtisivät vahvistua uskossa. Peräti tahditonta olisi ollut oikopäätä luopua laista ja peritystä jumalanpalveluksesta, jotka Jumala oli niin juhlallisesti antanut tälle kansalle." 36

JUDAISTIKRISTITYT VALHEVELJINÄ SEURAKUNNAN SISÄLLÄ


Jakeen 2:4 käännös alkutekstistä sana sanalta on vieläkin paljastavampi kuin Kirkkoraamattujemme käännökset.37 Sen mukaan Paavali kutsuu vastustajiaan salaa sisään hiipineiksi valheveljiksi, jotka olivat soluttautuneet vakoilemaan vapauttamme. Tämä ilmaisu kertoo selkeästi, että valheveljet olivat jo jonkin aikaa saaneet olla Jerusalemin seurakunnan sisällä — muodollisesti tasavertaisina veljinä veljien joukossa. Uskon Jeesuksen messiaanisuuteen he olivat kyllä halunneet omistaa, mutta Mooseksen lain noudattamisesta pelastuksen, ja todellisen kristillisyyden ehtona he eivät olleet luopuneet. Heidän oli vaikeata uskoa pelastumiseen pelkän armon varassa, ilman lain tekoja. Tosiasiassa he olivat olleet seurakunnan toiminnoissakin mukana kuin ulkopuoliset tarkkailijat. Tarkkailun erityiskohteena olivat pakanakristityille annetut erivapaudet.

''''''''''''''''''''''''''
36 Luther 2003, 103, 106.
37 KR 1992:n käännös "joukkoomme oli tullut" on liian lattea ilmaisu. VKR 1878:n käännös "tunkeutuivat sisälle" on taas liian voimakas, sillä mikään ei tekstiyhteydessä viitaa siihen, että valheveljet olisivat tunkeutuneet väkisin sisälle kokoustilaan

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Sivut 45 ja 46 KIR]E GALATALAISILLE, Jorma Kiviranta, kustantaja: SRK, Oulu
Korostukset tässä lainauksessa Taavetin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Marras 2009, 21:44

Tässä viestiketjussa kun oli puhetta Havaksen laki-&evankeliumikäsityksestä, niin tässä ote myös siitä asiakirjallisuudesta:

"Uuteenheräykseen liittyi Havaksen mukaan muitakin "harhoja". Yksi niistä oli Jumalan kymmenen käskyn asettaminen armoitettujen sielujen opettajaksi ja ojennusnuoraksi (lain kolmas käyttö). Hänen mukaansa Raattamaa ja muut alkukristillisyyden opettajat olivat tehneet tarkan eron kymmenen käskyn lain ja Kristuksen eli Hengen lain välillä. "Kumpikin kieltää ja käskee samaa, mutta edelliseen sisältyy viha, se on kuoleman virka ja kadotustuomion virka (2. Kor. 3:7-11, Ef. 2:14-15), jälkimmäinen taas perustuu anteeksiantamukseen ja siunaukseen (Hepr. 10:16-18). Sentähden kristityt ovat siirtyneet lain alta armon alle. Kristus on heille lain loppu.""
(Lohi: Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat. Ss. 439-440. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2007.)
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Tammi 2010, 19:25

Tässä Rovaniemen seurapuheita kuunnellessa ja eräitä internet keskusteluja muistae, tuli mieleeni, että nehän judaistit eli Paavalin sanoin toisen evankeliumin julistajat, edustivat aikansa korkeinta kirkollista suuntaa ja johtoa. He perustivat opetuksensa vanhaan silloisen juutalaisseurakunnan opetukseen, jonka he halusivat, mielestään aivan oikein, yhdistää Apostolien opetuksen kanssa. Eivät he Paavalin opetusta vääräksi väittäneet, he "vain" halusivat täydentää sitä, tehdä sen aikansa ihmisille paremmin kelpaavaksi.

Tuolla mopin palstalla ovat vääntäneet tuhlaajapojan vertauksen tiimoilta, kun vanha käännös kertoo pojan halunneen sikojen rapaa syödäkseen, uusi suomentaja kertoo palkohedelmistä. Juuri sellaista "sikojen rapaa" oli judaistikristittyjen Galatian maakuntaan viemä opetus. Paavali oli jo aiemmin Jerusalemissa, muiden apostolien kanssa kokouksessa, ottanut yhteen ilmeisesti juuri samojen sekaoppia opettavien kanssa. Paavali siis tiesi täsmälleen, millaisesta opista ja millaisista opettajista oli kysymys.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Marras 2010, 19:29

Liitin toisaalle Oiva Töllin vanhan kirjoituksen, jonka lopussa Oiva -veli viittaa Galatian eksytykseen ja selittää sitä muutamilla sanoilla.

Eivät he aikoneet tulla myöskään seurakunnan eteen neuvottavaksi. Tiedämme, miten siinä lopulta kävi. "Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta." (4. Moos.16: 32 - 33).

Jumalan rangaistus näkyi eri henkeen ja puheeseen menneille. Heissä oli eriseuran henki. Kaksi aivan toisistaan poikkeavaa puhetta oli Israelin keskellä myös silloin, kun oltiin luvatun maan rajoilla. Mooses Herran käskyn jälkeen lähetti kaksitoista vakoojaa vakoomaan Kanaanin maata. Kun he palasivat ja kymmenen miestä alkoi saarnata, niin puhe vaikutti itkua ja parkua, hätää ja pelkoa, myös kapinamieltä. Se puhe oli väärän hengen vaikuttamaa epäuskonsaarnaa.

Näin on vieläkin. Kun väärään henkeen menneet ihmiset puhuvat, he syyttävät Jumalan johdatusta, jota Jumala omiensa kautta kansalleen antaa. Vakoojissa oli kaksi uskovaisella sydämellä vaeltavaa miestä, Josua ja Kaleb. He puhuivat uskossa. Se puhe vaikutti uskoa Jumalan johdatukseen. "Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme, vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ainoastaan älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa, sillä me syömme heitä niin kuin leipää. Heidän turvansa on meidän kanssamme, älkää peljätkö heitä." (4. Moos.14: 7–9)

Puhe tarvitsi uskoa, vaikka se tuntuikin järjelle käsittämättömältä. Mutta siinä näkyy Jumalan voima ja Jumalan mahdollisuus tehdä ihmeitä kansansa seassa. Näin saamme, rakkaat Jumalan lapset uskoa vieläkin Jumalan suureen voimaan. Uskossaan heikolle ja epäilevälle Jumala osoittaa voimansa evankeliumissa. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit ja epäilykset anteeksi. Näin uskoen pysyy meillä yhdenkaltainen puhe kaikkien Jumalan lasten kanssa.

Monia varoittavia esimerkkejä on myös uuden liiton kirjoituksissa. Niitä on yksityisten henkilöiden kohdalla, ja on myös eriseuran kaltaisia eksytyksiä. Eräästä tällaisesta Paavali sanoo: "Sillä Demas antoi minun ylön ja halasi tätä maailmaa, ja meni Tessalonikaan, Kreskens Galatiaan, Titus Dalmatiaan." (2. Tim. 4: 10).

Toisenlainen oli mieli Juudaalla Jeesuksen opetuslasten joukossa. Juudaan lopun tiedämme. Lukiessamme Paavalin kirjettä galatalaisille, tulee näkyviin, miten se eksytys, joka siellä tuli, vei toisenlaiseen puheeseen. Apostoli kirjoittaa: "Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin. Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä, ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnaisi teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu! Niin kuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!" (Gal. 1:`6–9).
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Terveisiä seuroista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron