Huomenna on lähtö kohti Itä-Suomea. En jättäisi Suviseuroja "väliin" jos vain suinkin terveys antaa myötä. Koko kevään olen jännittänyt pääseekö lähtemään.
Vaikka netistä kuulee seurat ohjelmineen niin ei se korvaa sitä yhteyttä mitä saa tuntea itse mukana ollessa. Vaikka joudun istumaan autossa enimmäkseen niin silti on mukana olo tärkeää.
Silloin kun pystyin vielä telttailemaan niin v.-76 jälkeen olin joka vuosi mukana. Vasta -89 Ranualle en päässyt, -90 luvulla jäi useampikin seuramatka väliin, mutta 2000 luvulla olen ainakin päiväkäynnillä ollut ja muutaman kerran kun on mökin saanut kohtuullisen matkan päästä niin seurat ovat olleet vuoden kohokohta.
Toissa vuonna kun seurat olivat Sievissä niin majoitusta ei mulle järjestynyt, kotona kuuntelin ja itku tuli kun oli niin ikävä sinne Jumalanlasten joukkoon.
Koko talven olen laittanut seuramatka kassaan rahaa vaikka pienet on tulot mutta mitä rahanvähyys sen rinnalla että pääsee suviseuroihin