VL-FOORUMI

Jt! Kun olen saanut parannuksen armon nyt tässä reilu kuukausi sitten, niin paljon on vielä ihmeteltävää. Hyvältä tuntuu olla seurapenkissä, ja aivan hämmentää se ihmisten ilo siitä, että tällainen ulkopuolinenkin on saanut löytää kodin. Mutta kun ei ympärillä ole ainuttakaan uskovaista, ja perheen, suvun ja kavereiden suhtautuminen vl-kristillisyyteen on negatiivista, niin raskaita ovat viikot elää itsekseen.

Ajattelin virittää tällaisen ketjun näihin pohdintoihin ja kysymyksiin. Jos se ei ole oikealla alueella, niin joku varmaan siirtää tämän. En osannut päättää oikeaa paikkaa.

Ihan ensiksi kysyn kolmen termin tarkoitusta, mie kun en ymmärrä niitä ollenkaan. Siis mitä ovat

o henkipallot?

o väärät valvomiset?

o matkan viat?

(Jos luvataan uskoa anteeksi kaikki synnit, epäilykset, matkan viat ja väärät valvomiset, niin nuo kaksi viimeistä ovat vielä ymmärryksen ulkopuolella.)

Paljon on sananparsia, joihin ei ole tottunut, kun ei ole lapsesta asti kasvanut näissä ympyröissä. Rauhanyhdistykselläkin talo tyhjenee seurojen jälkeen niin vilkkaasti, että ei pysty nappaamaan hihasta ketään selvittämään näitä.

mä voisin vastata tohon matkaviat kohtaan että mä olen ymmärtänyt ton matkan vianm että ku matkaahan koko ajan tehdään päämäärää kohti eli taivassa eli matkalla voi ja useimmat joutuu syntiin eli menee vikaan.

mutta se anteeksiantamusha on se lääke siihen sitten.

vanhemmat ja viisaammaat korjatkaa jos olen väärässä. Ja metsätähti kysy jos et jotain tästä mun sepustuksesta ymmärtänyt

Luulen tajuavani... Siinä vain hämää se, että luettelona "synnit, epäilykset, matkan viat ja väärät valvomiset" kuulostaa siltä, että ne kaikki neljä ovat eri asioita keskenään. Muutenhan tuon voisi kaiken niputtaa joko synnit- tai matkan viat -termin alle?

Lisään kaksi muutakin (nyky)suomennosta kaipaavaa termiä:

o vastaa aamenta

o vastaa henkeen.

Ei ymmärrä. Tai siis kaiketi se on ihan sitä, että asia on oikean opin mukaista. Mutta jotenkin, saisiko niitä mitenkään toisiksi sanoiksi, niin ymmärtäisi paremmin.

Ja mitä pitää sisällään se, että on

o raittiisti uskomassa,

siis ihan käytännössä?

metsätähti kirjoitti:Lisään kaksi muutakin (nyky)suomennosta kaipaavaa termiä:

o vastaa aamenta
o vastaa henkeen.

Ei ymmärrä. Tai siis kaiketi se on ihan sitä, että asia on oikean opin mukaista. Mutta jotenkin, saisiko niitä mitenkään toisiksi sanoiksi, niin ymmärtäisi paremmin.

Ja mitä pitää sisällään se, että on
o raittiisti uskomassa,

siis ihan käytännössä?

Oikeastaan kaikki nuo kolme tarkoittavat samaa asiaa, tosin hiukan eri kanteilta tarkasteltuna. Kaksi ensimmäistä tarkoittavat aivan samaa, eli opin raittiutta = oikeaa oppia lähinnä puheissa, mutta toki elämässäkin. Ilmauksilla halutaan kertoa, että olen aivan samoin ymmärtämässä.
Kun kahden ensimmäisen selityksessä tuli esille opin raittius, niin sitähän se merkitsee, mutta se merkitsee enemmän kuin ulkonaisesti oikean opin pitäminen. Se merkitsee tärkeintä, siis hengen raittiutta, Pyhän Hengen ohjauksessa vaeltamista, Jumalan hengen antamaa nöyryyttä. Se Hengen nöyryys voittaa meidän ylpeytemme, ylpeyden joka jatkuvasti vaanii uskovaistakin.

Sitten ensimmäisen kysymyksen aiheisiin:

o henkipallot?
On sellainen väärän hengellisyyden muoto, joka elää enemmän tuntemisista kuin uskosta. Jonkinlaista eri tasoista leijumisen tunteen vaatimusta.
Kun äsken parannuksen armon saaneella on hyviä tuntemisia, ne eivät ole henkipallouskomista. Hyvät tuntemiset vaihtuvat jossakin vaiheessa arjen uskomiseksi, niin helposti sellaiselle tulee mieleen kysymys, enkö enää olekaan oikein uskomassa, kun on tullut näin huonot tuntemiset. Sellaisiin tilanteisiin on sanottu, ettei meidän henkipalloina tarvitse elää, vaan sopii muistaa Habakukin ja Paavalin opetusta: Vanhurskas on elävä uskosta. Se lause lohdutti suuresti aikanaan Martti Lutheria, sen sopii lohduttaa meitäkin aina, mutta erityisesti silloin, kun alkaa todella uskosta elämisen vaiheet.

o väärät valvomiset?
Lyhyesti sanottuna valvomista sellaisissa asioissa, joissa meidän ei lainkaan tarvitseisi valvoa. Omalla tavallaan sillä ymmärretään aiheettomia murheita, jotka saattavat raskauttaa uskoakin ja käydä sillä tavoin vaaraksi uskolle. Niitäkin saamme pyytää ja uskoa anteeksi, uskoa anteeksi silloinkin, kun ne eivät vielä ole ehtineet raskauttaa ja viedä synnin tielle. Vaara siihenkin on olemassa, jos niissä kovin kauan murhetta kantaa.

o matkan viat?
Erilaiset mitättömiltäkin tuntuvat synnit ja synnin kiusaukset, jotka aina meihin tarttuvat ja matkaa hitaaksi tekevät. Kun saa purkaa kuormaa, ja nauttia armoruokaa, jaksaa taas vähän matkaa kilvoitella

Taitaa kello olla liikaa, kun ei ihan mene jakeluun täällä päässä. Iso kiitos vastauksista! Varmaan kyselen lisääkin taas huomatessani jotain uutta.

Nämä ovat nyt jo sitten niin yksinkertaisia, että hävettää kysyäkään, mutta kun mietityttävät... Ja yksinkertaisuudessaan ne ovat toisaalta mahdottomia, kun niihin jää teologisen pohdiskelun varaa paljonkin. Kun on ehtinyt kasvaa vahvasti tietynlaiseen uskomiseen, niin on vähän ymmällään monen asian kanssa, että kuinka nämä ajatellaan. Siis kun ei ole sitä lapsesta asti kasvettua taustaa.

Mutta asiaan:

o Mistä tietää, mikä on syntiä? (Kaikki, mikä erottaa Jumalasta.) Mutta miten sen tietää ennakolta? Vai pitääkö kaikki kokeilla kantapään kautta toteamalla, että tästä tulee paha olla? (Onko syntiä ajaa vähän ylinopeutta tms. mikä ei haittaa ketään? Käyttää valkoisia valheita?)

o Mikä logiikka on synninpäästössä? Siis kun perustilahan ei muutu miksikään. Olen ja pysyn syntisenä. Ja vaikka sillä kuittaisikin tekosynnit, niin alta minuutin ovat ajatukset taas jossain pahassa. Tuntuu siltä, että joka pyhä pitää erikseen pyytää evankeliumia itselle, kun ei riitä se yleinen saarna.

o Missä on ero kysymisessä, kyseenalaistamisessa ja kapinoinnissa? Yritän sitä kysymistä harrastaa ajoissa, ettei noihin kahteen päätyisi. Mutta tässä puolison kuolinpäivän tienoilla sitä kysyy, kysyy, kysyy että miksi. Miksi Herra annoit sen tapahtua, vaikka olisit voinut estää sen. Onko se jo kapinointia?

Ei kysymisessä ole mitään hävettävää. Vaikka minäkin olen lapsuuden kristitty, niin siltikään en ymmärrä kuin vähän laidasta.

Mikä on syntiä? Tulee mieleen, että jos on epävarma onko tämä teko syntiä vai ei, niin jos vähääkään epäilee niin varmempi olla tekemättä.
1. Joh. 5:17
Kaikki vääryys on synti; on myös muutama synti ei kuolemaan.

