Hedelmä, Taavetti ja Hepa ovat vastanneet jo hyvin, mutta täydennän omalla ymmärrykselläni jotain.
metsätähti kirjoitti:o henkipallot?
Ymmärtääkseni yliuskonnollinen ihminen, joka tuo vakaumustaan tungettelevasti esille. Henkipallo uskoo usein korostetun voimakkaasti ihmeisiin ja uskoo sellaisia (mm. kaatoparanemiset, oikeilla kielillä (joita ei osaa) puhuminen, tulevien tapahtuminen luotettava ennustaminen) tapahtuvan nyky-Suomessa joissakin uskonnollisissa tapahtumissa. Henkipallo hakee uskonnollisuudestaan voimakasta fiilistä ja elämyksiä. Sinällään uskoon liittyvät tuntemiset eivät ole väärin, mutta ne eivät myöskään saa olla uskomisen pääasia. Uskonelämässä tulee ajanjaksoja, jolloin tuntemiset ovat kylmempiä, ja jaksoja, jolloin tuntemiset ovat "palavia". Kuten Taavetti viittasi Lutherin löytöön: vanhurskas elää uskosta – ei teoista eikä tuntemisista.
metsätähti kirjoitti:o väärät valvomiset?
Termiä käytetään tilanteista, joissa on huolissaan omasta tai toisen uskonelämästä, mutta pelkää olevansa väärin huolissaan. Kyse voi olla oikeasta tai väärästä valvomisesta.
metsätähti kirjoitti:o matkan viat?
Matkan viat ovat syntejä, epäilyksiä ja kiusauksia. Epäilykset ja kiusaukset eivät ole varsinaisesti syntejä, mutta voivat hidastaa matkantekoa taivaaseen. Siksi heprealaisapostoli kehottaa panemaan pois synnin lisäksi kaiken muunkin, mikä painaa.
"Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin" (Hepr. 12:1).
metsätähti kirjoitti:o vastaa aamenta
Amen = totisesti (suom.). Vastaa aamenta = totisesti se on juuri noin.
metsätähti kirjoitti:o vastaa henkeen
Maailmassa on monenlaisia henkivaltoja, mutta kaikki niistä eivät ole Jumalasta.
"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1. Joh. 4:1.) Jos joku vastaa henkeen, se tarkoittaa sitä, että tuntee jonkun selityksen ja ymmärryksen olevan samasta hengestä lähtöisin kuin omakin ymmärrys.
metsätähti kirjoitti:o raittiisti uskomassa
Raittiisti eli puhtaasti eli oikein uskomassa.
metsätähti kirjoitti:o Mistä tietää, mikä on syntiä? (Kaikki, mikä erottaa Jumalasta.) Mutta miten sen tietää ennakolta? Vai pitääkö kaikki kokeilla kantapään kautta toteamalla, että tästä tulee paha olla? (Onko syntiä ajaa vähän ylinopeutta tms. mikä ei haittaa ketään? Käyttää valkoisia valheita?)
Mitään, mitä epäröi, ei kannata suin päin tehdä.
"Se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä." (Room. 14:23.) Asioista kannattaa keskustella Jumalan lasten kanssa. Kun joka tapauksessa tulee tehtyä sellaista, joka loukkaa tuntoa, silloin ei pidä panna uskoa, vaan synti pois.
metsätähti kirjoitti:o Mikä logiikka on synninpäästössä? Siis kun perustilahan ei muutu miksikään. Olen ja pysyn syntisenä. Ja vaikka sillä kuittaisikin tekosynnit, niin alta minuutin ovat ajatukset taas jossain pahassa. Tuntuu siltä, että joka pyhä pitää erikseen pyytää evankeliumia itselle, kun ei riitä se yleinen saarna.
Synninpäästö on armovakuutus ja uskonelämän hoitoväline. Uudestisyntymisessä ihminen pestään kokonaan elämän vedellä. Uudestisyntyminen tapahtuu parannuksessa elämän veden eli elävän evankeliumin kautta; kaste on sen merkki. Sen jälkeen riittää, että pestyn jalat (tunto) puhdistetaan.
"Se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas." (Joh. 13:10.) Tuntoa hoidetaan, koska synti tarttuessaan alkaa paaduttaa tuntoa.
"Neuvokaat teitänne keskenänne - -, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi." (Hepr. 3:13.) Jos synti pääsee kasvamaan täyteen mittaansa, se aiheuttaa lopulta hengellisen kuoleman.
"Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman." (Jaak. 2:14–15.)
metsätähti kirjoitti:o Missä on ero kysymisessä, kyseenalaistamisessa ja kapinoinnissa? Yritän sitä kysymistä harrastaa ajoissa, ettei noihin kahteen päätyisi. Mutta tässä puolison kuolinpäivän tienoilla sitä kysyy, kysyy, kysyy että miksi. Miksi Herra annoit sen tapahtua, vaikka olisit voinut estää sen. Onko se jo kapinointia?
Varmasti se on veteen piirretty viiva. Jos kysyminen alkaa olla oleellisempaa kuin uskominen, voi olla tarpeen tarkistaa kysymysten suuntaa.
"Hän on paisunut ja ei taida mitään, vaan on sairas kysymyksissä" (1. Tim. 6:4). Uskonko siihen, mitä näen? Vai uskonko siihen, mitä en näe, mutta joka kerran muuttuu näkemiseksi? Jeesus sanoi Tuomakselle:
"Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." (Joh. 20:29.) Vastasyntyneillä on aina kysymyksiä. Se on luonnollista. Vähitellen niihin saa keskustellen, kysellen, kuunnellen, lukien ja oivaltaen vastauksia. Pyhän Raamatun sana tulee eläväksi Pyhän Hengen saaneiden ihmisten sydämissä sen määräosan mukaan, jonka Jumala itse kullekin uskovaiselle näkee hyväksi avata sanaansa.
"Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla." (1. Kor. 2:14.)