VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 12 Joulu 2018, 18:19

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 117 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Elo 2010, 07:27 
Poissa
tähtiahkera
Avatar

Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Viestit: 868
Paikkakunta: Oulunseutu
metsätähti kirjoitti:
Kaanaankieleen kompastelijana kysyn taas sananselitystä, ja niitä saa tulla monta... Joskus kun tajuaa paremmin yhden selitystä, joskus taas toisen.

Termi on tämä kuuluisa "pahentua". Lieneekö se jossain edellisessä käännöksessä vaiko vain muuten puheeseen rantautunut ilmaisu. Se vain ei kertakaikkiaan aukene minulle - minusta vain kala tai muu ruoka voi pahentua, jos se jätetään pöydälle liian pitkäksi aikaa lämpimään. Voiko tuon kääntää nykysuomelle "pahastua"? Vai onko tällä sanalla jotain hengellistä sisältöä enemmänkin? Siis ilmeisesti joku voi pahentua toisen korvakoruista tai jostain muusta, jos olen oikein ymmärtänyt, mutta en mie silti hahmota, että mitä kaikkea tuo sana pitää sisällään.

(Samaan hengenvetoon purnaan sitä, että ei tullut Päivämies keskiviikkona, mur. Missä lienee kulkemassa.)


sivistyssanakirja (suomisanakirja.fi):
Synonyymit sanalle pahentua: turmeltua, loukkaantua

turmeltua: vahingoittua, pilaantua

turmelus: rappio


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Elo 2010, 22:08 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23
Viestit: 229
Siis ilmeisesti joku voi pahentua toisen korvakoruista tai jostain muusta, jos olen oikein ymmärtänyt, mutta en mie silti hahmota, että mitä kaikkea tuo sana pitää sisällään.


Minä ymmärrän " pahentua" sanan niin , että sisar tai veli tekee jotain sellaista, joka ymmärretään Siionissa vääräksi. Se teko saattaa aiheuttaa toisille miettimistä ja voivat ajatella, miten hänen uskon asian laita liene.

Meidän tulisikin pyrkiä vaeltamaan niin, ettemme aiheuttaisi "pahennusta"
omalla toiminnallamme, ettei kukaan "pahentuisi"

Joskus on asioita, jotka saattavat aiheuttaa pahennusta, puhetta ja kyselyjä, vaikka siihen ei olisi varsinaisesti aihettakaan. Asia esim. voi olla niin uusi ja tuntematon monille uskovaisille .Silloin kannattaa kysellä asiasta toisten uskovaisten mielipidettä ja kertoa oma näkökantansa asiasta. Jos uskovaiset ovat samalla kannalla , kun kysyjä , asia on kunnossa.








(Samaan hengenvetoon purnaan sitä, että ei tullut Päivämies keskiviikkona, mur. Missä lienee kulkemassa.)[/quote]

sivistyssanakirja (suomisanakirja.fi):
Synonyymit sanalle pahentua: turmeltua, loukkaantua

turmeltua: vahingoittua, pilaantua

turmelus: rappio[/quote]


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Elo 2010, 22:26 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23
Viestit: 229
Siis ilmeisesti joku voi pahentua toisen korvakoruista tai jostain muusta, jos olen oikein ymmärtänyt, mutta en mie silti hahmota, että mitä kaikkea tuo sana pitää sisällään.


Minä ymmärrän " pahentua" sanan niin , että sisar tai veli tekee jotain sellaista, joka ymmärretään Siionissa vääräksi. Se teko saattaa aiheuttaa toisille miettimistä ja voivat ajatella, miten hänen uskon asian laita liene.

Meidän tulisikin pyrkiä vaeltamaan niin, ettemme aiheuttaisi "pahennusta"
omalla toiminnallamme, ettei kukaan "pahentuisi"

Joskus on asioita, jotka saattavat aiheuttaa pahennusta, puhetta ja kyselyjä, vaikka siihen ei olisi varsinaisesti aihettakaan. Asia esim. voi olla niin uusi ja tuntematon monille uskovaisille .Silloin kannattaa kysellä asiasta toisten uskovaisten mielipidettä ja kertoa oma näkökantansa asiasta. Jos uskovaiset ovat samalla kannalla , kun kysyjä , asia on kunnossa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Syys 2010, 03:11 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Päivän kysymyksenä olis sana "maailmallinen". Mitä se pitää sisällään? Mitä sillä tarkoitetaan? Onko se samaa kuin "lihallinen"? (Ja jos ei ole, niin mitä lihallinen tarkoittaa?)

Toinen sananselitystä kaipaava vois olla "armoneuvo". Onko se sama asia kuin "rakkauden neuvo"?

Ja mikähän se kolmas mielessä pyörinyt sana olikaan... No, kysyn kun muistan. Näitä sananselityksiä on hyvä kysyä täällä netissä, kun vastaamassa on monta eri ihmistä, ja aina välillä jonkun tapa selittää avaa asiaa paremmin kuin toisen - se niin vaihtelee, että mikä menee ymmärrykseen milloinkin. :D Isommista uskomisen kysymyksistä niinkin juttelee sitten ihmisten kanssa nokatustenkin, mutta näitä yksittäisiä sanoja kyselen mieluummin täällä.

Niin ja joo, tämä on kyllä sitten enemmän laajempi kysymys, mutta menköön. Onko asiaan olemassa jotain kantaa vai tekeekö kukakin niin kuin tykkää? Siis kun kummityttöselle olen ostanut pari lasten Raamattua, kastelahjaksi yhden, jossa on pitemmin kerrottu Raamatun kertomuksia, ja nyt edellisen vuoden kastepäivälle "Pörrö-Nallen Piplian" eli kuvakirjan, jossa on lorumuotoisesti kerrottu joitakin kertomuksia hyvin lyhyesti. Tyttönen ei elä uskovaisessa kodissa. Ilokseni olen huomannut kuiten sen kastelahjan hyvin luetuksi, ja kumpikin Raamattu on kaksivuotiaan ulottuvilla kirjahyllyssä. Nuohan eivät siis ole SRK:n kustantamia. Onko se jollekin kynnyskysymys? Jos saan uskovaisen kummilapsen joskus, niin voiko viedä tuollaisen? Äkkiseltään kun ajattelen, niin mikä tahansa keino kertoa lapselle Jumalasta ja Raamatusta on hyvä ja kannatettava asia. Jos ipana itse toivoo iltasatua luettavaksi omasta Raamatustaan, niin minusta se välittää juuri sitä, että kirja on merkityksellinen hänelle. Mutta tässä kohti kysyn mielipiteitä, että miten tuossa kohti ajattelette? Näkeekö joku siinä jotain ei-toivottavaa?

(Minulla on ollut tapana muistaa kummilasteni kastepäiviä vuosittain hengellisellä kirjalahjalla. Kun asuvat kauempana, niin kummi yrittää toteuttaa kristillistä kasvatustehtäväänsä tällä tavalla. Käpälät ristissä tietysti myös, mutta jotain konkreettistakin. Ja lukutaidottomien lapsukaisten kohdalla tulee samalla valistettua vanhempiakin... Vanhin kummilapseni halusi yli vuoden ajan joka ilta luettavan sitä kastelahja-Raamattuaan. Kyllä siinä isänsä ehti hyvin perehtyä Raamatun juttuihin, kun kirjassa oli 70 kertomusta... joista aina pari kolme luettiin illalla. :D)

Ja kun nyt kyselytuulelle satuin, niin tuolta koruihin liittyvästä keskustelusta ottaisin yhden mielleyhtymän. Eli onko joku syy sille, että seuroissa Aarikan puuhelmet ovat hyvin yleisiä perheenäideillä kaulassa ja ranteessa, mutta ristiä näkee hyvin harvoin? Taitaa olla pari rippikouluikäistä, joilla olen ristin nähnyt, vaan muuten ihan hymyilyttää se puuhelmien määrä. :D Eipä siinä mittään, itekin tykkään niistä - tosin minulla saattaa samaan settiin kuuluvat korut olla korvissakin. Mutta siis kun kirkon puuhissa on tottunut siihen, että varsinkin naisilla, mutta osalla miehistäkin on risti kaulassa, niin tuntuu vain kummalta, että seuroissa tai muuallakaan ei niitä ristikoruja näy. Mistä se johtuu? ...Pikkutytöilläkin on muuten paljon helmiä kaulassa. Harvemmin nykyään näkee sellaista. Herttaisen näköisiä ovat, ja aina niin nätisti puettujakin. :cool:

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Syys 2010, 09:52 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
metsätähti kirjoitti:
Toinen sananselitystä kaipaava vois olla "armoneuvo". Onko se sama asia kuin "rakkauden neuvo"?


