Seiniä myöten?

kuulumisia ja muistoja

Seiniä myöten?

ViestiKirjoittaja blastus » 18 Kesä 2008, 00:06

Eihän sitä sovi evankeliumia seiniä myöten saarnata. Joku roti pitää olla. Tästähän on keskusteltu lestadiolaisuuden historiassa ennenkin, niin ainakin väitetään monissa aihetta käsittelevissä teoksissa.
blastus
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 05:09

blastus kirjoitti:Eihän sitä sovi evankeliumia seiniä myöten saarnata. Joku roti pitää olla. Tästähän on keskusteltu lestadiolaisuuden historiassa ennenkin, niin ainakin väitetään monissa aihetta käsittelevissä teoksissa.


Tässä on aivan muusta asiasta kysymys, kuin seiniä myöten saarnaamisesta. Seiniä myöten äänellisestä saarnasta on kristillisyydessä sanottu jopa niin, että voi kun ei olisi noita seiniäkään. Nykyisinhän seinät ovat laajenneet melko kauas, vaikka valitettavasti ne ovat vieläkin olemassa, jos ei muuten, niin radio ja internet yhteyksissä ja ihmisten aivoissa.

Yhtä selvästi kuin seiniä on toivottu leveälle, on torjuttu lukemalla uskon saanti, koska siihen ei löydy tukea Raamatusta. Raamattu monilla esimerkeillään ja muullakin opetuksella kertoo, että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Saksankielisessä Raamatussa sama kohta on käännetty vielä selkeämmin, että usko tulee saarnasta.

Jumalan valtakunnan sanomaa voidaan levittää ja levitetään myös kirjoitetun sanan välityksellä. Kirjoitettu sana on aina tietoa ja niin tieto leviää ja siirtyy myös kirjoituksia lukemalla. Usko ei ole kuitenkaan pelkkää tietoa, vaan enemmän kuin tietoa, usko on uskomista, jonka Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa.

Toistaiseksi haluan olla siinä käsityksessä, että Leo setä ei tiennyt, että Maarimi on jättänyt tämän uskon, koska löysi mielestään parempaa. Totuus jonka palstan pidempiaikaiset käyttäjät tietävät on, että Maarimi eräiden muiden kanssa yritti ensin muuttaa uskoamme ja sen opetusta joiltakin osilta, ja kun se ei onnistunut, lähti tietoni mukaan baptistien joukkoon. Tämä nyt niin Leo sedälle kuin muillekin tiedoksi, ja jos tieto ei pidä paikkaansa, toivon oikeaa tietoa kerrottavaksi.

Lopuksi toivon Leo sedän ja kaikki muutkin palstan käyttäjät mukaan palstan yhteiseen tapaamiseen suviseurojen aikana. Aikaa ja paikkaa ei ole tietoni mukaan sovittu, mutta laitan kutsun aivan kohta jonnekin sopivaan kohtaan, niin ehtii tieto levitä ainakin jonkun verran.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Leo-setä » 18 Kesä 2008, 11:29

Taavetti, Kicki ja Nuusku, on sanottava että peräti outo on ajattelunne, jos tosiaan edellytätte, että ihmisen pitäisi olla ensin uskovainen ennen kuin hänelle voi saarnata synnit ja epäilykset anteeksi. Elävässä kristillisyydessähän ei ole koskaan sillä lailla ymmärretty.

Köyhä jumalalnlapsi omistaa maailman suurimman rikkuden: armon, jota hän voi tarjota jokaiselle. Muistamme kaikki Jeesuksen vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Hän otti hoivaansa tiedottomana ja henkihieverissä maassa makaavan miehen. Samarialainen, hyljeksittyyn kansanryhmään kuulunut mies, huolehti hänestä sekä varmisti vielä jatkohoidonkin jättämällä rahaa majataloon.
Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' (Luuk. 10:35.)
On suuri oleva se palkanmaksu kun Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin. Tähän Jeesuksen omaan lupauksen sanaan mekin nykyajan "majatalonpitäjät ja samarialaiset" saamme uskomme asettaa.

Niin suuri, niin loputtomasti kaikille haavoitetuille riittävä on armo Jeesuksessa Kristuksessa, että sitä tarjotaan sellaisellekin, joka ei itse edes ymmärrä tahi kykene siunausta pyytämään. Ja jota eivät tämän maailman hengellisyydet välitä eikä kykene auttamaan. Tämä me ymmärrämme Jumalan sanan valossa. Armossa on varaa ja veressä on voimaa. Näin se on yhä tänä päivänä.

Toiseksi, omasta vaatimattomasta osuudestani Foorumilla sen verran, että tietääkseni en ole rikkonut palstalla sovittuja sääntöjä. Jos niin on tapahtunut, mielelläni korjaan menettelyäni niiltä osin. mehän olemme kaikki erehtyväisiä. Olen kuulkaa, sisaret ja veljet, avoimesti omana persoonanani täälläkin liikkunut, samalla lailla kuin siionissakin. En osaa puhetapaani ja kanssakäymisen tapaa alkaa muuttelemaan. Se olisi teeskentelyä ja uskovaiselle sopimatontakin. Uskovaisten talosteluhan on vapaata ja itse kukin saa olla siionissa sellainen persoona kuin on. Kunhan pyrkii hyväntahtoisesti toisten kanssa talostelemaan ja rakentamaan keskinäistä rakkautta. Siihen meitä Jumalan sana velvoittaa keskenämme. Tälläkin palstalla meitä on varmasti monenlaisia, Jumalan luomina erilaisina ihmisinä. "Toinen toisenne kunnioituksessa kilpailkaa keskenänne."

Olen siinä kiitollisessa asemassa, että olen Jumalan armosta saanut olla koko pitkän elämäni lapsuudenuskovainen. Varsinkin isoisäni ja mummoni olivat lapsena uskomisen oppaanani, vanhan kansan yksinkertaiset uskovaiset. Vanhempien senaikaisen työn takia vietin pienenä suuren osan lapsuusaikaa heidän kanssaan. Heiltä sain jo pienenä poikana kuulla Raamatun kertomukset ja oppia Siionin laulut. Joka pyhä Isoisäni istui ja luki myös Postillaa ääneen, ja me lapset istuimme kuuntelemassa. Siihen tuli aina epäuskoisten naapurienkin lapsia istumaan mielellään. Heistä moni on tullut nyt kypsän iän päivillä muistelemaan minulle, miten hyviä hetkiä ne olivat. Oli jääneet heillekin hyvät muistot. Uskovaiselle pojalle ne hetket olivat mukavia rauhallisia pyhäaamuja, kun ei siihen aikaan ollut järjestettyjä raamattuluokkia eikä pyhäkoulujakaan syrjäkylillä. Myös vanhempani olivat uskovaisia, mutta heidät oli sielunvihollinen viekoitellut maailmanreissun tekemään. He saivat kumpainenkin parannuksen armon samana päivänä nelissäkymmenissä. Sen päivän vieläkin hyvin muistan. Sillä se oli aralle uskovaiselle pojalle suuri ilonpäivä. Yksi mieleenjääneitä jota vanhana saa kiitollisena muistella kun he ovat jo ajan rajan tuolla puolen.

Onko teillä, hyvät Kicki, Taavetti ja Nuusku, suuri varmuus tälle käsityksellenne Jumalan sanassa, että ihmisen pitää ensin olla uskovainen ennen kuin voi ottaa evankeliumin vastaan? Millä lailla sitä sitten uskovaiseksi pääsee jos ei epäuskoisena ole lupa ottaa evankeliumia vastaan ja uskoa?