Paavali kehottaa meitä panemaan synnin pois, vaikka se aina tarttuu, ja juuri sen takia ettei synnin kuorma kävisi liian raskaaksi
Kun on liikaa poispanematonta syntiä tunnolla, niin voi käydä ettei jaksa enää uskoa.
Meidän tuleekin uskoa aina kaikki synnit anteeksi, koska emme voi/tiedä luetella kaikkia. Ajatuksillehan emme voi mitään, mutta niitä voi estää tekemästä pesää päämme päälle.

Hepr. 12:1
Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,

Kun nöyrällä mielellä kysyy, se on hyvä.
Kyseenalaistaminen on vaikka mitä esim. käärme sanoi ensimmäiselle ihmisparille: Sanoiko Jumala todella niin?

Voin sanoa että monesti itsellä tulee kapinointia Jumalaa vastaan, mutta nekin saa armosta uskoa anteeksi.
Jumala koettelee ihmisiä monella tavalla, että hänen suuruutensa tulee ilmi, ja että ihminen tuntee oman pienuutensa.
Jumala herättelee ihmisiä monella tavalla, ihmismielellä ajateltuna myös traagisella tavalla. Ja vain sen takia että yksikin ihminen saisi päästä Jumalan valtakuntaan.

(jatkakaa viisaammat)

edit: kirjoitusvirheitä

Hedelmä, Taavetti ja Hepa ovat vastanneet jo hyvin, mutta täydennän omalla ymmärrykselläni jotain.

metsätähti kirjoitti:o henkipallot?

Ymmärtääkseni yliuskonnollinen ihminen, joka tuo vakaumustaan tungettelevasti esille. Henkipallo uskoo usein korostetun voimakkaasti ihmeisiin ja uskoo sellaisia (mm. kaatoparanemiset, oikeilla kielillä (joita ei osaa) puhuminen, tulevien tapahtuminen luotettava ennustaminen) tapahtuvan nyky-Suomessa joissakin uskonnollisissa tapahtumissa. Henkipallo hakee uskonnollisuudestaan voimakasta fiilistä ja elämyksiä. Sinällään uskoon liittyvät tuntemiset eivät ole väärin, mutta ne eivät myöskään saa olla uskomisen pääasia. Uskonelämässä tulee ajanjaksoja, jolloin tuntemiset ovat kylmempiä, ja jaksoja, jolloin tuntemiset ovat "palavia". Kuten Taavetti viittasi Lutherin löytöön: vanhurskas elää uskosta – ei teoista eikä tuntemisista.

metsätähti kirjoitti:o väärät valvomiset?

Termiä käytetään tilanteista, joissa on huolissaan omasta tai toisen uskonelämästä, mutta pelkää olevansa väärin huolissaan. Kyse voi olla oikeasta tai väärästä valvomisesta.

metsätähti kirjoitti:o matkan viat?

Matkan viat ovat syntejä, epäilyksiä ja kiusauksia. Epäilykset ja kiusaukset eivät ole varsinaisesti syntejä, mutta voivat hidastaa matkantekoa taivaaseen. Siksi heprealaisapostoli kehottaa panemaan pois synnin lisäksi kaiken muunkin, mikä painaa. "Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin" (Hepr. 12:1).

metsätähti kirjoitti:o vastaa aamenta

Amen = totisesti (suom.). Vastaa aamenta = totisesti se on juuri noin.

metsätähti kirjoitti:o vastaa henkeen

Maailmassa on monenlaisia henkivaltoja, mutta kaikki niistä eivät ole Jumalasta. "Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1. Joh. 4:1.) Jos joku vastaa henkeen, se tarkoittaa sitä, että tuntee jonkun selityksen ja ymmärryksen olevan samasta hengestä lähtöisin kuin omakin ymmärrys.

metsätähti kirjoitti:o raittiisti uskomassa

Raittiisti eli puhtaasti eli oikein uskomassa.

metsätähti kirjoitti:o Mistä tietää, mikä on syntiä? (Kaikki, mikä erottaa Jumalasta.) Mutta miten sen tietää ennakolta? Vai pitääkö kaikki kokeilla kantapään kautta toteamalla, että tästä tulee paha olla? (Onko syntiä ajaa vähän ylinopeutta tms. mikä ei haittaa ketään? Käyttää valkoisia valheita?)

Mitään, mitä epäröi, ei kannata suin päin tehdä. "Se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä." (Room. 14:23.) Asioista kannattaa keskustella Jumalan lasten kanssa. Kun joka tapauksessa tulee tehtyä sellaista, joka loukkaa tuntoa, silloin ei pidä panna uskoa, vaan synti pois.

metsätähti kirjoitti:o Mikä logiikka on synninpäästössä? Siis kun perustilahan ei muutu miksikään. Olen ja pysyn syntisenä. Ja vaikka sillä kuittaisikin tekosynnit, niin alta minuutin ovat ajatukset taas jossain pahassa. Tuntuu siltä, että joka pyhä pitää erikseen pyytää evankeliumia itselle, kun ei riitä se yleinen saarna.

Synninpäästö on armovakuutus ja uskonelämän hoitoväline. Uudestisyntymisessä ihminen pestään kokonaan elämän vedellä. Uudestisyntyminen tapahtuu parannuksessa elämän veden eli elävän evankeliumin kautta; kaste on sen merkki. Sen jälkeen riittää, että pestyn jalat (tunto) puhdistetaan. "Se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas." (Joh. 13:10.) Tuntoa hoidetaan, koska synti tarttuessaan alkaa paaduttaa tuntoa. "Neuvokaat teitänne keskenänne - -, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi." (Hepr. 3:13.) Jos synti pääsee kasvamaan täyteen mittaansa, se aiheuttaa lopulta hengellisen kuoleman. "Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman." (Jaak. 2:14–15.)

metsätähti kirjoitti:o Missä on ero kysymisessä, kyseenalaistamisessa ja kapinoinnissa? Yritän sitä kysymistä harrastaa ajoissa, ettei noihin kahteen päätyisi. Mutta tässä puolison kuolinpäivän tienoilla sitä kysyy, kysyy, kysyy että miksi. Miksi Herra annoit sen tapahtua, vaikka olisit voinut estää sen. Onko se jo kapinointia?

Varmasti se on veteen piirretty viiva. Jos kysyminen alkaa olla oleellisempaa kuin uskominen, voi olla tarpeen tarkistaa kysymysten suuntaa. "Hän on paisunut ja ei taida mitään, vaan on sairas kysymyksissä" (1. Tim. 6:4). Uskonko siihen, mitä näen? Vai uskonko siihen, mitä en näe, mutta joka kerran muuttuu näkemiseksi? Jeesus sanoi Tuomakselle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." (Joh. 20:29.) Vastasyntyneillä on aina kysymyksiä. Se on luonnollista. Vähitellen niihin saa keskustellen, kysellen, kuunnellen, lukien ja oivaltaen vastauksia. Pyhän Raamatun sana tulee eläväksi Pyhän Hengen saaneiden ihmisten sydämissä sen määräosan mukaan, jonka Jumala itse kullekin uskovaiselle näkee hyväksi avata sanaansa. "Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla." (1. Kor. 2:14.)

Mikä logiikka on synninpäästössä? Siis kun perustilahan ei muutu miksikään. Olen ja pysyn syntisenä. Ja vaikka sillä kuittaisikin tekosynnit, niin alta minuutin ovat ajatukset taas jossain pahassa. Tuntuu siltä, että joka pyhä pitää erikseen pyytää evankeliumia itselle, kun ei riitä se yleinen saarna.

Luther muistaakseni opetti, että meiän tulisi joka päivä panna synti pois.


Johanneksen kirjeessä puhutaan synnistä
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,

1. Joh. 2:1
1 Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. [Room. 8:34; Hepr. 7:25]
2 Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman. [Room. 5:18]
Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen

3 Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.
4 Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.
5 Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. [Joh. 14:21]
6 Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.
Uusi käsky

7 Rakkaat ystävät! Käsky, jonka teille kirjoitan, ei ole uusi. Se on se vanha käsky, joka teillä on ollut alusta alkaen, se sana, jonka te olette kuulleet.
8 Ja kuitenkin käsky, jonka teille kirjoitan, on uusi: nyt se on toteutunut hänessä ja teissä, sillä pimeys hälvenee ja tosi valo loistaa jo. [Joh. 13:34+]
9 Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. [2. Piet. 1:7]
10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
11 Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
Sana isille ja nuorille

12 Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden.
13 Minä kirjoitan teille, isät: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuoret: te olette voittaneet Pahan.
14 Lapseni, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan.
Älkää rakastako maailmaa

15 Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. [Matt. 6:24; Room. 12:2; Jaak. 4:4]
16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.
17 Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. [Jaak. 1:11]
Antikristus, Kristuksen vastustaja

18 Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. [Mark. 13:6; 1. Joh. 4:3]
19 He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin. [Ap. t. 20:30]
20 Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. [1. Kor. 2:15; 2. Kor. 1:21; Ef. 1:13]
21 En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole lähtöisin totuudesta. [Room. 15:14]

22 Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus? Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä.
23 Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. [Joh. 15:23]
24 Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
25 Ja tämän hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän. [Joh. 6:40]
26 Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka tahtovat johtaa teitä harhaan.
27 Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä. [Matt. 13:11; Joh. 16:13+; 1. Kor. 2:10]
Jumalan lapset ja heidän toivonsa
28 Niin, lapseni, pysykää Kristuksessa, jotta hänen ilmestyessään voimme astua rohkeasti esiin emmekä joudu häveten väistymään hänen luotaan, kun hän saapuu. [Mark. 8:38]
29 Kun tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös käsitätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntyisin Jumalasta.

Metsätähti kerron sinulle yhden esimerkin, miten kannattaa kuunnella ja kysellä uskovaisilta, jos jostakin asiasta on hivenenkään epävarma, sopiiko se uskovaiselle vai ei. Olin kauan sitten lukenut ahvenanmaalaisen Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija kirjasarjan. Sitten erään kerran kuulin, että siitä on tehty televisiossa aikanaan mennyt filmisovitus. Kerran vieraillessani kaupunginkirjastossa, tulin kysyneeksi, onko tuota sarjaa lainattavissa videokasetteina. Olihan se ja lainasin. Meillä ei tietystikään ollut kotona laitetta omasta takaa, josta olisin voinut ne katsoa. Olinkin siinä vaiheessa vielä luulossa, että lähellä asuvilla lapsillani jollain olisi ollut sellainen, jonka avulla olisin katsonut nuo filmikasetit. Mutta jotenkin olin kuitenkin epävarma , sopiiko uskovaiselle sittenkään noitten filmien katsominen ja seuroissa istuin erään sisaren viereen ja kysyin häneltä asiaa, ja miten hän itse tuohon suhtautuis. Hänen yksinkertaiset sanansa kuuluivat näin: jos nyt vaan jättäisit katsomatta. Se neuvo vastasi amenta. Palautin videot ja loppujen lopuksi kenelläkkään epäuskoisista lapsistani ei edes ollut tuota laitetta, kun oltiin jo astuttu tähän dvd aikakauteen. Kysele vapaasti metsätähti edelleen aina kun joku asia mietityttää. Meistä jokainen tarvii tällä tiellä ja matkalla näitä saattomiehiä ja tämä kyseleminen on myös eräänlaista uskomista suu auki. Tämäkin on sellainen kaanaan kielen ilmaus.

Tästä aiheesta on täällä jo kirjoitettu, mutta laitan kuitenkin.
Room. 14:
21 Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee.
22 Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.

1. Kor. 8:13
Sentähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi.

Seuraava suomennuspyyntö voisi ollakin tuo vanamon mainitsema "uskomista suu auki". Arvauksia on, mutta josko joku taas kääntäisi nykykielelle.

Uskoa suu auki = puhuu uskosta toisille ihmisille, ja puhuttelee armosta osattomia.

metsätähti kirjoitti:Seuraava suomennuspyyntö voisi ollakin tuo vanamon mainitsema "uskomista suu auki". Arvauksia on, mutta josko joku taas kääntäisi nykykielelle.

Lyhyesti se ilmaisee uskon tunnustamista, kertomista uskostaan läheisille ja kenelle Jumala nyt sanoja ja voimaa puhumiseen antaa. Toiset ovat muita puheliaampia, ja heistä on sanottu, että he uskovat suu auki. Kas kun puhe vaatii aukaisemaan suun.

Ok, kiitos. Aina sitä viisastuu, vaikka välillä vastauksia ei aivan tajuakaan. Senkin takia on ihan hyvä, että useampi ihminen selittää samoja asioita - jonkun sanat kun saattavat aueta kysyjälle paremmin kuin toisen. Ja ehkä mie en sitten kuitenkaan ole ainut, joka näitä miettii ja kyselee.

Ja vielä näitä mieleentulleita, Rauhanyhdistyksellä kuultuja fraaseja, pari kappaletta, ennen kuin tästä kaurapuurolautasen äärestä lähden syysseuroihin. (Mie en kyllä ihan aina ymmärrä, miksi ei käytetä yhtään tuoreempaa raamatunkäännöstä, kun tuo 1776 Biblia ei vain tahdo aueta, vaikka kuinka kuuntelee ja yrittää ymmärtää. Tajuavatko sitä kaikki, jotka ovat kasvaneet lapsesta asti tässä uskossa/liikkeessä/kulttuurissa?)

o tallin haju

o uskovaisten talostelu

Sen verran pitkät piuhat ja hidas sytytys on, että ei si kysyä juuri silloin kun kuulee vieraita sanontoja, vaan niitä jää miettimään ja pureskelemaan. Näissä kohdin tämä netti on ihan hyvä apu. Jos sitten ei kerta kaikkiaan aukene, selitysten jälkeenkään, niin menen hihasta nykimään jotakuta. Mutta tässä ehtii enemmän pohtia.

Puhe tallin hajusta kumpuaa Jeesuksen syntymäpaikasta Beetlehemissä. Vaikka Raamatussa ei varsinaisesti mainita tallia, kerrotaan vain Jeesuksen kapaloinnista ja siitä, että Maria laski lapsensa seimeen makaamaan, koska heille ei ollut sijaa majataloissa. Seimi, eli meidän murteellamme soimi, on eläinten, tavallisimmin hevosten ruokakaukalo tai eräänlainen häkki, johon tarjottavat heinät asetetaan. Israelissa on ja oli myös aaseja, kulkivathan Maria ja Joosef tiettävästi aasin kanssa. Monissa kuvissa on maalattu Maria istumaan aasin selkään ja Joosef taluttaa aasia kävellen aasin edessä tai vierellä.

Kun Jeesuksen syntymän paikka oli eläinten, luultavasti aasien ruokinta ja säilytyspaikka, on tätä Jumalan valtakuntaa samoin kuvattu myös talliksi, jossa Jeesus meidänkin aikanamme uinuu, mutta samalla valvoo omiensa asiaa. Me halvat paimenet asumme tässä tallissa, ja tottahan siitä hajua tarttuu. Sitä hajua kuvasi muistaakseni Paavali, että se on armosta osattomille surman haju kuolemaksi, mutta uskovaisille sama haju on elämän tuoksu elämäksi.

Kun me olemme Jumalan lapsia, niin on tiedämmehän että lapset leikkivät. Meidän murteessamme, varsinkin vanhemmat ihmiset sanoivat leikkimistä talosteluksi. Monet ulkopuoliset saattavat sanoa uskovaisten puuhia lapselliseksi leikkimiseksi. Voinemme ottaa sen sanonnan kunnian osoituksena, puhummepa sitten leikistä tai talostelusta.

Kuitenkin meidän asumisemme on aivan vakava asia, silti se on useimmille armahdetuille mieluista ja rakasta aivan samoin, kuin leikki ja talostelu lapsille. Yksi lasten talostelun muoto on leikkiä kotia, ja sehän on varsinaista talostelua, kun taloa leikkii.

Tämä nyt ei varsinaisesti ole kysymys vaan pohtimista, mutta toki siitäkin voi selityksen sanoja naputella, jos yhtään kirkkaammin tätä ymmärtää tai huomaa jotain, mitä mie en si.

No niin, älkää heittäkö kivillä. Mainitsen nimittäin, että minulla on korvakorut. *suojautuu* Olen kyllä huomannut, että pikkuihmiset katsovat niitä hyvin tarkkaan otsa rypyssä, kaiketi siksi, että ne ovat heidän elinpiirissään vieras juttu. Aikuisten en ole huomannut niitä katsovan. Tänään yksi vanhempi veli sitten kysyi, että olenko mie uskomassa. Totesin olevani. Vaivautunut hiljaisuus ja "jaa.... ..... ...vai niin". Kysyin vielä, että kuinka niin, vaikka arvelinkin tietäväni. Korvakoruista siinä hetki keskusteltiin ja ihan hyvässä hengessä.

Kyllä siinä välittyi selvästi se, että hänen mielestään ne eivät uskovaiselle kuulu tai että uskovainen ei niitä tarvitse. Tuumasin arvostavani sitä, että sanotaan suoraan ja asioista keskustellaan. Sanoin senkin, että kun en vielä näistä tavoista ja muista ole niin perillä, niin en ole lähtenyt hätiköimään vaan luottanut siihen, että asiat kirkastuvat ajallaan. Helposti kun uudessa innossa vie asiat liiankin mustavalkoisesti toiseen äärilaitaan. Olen ajatellut, että minun täytyy pystyä perustelemaan ratkaisuni itselleni.

Tämä isoisä tuumasikin, että "kyllähän täällä ollaan vapaita, mutta ei niitä noilla nuorilla kyllä ole". Sanoin, että kun en vielä ole varmalla pohjalla tämän kanssa, vaan tuolla ihmisten ilmoilla yleensä vanhasta tottumuksesta laitan korut korviinkin, niin en halua näytellä seuroissa pyhempää ja jättää silloin koruja pois, vaikka huomaankin joskus itsekin vaivautuvani niistä.

Niin. Olen tässä kohti tuntenut toistaiseksi oikeaksi pitää koruja edelleen ja säilyttää vapaus - ja ennen kaikkea rehellisyys elämisessä. Uskon, että kun on sen aika, korut jäävät pois, jos jäävät. Olen kuitenkin halunnut uskoa, että yksittäiset korut eivät ole uskomisen este, jos niistä ei sellaista tee.

Ihan hyvässä hengessä lopetimme keskustelumme. Ehkä meistä kumpikin jäi miettimään asiaa. Mie ajattelen, että olen valmis niistä koruista luopumaan, jos se alkaa nousta painoksi sydämelle taikka jollekin toiselle taakaksi. Mutta lahja-armosta en luovu, ja siksi olen varovainen näissä tavoissa, ettei armo muuttuisi joksikin, mikä ansaitaan teoilla.

Hattua nostan siitä hyvästä, että tämä ei tullut jonkin mutkan kautta selän takaa, vaan suoraan kohti. Arvostan sitä rohkeutta kohdata toinen ihminen, ja vielä niin, että pystyy kuuntelemaan eri tavoin ajattelevaakin. Muutenkin koin, että tämä isoisä ymmärsi hyvin sen, kun sanoin, että mie olen vielä niin tuore tässä, että en kaikesta ole perillä, mutta minusta on kiva keskustella. Tuumi vain, että kyllä se Taivaan Isä tämänkin asian ajan kanssa kirkastaa. Mie taas sanoin, että kun tuntisi omanikäisiä uskovaisia, niin olisi helpompi näistä asioista kysellä ja jutella.

Illan alustuksen aihe oli "Uskomisen ilo". Minusta tämä isoisä toimi hienosti siinäkin, että hän ei ollut kova tai kiivas - toiselta on niin helppo viedä se ilo pois. Tämä keskustelu säilytti sen.

-----

Jos olisin kasvanut liikkeen piirissä, minulla ei olisi korvakoruja. Kun ne aikanaan vähän vastustaessanikin laitettiin, niin olen sitten hyötykäyttänyt niitä reikiä. Toisaalta olen aikuisiällä ollut tietoisesti ja omasta valinnastani seitsemän vuotta ilman korvakoruja ja tullut ihan hyvin toimeen niinkin. Nyt sitten selvittelen tämän asian merkitystä ja vaikutusta.

metsätähti kirjoitti:No niin, älkää heittäkö kivillä. Mainitsen nimittäin, että minulla on korvakorut. *suojautuu* Olen kyllä huomannut, että pikkuihmiset katsovat niitä hyvin tarkkaan otsa rypyssä, kaiketi siksi, että ne ovat heidän elinpiirissään vieras juttu. Aikuisten en ole huomannut niitä katsovan. Tänään yksi vanhempi veli sitten kysyi, että olenko mie uskomassa. Totesin olevani. Vaivautunut hiljaisuus ja "jaa.... ..... ...vai niin". Kysyin vielä, että kuinka niin, vaikka arvelinkin tietäväni. Korvakoruista siinä hetki keskusteltiin ja ihan hyvässä hengessä.

Ei heitellä kivillä, sellainen kivillä heittely ei kuulu elävään uskoon, vaikka jotkin saattavat joskus lihan kiivaudessa kiviäkin heitellä.
Muuten pohdiskelusi aiheen ympärillä oli aivan mukavaa luettavaa,. Haluankin uskoa, että asian ydin sinulle vähitellen selviää. Vaikutti siltä, että melko paljon on jo selvinnyt ja varmaan selviää lisääkin. Juuri siitä syystä en halua tästä aiheesta tällä kerralla kovin paljoa kirjoittaa, vaan annetaan Jumalan Hengen tehdä työtään sisimmässäsi.

Itse sain aikanaan sukulaiseltani rippilahjaksi korvakorut, joita sitten pidin aina siihen saakka, kunnes eka kertaa menin tulevaan anoppilaani kylään. Siinä vaiheessa riisuin nuo korvakoruni pois ja syynä oli se, että tuleva puolisoni toivoi sitä, koska tiesi että äitinsä lakihenkisyydessään ei hyväksy korvakoruja . Mieheni vanhemmat eivät olleet siis uskomassa vaan omavanhurskauden harjoittajia. Mutta yhdestä toisesta asiasta ei tuleva puolisoni huomannut neuvoa ja se oli se, että minulla oli minihame päälläni, kun menin heille eka kertaa esittäytymään. Mieheni isä verhosi sen asian huumoriin ja kysyi, oliko tuo hamekangas kovinkin kallista metri. Kun sain parannuksen armon niin nämä hameen pituusasiatkin selvenivät ihan oikean uskon ymmärryksen myötä.

metsätähti kirjoitti:Ja vielä näitä mieleentulleita, Rauhanyhdistyksellä kuultuja fraaseja, pari kappaletta, ennen kuin tästä kaurapuurolautasen äärestä lähden syysseuroihin. (Mie en kyllä ihan aina ymmärrä, miksi ei käytetä yhtään tuoreempaa raamatunkäännöstä, kun tuo 1776 Biblia ei vain tahdo aueta, vaikka kuinka kuuntelee ja yrittää ymmärtää. Tajuavatko sitä kaikki, jotka ovat kasvaneet lapsesta asti tässä uskossa/liikkeessä/kulttuurissa?)

o tallin haju

o uskovaisten talostelu

Sen verran pitkät piuhat ja hidas sytytys on, että ei si kysyä juuri silloin kun kuulee vieraita sanontoja, vaan niitä jää miettimään ja pureskelemaan. Näissä kohdin tämä netti on ihan hyvä apu. Jos sitten ei kerta kaikkiaan aukene, selitysten jälkeenkään, niin menen hihasta nykimään jotakuta. Mutta tässä ehtii enemmän pohtia.

Itse sain parannuksen armon aikuisena, ja erilaisissa hengellisyyksissä ennen sitä etsin rauhaa tunnolleni, mutta kuitenkaan en sitä rauhaa saanut niistä.

Tuosta Biblian käytöstä, itselle se oli myös vierasta koska olin paljon lukenut uudenpaa Raamattua, edellista kuin nykyinen käännös.

Luen itse nykyisin molempia käännöksiä. Joskus nuoremmat puhujat käyttävät myös uudempaa käännöstä. Mutta kyllä sen "kaanaankielen" oppii tajuamaan ajan kanssa.

Tuo uskovaisten talostelu on kotoinen ilmaisu siitä kun uskovaiset kokoontuvat esim kotiseuroihin ja myös kyläilyt uskovaisten kesken ovat sitä talostelua.

Toivotan sinulle Metsätähti kaikkea hyvää ja onnittelen sinua siitä että olet löytänyt Jumalanvaltakunnan. Minulla on tuttuja siellä paikkakunnallasi. Eräs puhujaveli muutti täältä sinne vaimonsa kanssa muutama vuosi sitten.