Rippilauluni

kuulumisia ja muistoja

Rippilauluni

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Loka 2009, 19:05

Yleensä jokaiseen konfirmaatioon valitaan joku laulu tai virsi, jota sanotaan rippilauluksi. Sen laulavat konfirmoitavat muistaakseni lupauksensa jälkeen, niin ainakin minun konfirmaatiossani tehtiin.
Kun hetki sitten radiossa kuului minun taannoinen rippivirteni, tuli mieleen avata keskustelu, jossa sitä haluavat voivat kertoa omasta rippilaulustaan, mitä se sisälsi, miten se valittiin, mikä oli tunnelma laulua harjoitellessa ja sitten kirkossa sitä laulaessa.

Minun rippilauluni oli: Suo Jeesus rakkaani, mun pitää liittoni, Sun armos annoit mulle, kiitoksen tuon mä Sulle. Mua pidä seurassasi, ja hoida omanasi.

En varmaksi muista, keskustelimmeko virren valinnasta, vaikka sellainen kutina minulla on, että kanttorimme sen meille vain yksinkertaisesti kertoi. Sen jälkeen saimme sen läksyksi ulkoa opittavaksi ja toki sitä harjoiteltiin laulamalla.

En silloin tiennyt, että se virsi oli ollut Siionin laulu, asia selvisi minulle kymmeniä vuosia myöhemmin. Lauloimme virrestä vain kaksi ensimmäistä säkeistöä, ja niidenkin oppiminen vaikutti joillekin pojille ylivoimaiselta. Kaikesta huolimatta säkeistöt opittiin ja aivan ihmeen juhlalta tuntui seistä sitä laulavassa poikajoukossa. Myöhemmin se on alkanut tuntua entistä juhlallisemmalta, erikoisen mukavalta tuntui sitä kuunnella radiosta aivan yllättäen.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 18 Loka 2009, 03:19, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 16 Loka 2009, 19:44

Todella puhutteleva laulu tuo rippilaulusi! Minulle ei ole jaanyt mitaan muistikuvaa lauluista ripille paastessa. Mutta aina kylla muistan muistolauseeni silta ajalta rovastin valitsemana: Jes. 40:31 "Mutta kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivatka uuvu, he vaeltavat eivatka vasy."

Kylla Herrallamme on ollut varaa vuosien varrella vahvistaa uupumuksen yllattaessa. Kiitos ja kunnia Isalle!
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja metsätähti » 16 Loka 2009, 22:51

Minun konfirmaatiolauluni oli "Tule kanssani, Herra Jeesus". Tuo oli opittu matkan varrella hyvin ja ulkoa - kävin rippikouluni vaelluksella Muotkatuntureilla, eikä siellä alettu joka tilanteessa etsimään kirjoja, vaan laulettiin tuttuja virsiä.

Toisaalta se tuo samalla muistoja ala-asteen uskontotunneilta, toisella luokalla opittiin tuo virsi. Muistan vielä kuvankin kirjan sivulta. Monessa tilanteessa se on ollut rauhoittava muisto ja avun pyyntö. Nykyisin en enää kovin mielelläni laula sitä - valitsin sen laulettavaksi puolisoni haudalla, ja se tuo mieleen pimeän marraskuisen pyhäinpäivän illan. Vaikka siihen tilanteeseen se oli kyllä oikea valinta: "Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan."
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 17 Loka 2009, 12:46

Itse en muista mikä oli meidän konfirmaatiolaulu, mutta ripillepääsyn päivän muistan, se oli palmusununtai vuonna 1967. Meidän rippikoulussa oli pappeina tuolloin vanhoillislestadiolainen kirkkoherramme Paavo Sillanpää ja kappalaisena uusheränneitä edustanut Pekka Koivisto. Saimme muistoksi uuden testamentin ja muistan kuinka ensimmäisellä uskontotunnillamme pyysin uskonnon opettajaamme kirjoittamaan siihen uuteen testamenttiin muistolauseen. Se oli se kohta Raamatusta, jossa kehoitetaan että Kilvoittele hyvä uskonkilvoitus, käsitä iankaikkinen elämä johonka sinä kutsuttu olet. Noinkohan se menee te veljet ja sisaret osaatte paremmin tuon raamatun kohdan.
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja Emka » 17 Loka 2009, 22:13

Minun rippivirteni oli aikoinaan "Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan" Aina kun sitä virttä veisataan, niin muistuu rippikoulu mieleen.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja juruulanko » 18 Loka 2009, 14:39

Emka kirjoitti:Minun rippivirteni oli aikoinaan "Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan" Aina kun sitä virttä veisataan, niin muistuu rippikoulu mieleen.


Tämän ystävä lauloi vihkikirkossa, ja aina tulee tämä ikimuistoinen päivä mieleen.
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

ViestiKirjoittaja Sinikettu » 27 Kesä 2011, 23:01

Minä en ole käynyt srk:n rippikoulua vaan toisaalla. Vietin unohtumattoman ihanan ja helteisen kaksi viikkoisen saaressa Savonmaalla. Me kiipesimme Tahkon rinteille valitsemaan rippivirttä ja se oli vähän erikoinen: Oi Herra jos mä matkamies maan, b-sävelmällä. Meidän leirillä haluttiin välttämättä tuo virsi. Minä olisin ehdottanut jotain muuta, mutta suuri enemmistö päätti.

Virsikirjassa tuo virsi löytyy Kuolema ja iankaikkisuus-otsikon alta. Siinä kirjassa, josta me sen lauloimme, se löytyi Iankaikkinen elämä-otsikon alta. Hautajaisvirsihän se perinteisesti kai on, mutta me olimme vasta ripille pääsemässä olevia nuoria, melkein lapsia. Mutta kyllä sitä virttä voi laulaa muuallakin kuin hautajaisissa. Kyllä se tarkemmin ajateltuna on ihan ajankohtainen rippilapsellekin. Virressä puhutaan siitä kaipuusta nähdä Herra joskus matkan lopulla ja yleensäkin Herran kaipuusta, pyynnöstä, että Herra auttaa ja suo minullekin armonsa voimaksi matkalle, että Herra anteeksi antaisi, nostaisi, kantaisi ja viimein veisi perille ja lopuksi pyyntö siitä, että saisin päästä joukkoon autuaitten kanssa ystävien ja omaisten, luo armon Herran.

Aluksi mökötin ihan, että tuollaisen valitsitte, olisin halunnut toisenlaisen. Mutta kyllä siihen tottui ja nykyään se tuntuu hyvin rakkaalta. Jos jollekin tuon virren laulaminen saa mieleen hautajaiset, minulle tulee mieleen ihana rippileiri ja nuoruus, kun koko maailma oli avoimena edessä päin joskus kauan sitten.
Avatar
Sinikettu
puuhakas
 
Viestit: 237
Liittynyt: 05 Kesä 2006, 15:11

ViestiKirjoittaja pumpulikukka » 19 Tammi 2018, 19:07

Rippilauluni oli "Kun kuljet tunnoin puhtahin on polkus taivastie, sen kylvät lapsi kyynelin se taisteluihin vie."". Nykyisin SL 224 ja sanat "Kun uskovaisin sydämin käyt taivaspolkua, sen kylvät, lapsi kyynelin, saat tiellä taistella." Olin Reisjärvellä rippikoululeirillä 1970.
``Armo on aina askeleen edellä, etulahjana viitoittaa tien ja tasoittaa polun lähteelle.``
Avatar
pumpulikukka
perehtynyt
 
Viestit: 60
Liittynyt: 19 Helmi 2008, 23:24

Re: Rippilauluni

ViestiKirjoittaja Vilja » 26 Helmi 2021, 01:30

Herra lahjanasi sain, nuoren elämäni...

Rippileiri oli ihanaa aikaa, josta jäi hyvät muistot. Ja sieltä sai ystäviä, kenen kanssa tuli pidettyä pitkään yhteyttä, ja tavattua aina isommissa seuroissa.
Vilja
tutustunut
 
Viestit: 25
Liittynyt: 07 Marras 2020, 20:37

Re: Rippilauluni

ViestiKirjoittaja Joonatan » 31 Touko 2021, 06:22

Hiljaisuutta, Vapahtaja, / minä kaipaan elämään, / sielussani aallot lyövät / usein aivan yli pään.

Siionin laulu 189 valikoitui siis minun rippileirini rippilauluksi, ja vaikka siitä tulikin meille kaikille rakas laulu, niin kyllä siitä tapeltiinkin. Meille kanttori nimittäin antoi vapaat kädet rippilaulun suhteen, ja kun äänestimme siitä, oli "lobbaus" omien suosikkien puolesta todella kiivasta. Hiljaisuutta, Vapahtaja äänestettiin lopulta melko selvällä enemmistöllä rippilauluksi, ja vaikkei sen laulaminen kirkossa kovin miellyttävä kokemus ollutkaan (poikien säkeistöt menivät penkin alle ja samaa kyytiä kellariin), on laulusta silti tullut minulle todella tärkeä.

Usein täällä, Vapahtaja, / itken omaa pahuutta. / Usein mieli maahan painuu, / synti polttaa sielua.

Voiko sitä sen todemmin sanoa?

Ja kuitenkin:
Niin kuin lintu sineen taivaan / lentää siivin riemukkain, /nousen taivaan kirkkauteen, / aamuun ikisunnuntain.
On koti, jonne myrskyt maan / ei saavu milloinkaan. / Ei sinne aallot raivollaan / käy rauhaa rikkomaan. / Oi koti! Sinne saavumme, / kun päättyy mainen matkamme.
-Siionin laulu 286-
Avatar
Joonatan
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 21 Tammi 2020, 14:40


Paluu Terveisiä seuroista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron