Taavetti, Kicki ja Nuusku, on sanottava että peräti outo on ajattelunne, jos tosiaan edellytätte, että ihmisen pitäisi olla ensin uskovainen ennen kuin hänelle voi saarnata synnit ja epäilykset anteeksi. Elävässä kristillisyydessähän ei ole koskaan sillä lailla ymmärretty.
Köyhä jumalalnlapsi omistaa maailman suurimman rikkuden: armon, jota hän voi tarjota jokaiselle. Muistamme kaikki Jeesuksen vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Hän otti hoivaansa tiedottomana ja henkihieverissä maassa makaavan miehen. Samarialainen, hyljeksittyyn kansanryhmään kuulunut mies, huolehti hänestä sekä varmisti vielä jatkohoidonkin jättämällä rahaa majataloon.
Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' (Luuk. 10:35.)
On suuri oleva se palkanmaksu kun Herramme Jeesus Kristus tulee takaisin. Tähän Jeesuksen omaan lupauksen sanaan mekin nykyajan "majatalonpitäjät ja samarialaiset" saamme uskomme asettaa.
Niin suuri, niin loputtomasti kaikille haavoitetuille riittävä on armo Jeesuksessa Kristuksessa, että sitä tarjotaan sellaisellekin, joka ei itse edes ymmärrä tahi kykene siunausta pyytämään. Ja jota eivät tämän maailman hengellisyydet välitä eikä kykene auttamaan. Tämä me ymmärrämme Jumalan sanan valossa. Armossa on varaa ja veressä on voimaa. Näin se on yhä tänä päivänä.
Toiseksi, omasta vaatimattomasta osuudestani Foorumilla sen verran, että tietääkseni en ole rikkonut palstalla sovittuja sääntöjä. Jos niin on tapahtunut, mielelläni korjaan menettelyäni niiltä osin. mehän olemme kaikki erehtyväisiä. Olen kuulkaa, sisaret ja veljet, avoimesti omana persoonanani täälläkin liikkunut, samalla lailla kuin siionissakin. En osaa puhetapaani ja kanssakäymisen tapaa alkaa muuttelemaan. Se olisi teeskentelyä ja uskovaiselle sopimatontakin. Uskovaisten talosteluhan on vapaata ja itse kukin saa olla siionissa sellainen persoona kuin on. Kunhan pyrkii hyväntahtoisesti toisten kanssa talostelemaan ja rakentamaan keskinäistä rakkautta. Siihen meitä Jumalan sana velvoittaa keskenämme. Tälläkin palstalla meitä on varmasti monenlaisia, Jumalan luomina erilaisina ihmisinä. "Toinen toisenne kunnioituksessa kilpailkaa keskenänne."
Olen siinä kiitollisessa asemassa, että olen Jumalan armosta saanut olla koko pitkän elämäni lapsuudenuskovainen. Varsinkin isoisäni ja mummoni olivat lapsena uskomisen oppaanani, vanhan kansan yksinkertaiset uskovaiset. Vanhempien senaikaisen työn takia vietin pienenä suuren osan lapsuusaikaa heidän kanssaan. Heiltä sain jo pienenä poikana kuulla Raamatun kertomukset ja oppia Siionin laulut. Joka pyhä Isoisäni istui ja luki myös Postillaa ääneen, ja me lapset istuimme kuuntelemassa. Siihen tuli aina epäuskoisten naapurienkin lapsia istumaan mielellään. Heistä moni on tullut nyt kypsän iän päivillä muistelemaan minulle, miten hyviä hetkiä ne olivat. Oli jääneet heillekin hyvät muistot. Uskovaiselle pojalle ne hetket olivat mukavia rauhallisia pyhäaamuja, kun ei siihen aikaan ollut järjestettyjä raamattuluokkia eikä pyhäkoulujakaan syrjäkylillä. Myös vanhempani olivat uskovaisia, mutta heidät oli sielunvihollinen viekoitellut maailmanreissun tekemään. He saivat kumpainenkin parannuksen armon samana päivänä nelissäkymmenissä. Sen päivän vieläkin hyvin muistan. Sillä se oli aralle uskovaiselle pojalle suuri ilonpäivä. Yksi mieleenjääneitä jota vanhana saa kiitollisena muistella kun he ovat jo ajan rajan tuolla puolen.
Onko teillä, hyvät Kicki, Taavetti ja Nuusku, suuri varmuus tälle käsityksellenne Jumalan sanassa, että ihmisen pitää ensin olla uskovainen ennen kuin voi ottaa evankeliumin vastaan? Millä lailla sitä sitten uskovaiseksi pääsee jos ei epäuskoisena ole lupa ottaa evankeliumia vastaan ja uskoa?
Minulle tämä opetettiin jo lapsena. Jumalanvaltakunnan työtä tekee ihan jokainen uskovainen aina kun kohtaa armosta osattomia. Jeesus opetti ensimmäisiä uskovaisia tällä tavalla:
Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. -- Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.' (Luuk. 10: 2-9)
Jeesus ei kehottanut julistamaan parantavaa saarnaa vain "lampaiden keskellä", vaan Hän lähetti meidät "susien keskelle, kaikkeen maailmaan".
Jeesus sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. (Matt. 9:12; Mark. 2:17; Luuk. 5:31)
Armoevankeliumi on tarkoitettu jokaiselle, otti sitten vastaan tai ei, sen aika näyttää. Jos ei ole lapsuudenuskossa, silloin sitten on Herrassa, onko usko lähtenyt kasvamaan ja uskovaisen vaellus liikkeelle. Jumala ei ennakkoon vaadi ihmiseltä mitään tekoja, sillä kaikkinainen ihmisteko on Jumalalle kauhistus. On turha tarjota Jumalalle omia saavutuksiaan. Meille on tarjolla anteeksiantamus ihan armosta, lahjavanhurskaus, jonka saamme jokainen kohdallemme omistaa yksin uskosta.
Mitä siihen tulee, millä lailla me armoevankeliumia ulospäin julistamme, niin sillähän ei rajoja ole ollenkaan. Se on sitten itse kunkin kohdalla uskomisessa, ottaako armon vastaan - ja antaako Taivaan Jumala uskon lahjan, jotta usko alkaa kasvaa sydämessä.
Vilpittömällä ja avoimella mielellä sitä saa jokainen Jumalan lapsi edelleen julistaa, ja ihan kaikille kohtaamilleen ihmisille, sillä meillä on yleinen pappeus. Itse kukin sen mukaan miten saa voimia ja rohkeutta, ja sitä saa rukoilla Taivaan Isältä että jaksaa olla valona lähimmäisilleen. Toki asianomainen ihminen voi mennä sitten erikseen ripittäytymään, elikkä kohtaamaan niitä lähimmäisiä, joita vastaan on nimellisiä rikkonut, ja siihen parannuksen armon saaneen omatunto häntä kehottaakin. Tulee pyytää anteeksi nimelliset synnit niiltä joita vastaan on rikkonut. Ne saattaa muuten tulla uskomisen esteeksi ja sielunvihollinen alkaa niitä hyväksi käyttäen saarnaamaan epäuskoa. Mutta kun ihminen uskoo syntinsä anteeksi, hän saa Pyhän Hengen kotiopettajakseen. Se Pyhä Henki alkaa neuvoa sydämessä nimellisten syntien poispanemiseen. Se se juuri onkin ihmeellinen asia, se on Jumalan ihme.
Kristityt ovat kaikkina aikoina, apostoleista asti aina 1800-luvun uskovaisiin ja nykypäivään asti, julistaneet evankeliumia myös kirjeissä ja sitten kunakin historian aikakautena mahdollisin muodoin. Apostolien kirjeet, jotka ovat Raamatussa, olivat todellakin kirjeitä. Nykyään jopa korvakuuloke-radion ja vaikkapa kännykän välityksellä, kun tekniikka sen mahdollistaa. Jumalan valtakunnan työ on ottanut aina kunkin ajan tarjoaman tekniikan Jumalan sanan palvelukseen.
Juuri siksi Jumala on armossaa ihmiskunnalle viisautta lisännyt, jotta Hänen Sanaansa voimme paremmin maailmalle julistaa armosta osattomille. Ja toinen toisiamme jumalanlapsina tässä maailmanajassa lohduttaa armoevenkeliumilla. Jumala sitten kasvun antaa. Sitä me kaikki tälläkin Foorumilla saamme rukouksen kautta viedä Isämme sydämelle.
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.
1. Kor. 15:57, 58.