Jay kirjoitti:näre kirjoitti:Onni oli päästä suviseuroista kotiin. Lähteminen ei ollut lainkaan haikeeta, sillä niin kovin jo odotti poispääsyä kuumuudesta, kosteudesta, jatkuvasta hälinästä, loputtomista puheista ja seurakentällä ravaamisesta. Ihanaa palata kotiin. Täällä pääsee vessaan ja suihkuun muutamalla askeleella ihan silloin kuin tahtoo, vesi tulee hanasta, jääkaappi avautuu jonottamatta ja minulla on vaikutusvaltaa siihen millainen äänimaisema kodissa vallitsee.
Tapaaminen ei tainnut kerätä suurta suosiota...
Kotielämälläkin on puolensa, mutta kyllä minulla jäi samanlaiset tuntemiset kuin Jesajalla. Mahtava reissu; koskettavia puheita, mukavia ihmisiä, Taivaan esimakua.. Liian äkkiä meni suviseurat.
Eikö näreen bunkkeriin kuulu radio.
näre kirjoitti:Siis mikä ihme tää radiojuttu on? Meikäläinen tipahti kyllä täysin tästä keskustelun loikasta. Eikö tässä puhuttu suvareista? Jay?
Niin, viittasin tuohon suviseurojen kurjuuteen, että oletko koskaan viettänyt suviksia urbaanisti suvisradion äärellä. Bunkkeriksi luonnehdin tuota kuvailemaasi paikkaa, johon ei sään vaihtelut ja elämän äänet pääse vaikuttamaan.
Itse olen pari kertaa viettänyt puolet suviseura-ajasta kotona, eivätkä olleet hyviä ratkasuja. Onneksi pääsin lopulta mukaan kummallakin kerralla. Toisella kertaa minut vei myöhästynyt kyyti, toisella kaipuu.
Minusta on aika rajua kutsua puheita loputtomiksi. Kuulostaa siltä kuin niihin olisi kyllästynyt. Minusta jokainen tuli tarpeeseen. Ne ovat suviseurojen tarkoitus.
Muutaman päivän leiriolosuhteissa kestää hyvin. Alueelta löytyy suihkut, mikä tuntuu peräti luksukselta. Nukkua sai niin paljon kuin halusi. Syömässä sai käydä silloin kun siltä tuntui. Työvuoroja sai tehdä tai olla tekemättä. Tein mielelläni.
Vertaan nyt suviseuroja mielessäni leireihin armeija-aikana.
Niiltä leireiltä halusi kotiin.