Vantaan seurakuntien lehdessä Vantaan Laurissa oli joskus juttu lestadiolaisuudesta, ja siinä luki näin:

"Minulle on tärkeää saada olla uskomassa ja armon opetettavana uskovien yhteydessä, tehdä parannusta sekä hoitaa uskonelämää Jumalan armoneuvojen — sanan, sakramenttien, rukouksen ja ripin — avulla."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Syys 2010, 13:48 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52
Viestit: 552
kiitos kehäkukkaselle tuosta linkistä. Realistinen ja mukava juttu kokonaisuudessaan muutekin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Syys 2010, 16:22 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Nyt sitten kaivataan taas rautalankaa ja sananselitystä. Moppilassa kysyttiin vl-vanhurskauttamisopista, ja minulla ei ole kyllä sanoja siihen. En tunnista koko termiä. Jos minulta kysytään, miten ihminen pelastuu, niin vastaan kaiketi, että uskomalla Jeesuksen ristintyön takia omat syntini sovitetuiksi. Jos halutaan tarkentaa, niin Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja avaa Sanaa. Raamatun mukaan Kristus on ainoa tie Isän luo. Vaan jos ja kun kysytään muuallakin, että "miten teän mielestä ihminen vanhurskautetaan", niin kyllä minulla vähän aikaa lyö tyhjää ja tämän enempää viisautta ei aiheesta irtoa. Omalle kohdalle uskon nämät, ontuuko tämä kuvaus nyt pahasti? :/

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Syys 2010, 16:41 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6932
Paikkakunta: Suomenselkä
metsätähti kirjoitti:
Nyt sitten kaivataan taas rautalankaa ja sananselitystä. Moppilassa kysyttiin vl-vanhurskauttamisopista, ja minulla ei ole kyllä sanoja siihen. En tunnista koko termiä. Jos minulta kysytään, miten ihminen pelastuu, niin vastaan kaiketi, että uskomalla Jeesuksen ristintyön takia omat syntini sovitetuiksi. Jos halutaan tarkentaa, niin Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja avaa Sanaa. Raamatun mukaan Kristus on ainoa tie Isän luo. Vaan jos ja kun kysytään muuallakin, että "miten teän mielestä ihminen vanhurskautetaan", niin kyllä minulla vähän aikaa lyö tyhjää ja tämän enempää viisautta ei aiheesta irtoa. Omalle kohdalle uskon nämät, ontuuko tämä kuvaus nyt pahasti? :/


Eipä ainakaan pahasti onnu kuvauksesi, ja kun joku pyytää tarkennuksia, voinet kertoa oman kokemuksesi, kuinka armon ovi sinulle avautui. Niin teki aikanaan apostoli Paavali kuningas Festuksen edessä:

Apostolien teot 26
12 "Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. [26:12-18: Ap. t. 9:1-18, 22:5-16]
13 Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille.
14 Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'
15 Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
16 Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn.
17 Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin
18 avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.' [Jes. 42:7; Ap. t. 20:32; 1. Piet. 2:9]
19 "Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä.
20 Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. [Ap. t. 9:20-30 | Matt. 3:8]
21 Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. [Ap. t. 21:31]
22 Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, [Luuk. 24:27+]

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2010, 00:42 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Ja taas olis tarvista sananselitykselle. Jostain puheesta jäi mieleen se, että ensin oli pitkästi puhetta uskovaisten keskinäisestä anteeksipyytämisestä ja -antamisesta. Sitten puhuja tuumasi, että "hyvä on myös 'käydä filistealaisten leirissä aseita teroittamassa' eli tarvittaessa pyytää anteeksi myös epäuskoisilta". Selvää kauraa tuo loppu, totta kai pitää pyytää anteeksi, jos siihen on aihetta. Mutta mihin tuo filistealaisten leiri ja aseiden teroittaminen viittaavat? Varmasti johonkin Raamatussa. Kuulostaa vain kummalta puhua samassa lauseessa aseiden teroittelusta ja anteeksipyytämisestä ja vielä synonyymeina. :/ Valitettavasti en millään muista, kuka se puhuja oli, joten ei voi tarkistaakaan asiaa. Mutta jos jollakin olis edes aavistusta selityksestä, niin mielelläni kuulen.

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2010, 02:01 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6932
Paikkakunta: Suomenselkä
Aivan sama, kuka oli puhuja, kyseessä on vanha tulkinta eräästä Samuelin kirjan kertomasta tapauksesta. Tulkinta, jonka varmaan ainakin jokainen vanhempi uskovainen muistaa, nuorempien korville sitä ei välttämättä ole sattunut, joten on aivan hyvä, että siitäkin joskus saarnataan.

1. Samuelin kirja 13
15 Sen sanottuaan Samuel lähti Gilgalista. Jäljelle jäänyt väki lähti Saulin mukana Gilgalista sotajoukon luo Benjaminin Gebaan. Siellä Saul tarkasti luonaan pysyneet joukot, ja niitä oli noin kuusisataa miestä. [1. Sam. 14:2]

Valmistautuminen sotaan
16 Saul, hänen poikansa Jonatan ja heidän mukanaan olevat miehet jäivät Benjaminin Gebaan. Filistealaisten leiri oli Mikmasissa.
17 Leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkille. Yksi niistä meni Ofraan päin Sualin alueelle,
18 toinen Bet-Horoniin päin ja kolmas kohti autiomaata, seudulle, joka on Seboimin laakson yläpuolella.
19 Koko Israelissa ei siihen aikaan ollut ainoatakaan seppää, koska filistealaiset pelkäsivät israelilaisten tekevän itselleen miekkoja ja keihäitä.
20 Israelilaisten oli pakko mennä filistealaisten luo saadakseen aurojensa terät, kuokkansa, kirveensä ja sirppinsä teroitetuiksi;
21 aurojen ja kuokkien teroitus maksoi kaksi kolmannessekeliä, kirveiden teroitus ja piikin kiinnittäminen sauvaan yhden kolmannessekelin.

22 Niinpä ei sodan syttyessä koko Saulin ja Jonatanin väestä kellään muulla ollut miekkaa eikä keihästä kuin Saulilla itsellään ja Jonatanilla.
23 Filistealaisten etuvartio asettui Mikmasin solaan.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2010, 09:31 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Kiitos tuon selvittämisestä! :D Paljon pitemmällä ymmärryksessä nyt, mie en olis tiennyt, mistäpäin etsiä tuota kohtaa.

Mutta mie en vieläkään ihan tajunnut, että miksi rinnastettiin se epäuskovilta anteeksipyytäminen siihen aseiden teroitteluun. :/ Sitten tietysti häiritsee se ajatus, että rinnastetaanko tässä ei-uskovat johonkin "vihollisleiriin". Mutta millä tavalla anteeksipyytäminen siis on sitä aseiden teroittelua filistealaisten leirissä? Ymmärtäisin tuosta kohdasta muutenkin sellaisen ajatuksen, että pääasiassa hoidetaan asiat uskovien kesken, mutta jotkut asiat on pakko hoitaa epäuskoisten kanssakin. Ymmärränkö oikein vai korjaatteko?

Mutta siis vähän lisää vielä rautalankaa kaipaisin siitä anteeksipyytämisen suhteesta tuohon kohtaan.

Mielenkiintoisia nämä - tästäkin puheesta on aikaa, usein kysymykset aukeavat itsekseen niitä miettiessä, mutta jotkut jäävät kysymysmerkeiksi. Eihän tämäkään hengentärkeää ole, mutta kiva on ymmärtää. Minulla on normaalisti seuroissa kovakantinen vihko mukana, johon poimin avainkohtia puheesta, heränneitä kysymyksiä ja ajatuksia. Keskittyy tarkemmin kuuntelemaan, kun poimii talteen ajatuksia, joita ei ymmärrä tai joiden kohdalla tajuaa syvemmin jotain uutta. :D Ja sitten voi kotonakin vielä kattella, että mistä olikaan puhetta.

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2010, 13:00 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Viestit: 303
Paikkakunta: Hailuoto
Ymmärtäisin näin, että on kova paikka mennä selvittämään, korjaamaan rikkomuksiaan ja anteeksi pyytämään epäuskoisilta tai muilta "ulkopuolisilta". Ylpeyttä on vaikea niellä ja pelkää että maine menee ja ihmisten kunnioitus.

Mutta kun Jumala antaa siihen voiman mennä, se kirkastaa ja vahvistaa uskoa ihmeellisesti.

Uskovaisen "sota-aseet" teroittuvat.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2010, 13:26 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6932
Paikkakunta: Suomenselkä
metsätähti kirjoitti:
Mutta mie en vieläkään ihan tajunnut, että miksi rinnastettiin se epäuskovilta anteeksipyytäminen siihen aseiden teroitteluun. :/ Sitten tietysti häiritsee se ajatus, että rinnastetaanko tässä ei-uskovat johonkin "vihollisleiriin". Mutta millä tavalla anteeksipyytäminen siis on sitä aseiden teroittelua filistealaisten leirissä? Ymmärtäisin tuosta kohdasta muutenkin sellaisen ajatuksen, että pääasiassa hoidetaan asiat uskovien kesken, mutta jotkut asiat on pakko hoitaa epäuskoisten kanssakin. Ymmärränkö oikein vai korjaatteko?

Mutta siis vähän lisää vielä rautalankaa kaipaisin siitä anteeksipyytämisen suhteesta tuohon kohtaan.


Ajatellaan että olemme sodassa syntiä ja turmelusta vastaan, siinä meillä on yksi rintamalinja, johon aseita on syytä teroittaa silloin, kun niissä näkyy tylsymisen merkkejä.

Toinen rintamalinja meillä on itsessämme, taistelemme uskon sota-asein pysyäksemme kaidalla tiellä, tai jos tarkkoja olemme, Jumala sotii meissä Henkensä kautta.

Parhaiten näkyvä on rintamalinja maailmaa vastaan. Vaikka uskoomme kuulumattomat ihmiset eivät olekaan vihollisiamme inhimillisessä mielessä, se epäuskon ja maailmallisuuden henki, jonka heissä, ja kovin usein itsessämmekin kohtaamme, on se vihollinen, jota vastaan olemme jatkuvassa taistelussa. Siinä taistelussa, mutta myös rauhallisessa uskon työssä on aseiden ja työkalujen tylsymisen mahdollisuus. Milläkö tavoin ne tylsyvät?

Monet ulkopuoliset puhuvat meistä pahaa ilman aihettakin, mutta jos lankeamme syntiin tai muuhun sellaiseen, mistä ulkopuoliset saavat lisää aiheita pahojen puhumiseen, ovatpa silloin työkalumme ja aseemme kovin pahoin tylsyneet. Silloin ei ainakaan esimerkkimme ole kutsumassa ulkopuolisia parannukseen, mutta jos yritämme vähän pidemmälle, eli puhutella heitä uskon asiassa, kilpistyvät parannuskehotuksemme, jos parannukseen neuvotut näkevät kohottajan elävän samoissa synneissä.

Toisen kaltaisiakin esimerkkejä löytyy, varsinkin silloin, kun evankeliumi vyöryi kuohuvan kosken tavoin pohjoisesta etelään. Monet parannuksen armon saaneet korjasivat epäuskon aikaisia syntejään ja rikoksiaan. Lapin porovarkaat sopivat varastettujen porojen tai niiden arvon palauttamisesta, viinatrokarit kaatoivat viinansa maahan. Epärehelliset työntekijät sopivat työnantajien kanssa niistä varkauksista, joita olivat työmaallaan tehneet työnantajan omaisuudesta. Monet sen kaltaiset anteeksipyynnöt ja palauttamiset, sen lisäksi että niissä teroitettiin Hengen aseita, ne toimivat itsessään myös aseina. Moni ulkopuolinen, jolta sillä tavoin tultiin anteeksi pyytämään, sai piston sieluunsa, sai nuhtelevan omantunnon ja melko pian parannuksen armonkin. Sillä tavoin on Hengen sota-aseita teroitettu, eikä oppi ole siitä piiruakaan muuttunut. Uskoa ja rohkeutta meillä on monesti kovin vähän, mutta kuten mutsi kirjoitti, Jumalan Hengen rohkaisemina ja opastamina tapahtuu vieläkin ihmeitä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2010, 15:03 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Kiitos! Nyt luulisin, että alan olla kartalla. :D Näitä tällaisia uusia juttuja tulee vastaan aina välillä, jotkut unohtuvat, mutta joitakin jää ihmettelemään pidemmäksi aikaa. Nyt vasta muistin kysyä. (Ja kun sitä vihkoa selailen, niin monesti huomaa, että kas vain, tuo asia onkin selvinnyt, vaikken silloin sitä ymmärtänyt, kun kuulin.)

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Syys 2010, 09:28 
Poissa
tähtiahkera
Avatar

Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Viestit: 868
Paikkakunta: Oulunseutu
Room. 12:20
Sentähden, jos vihollises isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin juota häntä; sillä koskas tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä päälle kokoot.
-92
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2012, 21:56 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Meillä oli mukavat seurat taasen. Vähän kyllä menee asia ohi siinä kun harjoittelee olemista, mutta välillä jostain saa kiinnikin. Nimittäin kun paniikkihäiriön lääkitys, sekä jatkuva että kohtauksien, purettiin pois, niin melko lailla hikistä on välillä oleminen. Se 300-500 ihmistä on nimittäin paljon. Tänään tulin myöhässä seuroihin, ja jouduin sitten vähän keskemmälle kun olisin halunnut. Olen kuiten oppinut varaamaan stressileluja käsilaukkuun, ja jos tuntuu kohtaus tekevän tuloaan, niin värkkään niillä taikka houkuttelen jonkun pikkuihmisen siihen viereen. Kahvitauolla hiki valui pisaroina otsalla ja niskassa, kuivailin sitten nenäliinalla enimpiä... urheilusta käypi, tungoksessa kun tahtoo nousta hiki pintaan ja syke nousee, kun jännitän niin kovasti. Vielä mie kuiten haen ite mehun ja pullan, ei niin kovasti tärise. :)

Mutta niin, jos vaikka sitä asiaakin... Eka puhe käsitteli jotain kirjetekstiä, en ehtinyt ihan alkuun niin ei ole kohtaa muistissa. Jotakuinkin niin, että joka tekee syntiä, ei ole Jumalasta. En muista, millä sanoilla se missäkin käännöksessä menee. Toki saarnassa puhuttiin siitäkin, että ei uskovaisten joukossa ole hyviä ihmisiä vaan heikkoja jne., ja tottahan se onkin. Mutta mitä tuo kohta sitten tarkoittaa? Kun kaikkihan tekevät syntiä, kuka enemmän ja kuka vähemmän, tahtoen tai tahtomattaan, isoja tai pieniä. Jäi tosiaan vähän vajaalle yhdistelylle minun päässä tuo aihe, puhuja varmaan sen selitti ihan asiallisesti.

Samaan syssyyn oikeastaan ihmettelen toisenkin asian. Tuomiosunnuntain tekstissä puhutaan siitä, miten aikojen lopussa ihmiset jaetaan kahteen joukkoon. Jakoperusteena siinä Matteuksen 25. luvun kohdassa on se, kuka on tehnyt hyvää ja kuka jättänyt tekemättä. Mikä ajatus siinä on, tai siis miten sen saa kaavaan "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden" jne.? Kun asiallisesti ottaen pystyn väittämään jo omasta perheestä löytyvän pari epäuskoista, jotka elävät "oikein" ja "hyvin" - tai ainakin huomattavasti paremmin kuin mie ja moni muu uskovainen. Niin että jos tekojen myötä punnitaan, niin huonosti käy. Toisaalta taas sitten Jeesus sanoo, että vain Hänen kauttaan on pääsy Isän luo. Mie en hahmota tuota tuomiosunnuntain tekstipätkää siis ollenkaan. Onko kellään kuultua selitystä?

Toinen puhe oli pitkälti sitä tekstiä, että kiusauksia kuuluu olla - jos niitä ei ole, niin on kovasti syytä epäillä, että onko sitä enää matkalla taivaaseen. Vähän jäi heikolle tuokin pätkä siinä hikoillessa. Joku kysymyskin siinä muodostui, mutta unohdin sen kesken. Ja että vaikka maan päällä uskovaisia on vain pieni joukko, niin taivaassa on suuri joukko, kun siinä on aikojen alusta asti uskovaisia ihmisiä.

Kivoja virsiä ja lauluja sattui. Sieltä irtosi sitten mietittävää enemmänkin, kun tällä kerralla ei tosiaan keskittyminen oikein riittänyt kuultuun.

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 30 Huhti 2012, 10:45 
Poissa
Aurinkotuuli

Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00
Viestit: 1211
metsätähti kirjoitti:
Mutta niin, jos vaikka sitä asiaakin... Eka puhe käsitteli jotain kirjetekstiä, en ehtinyt ihan alkuun niin ei ole kohtaa muistissa. Jotakuinkin niin, että joka tekee syntiä, ei ole Jumalasta. En muista, millä sanoilla se missäkin käännöksessä menee. Toki saarnassa puhuttiin siitäkin, että ei uskovaisten joukossa ole hyviä ihmisiä vaan heikkoja jne., ja tottahan se onkin. Mutta mitä tuo kohta sitten tarkoittaa? Kun kaikkihan tekevät syntiä, kuka enemmän ja kuka vähemmän, tahtoen tai tahtomattaan, isoja tai pieniä. Jäi tosiaan vähän vajaalle yhdistelylle minun päässä tuo aihe, puhuja varmaan sen selitti ihan asiallisesti.

Samaan syssyyn oikeastaan ihmettelen toisenkin asian. Tuomiosunnuntain tekstissä puhutaan siitä, miten aikojen lopussa ihmiset jaetaan kahteen joukkoon. Jakoperusteena siinä Matteuksen 25. luvun kohdassa on se, kuka on tehnyt hyvää ja kuka jättänyt tekemättä. Mikä ajatus siinä on, tai siis miten sen saa kaavaan "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden" jne.? Kun asiallisesti ottaen pystyn väittämään jo omasta perheestä löytyvän pari epäuskoista, jotka elävät "oikein" ja "hyvin" - tai ainakin huomattavasti paremmin kuin mie ja moni muu uskovainen. Niin että jos tekojen myötä punnitaan, niin huonosti käy. Toisaalta taas sitten Jeesus sanoo, että vain Hänen kauttaan on pääsy Isän luo. Mie en hahmota tuota tuomiosunnuntain tekstipätkää siis ollenkaan. Onko kellään kuultua selitystä?


Varmaan Saulus Tarsolainen (Paavali) luuli tekevänsä hyvää kun vainosi Kristittyjä. Ihmisymmärryksellä voi olla vaikea sanoa, onko teko oikeasti hyvä vai huono.

Viimeisellä tuomiolla jokainen saa tekojensa mukaan: "27 Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan." Matt.16

Luther puhuu "Autuaasta vaihtokaupasta" - 'Jumala ottaa kantaakseen ihmisen synnin, pahuuden ja heikkouden ja antaa hänelle lahjaksi rakkautensa ja hyvyytensä.' (googlasin) Tuohon kuuluu myös ne kaikki pahat teot. Eli voimme sanoa, että viimeisellä tuomiolla uskovalla ihmisellä ei ole niitä huonoja tekoja esittää, joista "häkki heilahtaisi" - "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden" - ne ovat anteeksi annettu.


Siitä synnintekemisestä:

"9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta." 1.Joh.3

kuitenkin:

"8 Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. 9 Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10 Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. " 1.Joh.1

Olemme kaksiosaisia: meillä on se Pyhä Henki, joka on Jumalasta ja ei tee syntiä.
Mutta meillä on myös se vanha osa, joka pyrkii kaikenlaiseen pahaan.


Tämmöisiä ajatuksia.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 117 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia