Täällä napapiirin tuntumassa oli oikein mukavat marianseurat 24.-25.3.
Koko aikaa en pystynyt olemaan, mutta molempina päivinä kyllä. Ihanan paljon väkeä, ja ihania ihmisiä, jotka aidosti ilahtuivat nähdessään minut.
Harmittaa vain, etten taas uskaltanut sanoa mitään, vaikka keskusteluun olisi asiaa ollutkin. Mutta tosiaan pitkä seurapaasto (3 kk) saa arvostamaan jälleen saarnoja. Joku puhujista (en tuntenut ketään) puhui oikein "vanhanaikaisittain", mukava kuunnella sellaista. Pikkuihmisiä sain sylitellä ja jutella parin naisen kanssa.
Nyt kiirastorstaina ja pitkäperjantaina olisi vuorossa rauhanyhdistyksen nuoriso- ja seurakuntapäivät. Mukavaa. Yhä ihmettelen nuorten määrää ja hiljentymistä sekä keittiövuorolaisten uurastusintoa.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)