Minulle tämä opetettiin jo lapsena. Jumalanvaltakunnan työtä tekee ihan jokainen uskovainen aina kun kohtaa armosta osattomia. Jeesus opetti ensimmäisiä uskovaisia tällä tavalla:
Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. -- Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.' (Luuk. 10: 2-9)

Jeesus ei kehottanut julistamaan parantavaa saarnaa vain "lampaiden keskellä", vaan Hän lähetti meidät "susien keskelle, kaikkeen maailmaan".
Jeesus sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. (Matt. 9:12; Mark. 2:17; Luuk. 5:31)

Armoevankeliumi on tarkoitettu jokaiselle, otti sitten vastaan tai ei, sen aika näyttää. Jos ei ole lapsuudenuskossa, silloin sitten on Herrassa, onko usko lähtenyt kasvamaan ja uskovaisen vaellus liikkeelle. Jumala ei ennakkoon vaadi ihmiseltä mitään tekoja, sillä kaikkinainen ihmisteko on Jumalalle kauhistus. On turha tarjota Jumalalle omia saavutuksiaan. Meille on tarjolla anteeksiantamus ihan armosta, lahjavanhurskaus, jonka saamme jokainen kohdallemme omistaa yksin uskosta.

Mitä siihen tulee, millä lailla me armoevankeliumia ulospäin julistamme, niin sillähän ei rajoja ole ollenkaan. Se on sitten itse kunkin kohdalla uskomisessa, ottaako armon vastaan - ja antaako Taivaan Jumala uskon lahjan, jotta usko alkaa kasvaa sydämessä.

Vilpittömällä ja avoimella mielellä sitä saa jokainen Jumalan lapsi edelleen julistaa, ja ihan kaikille kohtaamilleen ihmisille, sillä meillä on yleinen pappeus. Itse kukin sen mukaan miten saa voimia ja rohkeutta, ja sitä saa rukoilla Taivaan Isältä että jaksaa olla valona lähimmäisilleen. Toki asianomainen ihminen voi mennä sitten erikseen ripittäytymään, elikkä kohtaamaan niitä lähimmäisiä, joita vastaan on nimellisiä rikkonut, ja siihen parannuksen armon saaneen omatunto häntä kehottaakin. Tulee pyytää anteeksi nimelliset synnit niiltä joita vastaan on rikkonut. Ne saattaa muuten tulla uskomisen esteeksi ja sielunvihollinen alkaa niitä hyväksi käyttäen saarnaamaan epäuskoa. Mutta kun ihminen uskoo syntinsä anteeksi, hän saa Pyhän Hengen kotiopettajakseen. Se Pyhä Henki alkaa neuvoa sydämessä nimellisten syntien poispanemiseen. Se se juuri onkin ihmeellinen asia, se on Jumalan ihme.

Kristityt ovat kaikkina aikoina, apostoleista asti aina 1800-luvun uskovaisiin ja nykypäivään asti, julistaneet evankeliumia myös kirjeissä ja sitten kunakin historian aikakautena mahdollisin muodoin. Apostolien kirjeet, jotka ovat Raamatussa, olivat todellakin kirjeitä. Nykyään jopa korvakuuloke-radion ja vaikkapa kännykän välityksellä, kun tekniikka sen mahdollistaa. Jumalan valtakunnan työ on ottanut aina kunkin ajan tarjoaman tekniikan Jumalan sanan palvelukseen.

Juuri siksi Jumala on armossaa ihmiskunnalle viisautta lisännyt, jotta Hänen Sanaansa voimme paremmin maailmalle julistaa armosta osattomille. Ja toinen toisiamme jumalanlapsina tässä maailmanajassa lohduttaa armoevenkeliumilla. Jumala sitten kasvun antaa. Sitä me kaikki tälläkin Foorumilla saamme rukouksen kautta viedä Isämme sydämelle.
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.
1. Kor. 15:57, 58.
Viimeksi muokannut Leo-setä päivämäärä 19 Kesä 2008, 02:42, muokattu yhteensä 1 kerran
Leo-setä
 

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Kesä 2008, 13:15

Leo setä kirjoitti:Kristityt ovat kaikkina aikoina, apostoleista asti aina 1800-luvun uskovaisiin ja nykypäivään asti, julistaneet evankeliumia myös kirjeissä ja sitten kunakin historian aikakautena mahdollisin muodoin. Apostolien kirjeet, jotka ovat Raamatussa, olivat todellakin kirjeitä. Nykyään jopa korvakuuloke-radion ja vaikkapa kännykän vlityksellä, kun tekniikka sen mahdollistaa. Jumalan valtakunnan työ on ottanut aina kunkin ajan tarjoaman tekniikan Jumalan sanan palvelukseen.


Ei pidä paikkaansa. Raamatusta ei löydy tukea sille, että evankeliumin voisi saada kohdalleen kirjoitetusta sanasta, joka kuolettaa, niin kuin Raamattu toteaakin: kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Laajemmin olen kirjoittanut asiasta jo sinisellä korostetun tekstin takaa aukeavassa viestissä enkä jaksa alkaa toistella ko. asiaa lisää. Evankeliumia julistettakoon seiniä myöten, mutta kirjain kuolettaa tänäkin päivänä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Leo-setä » 18 Kesä 2008, 14:09

Mitä sinä Taavetti tarkoitat "pakkoevankeliumissa". Täysin uusi sana itselleni. Keksitkö ihan itse. :-) Tarkennuksena todettakoon, että en ole mistään sellaiseen viittaavasta itse puhunut. Kyllä evankeliumi luonnollisesti on otettava vastaan uskolla. Joka ei sitä omalle kohdallen vastaanota eikä usko, on armosta osaton. On tietysti tärkeä havaita, että vallitsee täälläkin näin suuri epäselvyys perusasioissa.
Leo-setä
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 18 Kesä 2008, 14:27

Luin siitä sydämen kristillisyys kirjasta luvun, joka käsitteli päästöavaimia. Täytyy lukea se vielä useampaan kertaan...

Käsitän, että Jeesus jätti päästöavaimet uskovaisille, ja toimii heidän kauttaan. Eihän meillä ihmisillä mitään voimaa olisi ilman kristusta. Ymmärrän myös, että Laestadius halusi murentaa pappien valtaa, kun hän oivalsi että kaikki uskovaiset ovat evankeliumin viejinä ja armon julistajina tasavertaisia.

Se mitä Raattamaa oivalsi vuonna 1848 oman hengellisen kriisinsä kautta, oli ripin tärkeys tunnon rauhan saamisessa. Olen sen huomannut myös omalla kohdallani - kun tunnustaa olevansa heikko, voi kokea armon ja Jumalan lapseuden konkreettisemmin.

Sen sijaan hieman kummastelen ns. synteihin sitomista. Toki on mahdollista, että joku valheellisesti tavoittelee synninpäästöä, mutta jotenkin tuntuu että se ei ole meidän ihmisten päätettävissä, kuka on rehellisesti katuvainen, kuka ei. Ehkä sekin oli 1800 -luvun Suomessa jotenkin selkeämmin näkyvää, kun kirkossa kävi paljon enemmän suruttomia kuin nykyään, vain siksi että se oli tapana. Tänäpäivänä seurakunnissa käy lähes pelkästään sydämestään uskovia, siksi tuntuu oudolta lähteä ruotimaan uskoviksi tunnustavien sieluntiloja.

Kyllä Taavetti on oikeassa, että käyn mielelläni perinteisten baptistien tilaisuuksissa, koska heillä on mielestäni raitista julistusta. Silti olen kiinnostunut herätysliikkeistä, etenkin vl -liikkeestä, koska se on palavuutensa vuoksi yhä sydäntäni lähellä. Käyn myös lut.kirkossa ja helluntaikirkossa, vaikka heillä on opetuksessaan sellaista mitä en ymmärrä.

Leo -setä oli huolissaan naisen asemasta :smile: , no olen minä sen verran feministi, että puoleni pidän, mutta toisaalta kaipaan myös olla nainen, siinäkin on puolensa!

Kun tutkiskelen uskon suuntien historiaa, yritän olla puolueeton. Haluan vain tietää totuuden. Siitäkin ollaan montaa mieltä, miten vanhat asiat suhteutetaan tähän päivään. 1800 -luvun tekstien osalta se on ainakin helpompaa kuin Raamatun.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 16:16

Leo setä kirjoitti:Mitä sinä Taavetti tarkoitat "pakkoevankeliumissa". Täysin uusi sana itselleni. Keksitkö ihan itse. :-) Tarkennuksena todettakoon, että en ole mistään sellaiseen viittaavasta itse puhunut. Kyllä evankeliumi luonnollisesti on otettava vastaan uskolla. Joka ei sitä omalle kohdallen vastaanota eikä usko, on armosta osaton. On tietysti tärkeä havaita, että vallitsee täälläkin näin suuri epäselvyys perusasioissa.


Pakkoevankeliumi sanan luin ensi kerran 1962, kun luin muistelmaa kososlaisuudesta, jota esiintyi joillakin Karjalan seurakunnissa ennen sotia. Eräänä monista muista erikoisuuksista siinä oli toisaalta ankaran tuomitseva, mutta toisaalta ylievankelinen tapa. Viimeksi mainittu ilmeni lähinnä siten, että saarnattiin synninpäästöä penkkirivillä henkilö henkilöltä kulkien, kysymättä haluaako tämä uskoa vai eikö halua. Jos siis minä tai sinä menisimme vaikka herättäjän seuroihin ja mitään kysymättä alkaisimme kulkea ihminen ihmiseltä ja julistaa synnin päästöä jokaiselle, se olisi tyypillistä pakkoevankeliumia tai ylievankelisuutta.

Se oli siis tavallaan kääntöpuoli uusheränneiden ankaran tiukkaan tutkisteluun, jossa käskettiin syventymään aina enemmän ja enemmän.

Nämä asiat tulivat mieleeni, kun automaattisesti julistit Maarimille kaikki synnit ja epäilykset anteeksi. Se herätti ihmetystä monissa muissakin, kuitenkin päättelin sen tapahtuneen siksi, ettet tiennyt Maarimin tilanetta

Maarimille itselleen vastaan vain sen verran, että huoneesta huoneeseen kulkemisesi paljastaa sydämesi tilan, ei meidän sitä tarvitse sen tarkemmin tutkia, kunhan vain luemme mitä olet kirjoittanut. Uskomme arvostaminen on sinänsä hieno ja kunnioitettava asia, mutta se ei ole vielä uskomista samalla tavalla kanssamme.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Leo-setä » 18 Kesä 2008, 16:51

Aivan, päätelmäsi on aivan oikea. En tunne ketään palstalla vaikuttavaa ennalta.
Leo-setä
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 18 Kesä 2008, 18:34

Kiitos Leo -sedälle näistäkin sanoista:

Kicki rakas sisar. Muistelepa mitä Jeesus teki. Hän puhutteli jokaista kohtaamaansa ihmistä, riippumatta tämän taustasta, ja julisti syntejä anteeksi. Olipa tullimies, olipa syntinen nainen, tai olipa hän ryöväri ristillä. Niin teki myös minun rakas mummoni, joka junassa tahi linja-autossa matkustaessaan aina alkoi puhutella matkakumppania ja saarnasi evankeliumia kaikille. Olin pieni poika ja matkustin hänen kanssaan. Välillä hän alkoi veisata vanhoja virsiä ja Siionin lauluja... ja taas siunasi syntejä anteeksi. Sepä ei ole se evankeliumi ollenkaan niukka voimavara, vaan sitä riittää Taivaallisella Isällämme ihan kaikille. Eikö olekin ihmeellistä. Ei sitä tarvitse kysyä keneltäkään ensin että miten uskot, tahi vannottaa uskomaan, vaan ihan kaikille kuuluu armoevankeliumi. Jokaiselle joka haluaa uskoa. Sitä saa uskoa kuin lapsi. Uskoa yksin armosta, se on yksinkertainen usko.

Olisinpa saanut tuntea mummosi! Ei siinä ole minusta mitään pahaa, jos Leo -setä vahvisti minua synninpäästösanoilla.

Kicki voivotteli kuinka raskasta minulle on vastata. Siihen minun on pakko sanoa, että ei minulle ole pakko vastata, jos se tuntuu vastenmieliseltä, eikähän sitä kaikille kerkeisikään täällä vastaamaan,vaikka olisi aamusta iltaan koneen äärellä.

Taavetti, en ymmärrä miksi sinua harmittaa, jos käyn muissakin kuin ev.lut. tilaisuuksissa. Minusta on hyvä tietää, miten muut uskovat, vaikka ei itse ihan samoin uskoisikaan. Yksi ja sama Jeesus meillä kaikilla kuitenkin on!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 20:50

Maarimi kirjoitti: Ei siinä ole minusta mitään pahaa, jos Leo -setä vahvisti minua synninpäästösanoilla.


Jos sen uskoisit oikein omalle kohdallesi, se olisi vain hyvä asia, mutta kun pyrit laajentamaan ja irrottamaan niitä rajamerkkejä, jotka on Raamatussa meille ilmoitettu, en osaa värien pehmikkeiden asettamista ainakaan hyvänä asiana.

Viime sodassa kaatui muuan tunnettu ja ulkopuolistenkin arvostama lestadiolainen pappi, joka oli eläessään sanonut, että puhtainkin evankeliumi on väärää oppia, jos se uskosta osattomiin kuulijoihin väärin sovitetaan, niin että sillä ollaan asettamassa vääriä pehmikkeitä heidän kainaloihinsa ja heitä sillä väärään rauhaan nukutetaan.

Enimmät lukijat arvannevat tuon papin nimenkin, hän on ollut äitini rippi-isä rippikoulussa. Eräänä papin uransa viimeisinä tehtävinä hän sai vihkiä vanhempani avioliittoon äitini kotona.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 07 Tammi 2010, 02:48, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 18 Kesä 2008, 21:07

Maarimi kirjoitti:Kiitos Leo -sedälle näistäkin sanoista:

Kicki rakas sisar. Muistelepa mitä Jeesus teki. Hän puhutteli jokaista kohtaamaansa ihmistä, riippumatta tämän taustasta, ja julisti syntejä anteeksi. Olipa tullimies, olipa syntinen nainen, tai olipa hän ryöväri ristillä. Niin teki myös minun rakas mummoni, joka junassa tahi linja-autossa matkustaessaan aina alkoi puhutella matkakumppania ja saarnasi evankeliumia kaikille. Olin pieni poika ja matkustin hänen kanssaan. Välillä hän alkoi veisata vanhoja virsiä ja Siionin lauluja... ja taas siunasi syntejä anteeksi. Sepä ei ole se evankeliumi ollenkaan niukka voimavara, vaan sitä riittää Taivaallisella Isällämme ihan kaikille. Eikö olekin ihmeellistä. Ei sitä tarvitse kysyä keneltäkään ensin että miten uskot, tahi vannottaa uskomaan, vaan ihan kaikille kuuluu armoevankeliumi. Jokaiselle joka haluaa uskoa. Sitä saa uskoa kuin lapsi. Uskoa yksin armosta, se on yksinkertainen usko.

Olisinpa saanut tuntea mummosi! Ei siinä ole minusta mitään pahaa, jos Leo -setä vahvisti minua synninpäästösanoilla.

Kicki voivotteli kuinka raskasta minulle on vastata. Siihen minun on pakko sanoa, että ei minulle ole pakko vastata, jos se tuntuu vastenmieliseltä, eikähän sitä kaikille kerkeisikään täällä vastaamaan,vaikka olisi aamusta iltaan koneen äärellä.

Taavetti, en ymmärrä miksi sinua harmittaa, jos käyn muissakin kuin ev.lut. tilaisuuksissa. Minusta on hyvä tietää, miten muut uskovat, vaikka ei itse ihan samoin uskoisikaan. Yksi ja sama Jeesus meillä kaikilla kuitenkin on!



Kun on päässyt tuhlaajapojan kaltaisena sikojen ruokakaukaloista Isän kodin ruokapöytään, ei varmaankaan tee mieli mennä sinne"ravan syöntiin" takaisiin.

Sanoisin että se on hengellistä huoruutta. Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Ei yhtään mitään.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 21:44

Maarimille kysymys: Huomasin sinun mainitsevan, että Jeesus julisti synnit anteeksi ryövärille ristillä. Niin muistan minäkin lukeneeni, mutta lupasiko Hän synnit anteeksi yhdelle vai kahdelle ryövärille, siis sanoiko molemmille vapauttavat sanat, vai sanoiko vain toiselle. Ja jos vain toiselle, niin kummalle ja millä perusteella vain sille toiselle.

Pitäisi olla helppoa osata tämä ulkoa, mutta voi miten vaikeaa onkaan osata ja ymmärtää myös sisältä ja omaksua omalle kohdalleen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 18 Kesä 2008, 22:15

Taavetti, olenko minä sitten mielestäsi se toinen?
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2008, 22:26

Maarimi kirjoitti:Taavetti, olenko minä sitten mielestäsi se toinen?


En kysynyt sinusta, vaan niistä kahdesta ryöväristä ristillä, etkö ymmärtänyt kysymystäni? Ainakin siltä vaikuttaa.

Kun vedit itsesi tähän, niin teenpä jatkokysymyksen, kumpi niistä kahdesta haluaisit olla, jos saisit valita?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 18 Kesä 2008, 22:36

11 Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
12 Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
13 Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
14 Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
15 Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
16 Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
17 Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
18 Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
19 Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
20 Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.


Isän kotona kaivataan myös sinua!
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 19 Kesä 2008, 12:41

Taavetti, kyllä sinä tiiät!

Kiitos Emkalle!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Kesä 2008, 13:10

Maarimi kirjoitti:Taavetti, kyllä sinä tiiät!

Siis senkö, ettet ymmärtänyt kysymystäni? Siltä se ainakin vaikuttaa, mutta kun et tainnut ymmärtää kysymystä, ja et ainakaan siihen vastannut, voin vastata itse.

Jeesus lausui vapauttavat sanansa vain sille ryövärille, joka hänelle armon anomuksen esitti. Toinen ryöväri, se pilkkaaja jäi armosta osattomaksi.

Se merkitsee, että evankeliumi avautuu vain katuvalle syntiselle, jolloin synninpäästö kuuluu ehdoitta julistettavaksi. Ilman katumuksen mieltä ei päästöllä ole mitään hengellistä vaikutusta, vaikka sanat lausuttaisiin kuinka usein. Sen sijaan katumuksen syvyyden mittaamisen tielle uusheränneiden tapaan, ei meidän sovi lähteä. Raamattu määrittelee sen yksinkertaisen selkeästi: Tunne ainoasti, että olet rikkonut Herraa, sinun Jumalaasi vastaan.

Siis yksinkertainen synnin tunto sekä sen, ja armon anomisen ilmaiseminen yksinkertaisin sanoin riittää. Sellaiseen anomukseen tulee meidän aina vastata anteeksiantamuksen evankeliumilla. Kun siinä on uskovaisen sydämessä asuva Pyhä Henki hoitamassa tehtäväänsä, itse Jumala, lupauksensa mukaan vastaa rauhalla ja Pyhän Hengen osallisuudella. Näin syntyy Jumalalle lapsia täällä maan päällä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Terveisiä seuroista



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron