VL-FOORUMI

Suviseurat oli ja meni ja nyt valtava ikävä seuroihin.

Herännyttunto kirjoitti:Suviseurat oli ja meni ja nyt valtava ikävä seuroihin.

Seurojahan tulee lisää, Reisjärven seuratkin menivät, mutta ensi pyhän aikana on maakunnalliset seurat Jämsässä, sitä seuraavana Ranualla. Näistä kaikista toimii internet lähetys ja Kesäseuraradio välittää seurat melkein joka paikkaan kuuluvalla ohjelmaverkostolla. Internet osoite ja asemien taajuudet löytyvät SRK.n sivulta, tai ainakin linkit osoitteisiin.

Internet osoite löytyy tästäkin foorumista, ellei löydy, sitä voi kysyä. Varmaan joku ehtii kertomaan.

Isompia ja pienempiä paikallisia seuroja on eri paikkakunnilla, pienten seurojen määrä lisääntyy, kunhan syksyn toimikausi alkaa. Seuraikävä on hyvä asia, armon ikävä vielä parempi. Niiden ohjaamana kannattaa elää ja ottaa armon tarjous vastaan.

Etsipä kotipaikkakuntasi rauhanyhdistys ja käy katsomassa seuraohjelma yhdistyksen nettisivuilta. http://rauhanyhdistys.fi/fi/rauhanyhdistykset/

O.M kirjoitti:Etsipä kotipaikkakuntasi rauhanyhdistys ja käy katsomassa seuraohjelma yhdistyksen nettisivuilta. http://rauhanyhdistys.fi/fi/rauhanyhdistykset/

Joo Oulussa asun ja seuroihin kyllä pääsee. Tykkään käydä näin armosta osattomana kirkkoseuroissa jossa voi olla ikään kuin tuntemattomana.
Esim Kastellin kirkossa joinakin perjantaina on seurat mutta seuraväkeä sais olla enemmän niin veisuu kuullostaisi paremmalle. Tuomiokirkon ti illan seurat myös kivat mutta seilläkään ei paljoa porukkaa näy. Tiedän että erittäin moni armosta osaton käy mielellään kirkkoseuroissa jumalansanan nälkää tyydyttämässä.

Toiveena on että se kylvetty sana saisi sijan sydämessäsi. Että jaksaisit ottaa evankeliumin vastaan ja pääsisit Jumalan lasten vapauteen. Herännyt tunto on hyvä asia mutta siinä tilassa ei kukaan tule autuaaksi.

Joo Oulussa asun ja seuroihin kyllä pääsee. Tykkään käydä näin armosta osattomana kirkkoseuroissa jossa voi olla ikään kuin tuntemattomana.
Esim Kastellin kirkossa joinakin perjantaina on seurat mutta seuraväkeä sais olla enemmän niin veisuu kuullostaisi paremmalle. Tuomiokirkon ti illan seurat myös kivat mutta seilläkään ei paljoa porukkaa näy. Tiedän että erittäin moni armosta osaton käy mielellään kirkkoseuroissa jumalansanan nälkää tyydyttämässä.

Rohkaisen sinua tulemaan Jumalan lasten seuroihin myös Rauhan yhdistykselle. Kokemuksesi näkyvämpänä olemisesta Jumalan lasten seurapaikalla johtuu siitä, että Pyhä Henki joka on omiensa keskellä valaisee matkavaatettasi. Siinä valossa ei varjoa ole. Toisin on taas muualla, jossa varjopaikkoja on, siellä on monesti ihmisen myös helpompi olla, ”tuntemattomana”.

Itsestäni muistan saman kaltaisia kokemuksia ennen kuin Armo kohdalleni kävi. Oli kuin istuisi seurapenkissä huomio-liivit päällä. Missään muualla ei tätä samaa ollut. Tämä avasi minulle ymmärryksen yhdestä lammaslaumasta, tähän laumaan en silloin kuulunut, vaan olin niitä lampaita joista Jeesus puhuu;
"Biblia 1776,John 10:16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.”

Oulun Ry on niin iso paikka, että tuskin ihmiset huomaavat uutta tulokasta tuijotella, eikä sen tähden kannata pois jäädä.

Käy juttelemassa vaikkapa sananpalvelijan kanssa, tiedän että tilanne saattaa jänittää samalla tavalla kuin ensikertaa ihastuksensa kohdatessaan, mutta sen takana odottaakin Rakkaus!

Toive todella on, että saisit voiman tulla Jumalan lapseksi ja katsella tätä laumaa, jota nyt ujona ulkoa katselet, niin sisältä päin!

.

Taisi olla 90-luvun loppua kun eräs mies meni oulun ry:n penkkiin. Johtuen useasta syystä, hän tunsi katseita niskassan. Yhtäkkiä hän käänsi päänsä ja iski silmää eräälle tytölle Taisi saada tyttö elämänsä opetuksen. Ei tainnut kovin katsella tyttö sen jälkeen. Eikä hänen kaveritkaan.

Ei isolla Ry:llä yleensä tulla ex tempore tuntemattomia juttelemaan, vaikka poikkeuksiakin on. Väkeä on niin paljon ja opiskelijapaikkakunnilla väki vaihtuu muutenkin tiuhaan, ettei voi varsinkaan nuorista useinkaan muistaa, kuka on uusi ja kuka on vanha kävijä. Pikku ry:llä kyllä varmasti tullaan, jos on joku pikkusiioni niin jokainen tuntematon naama herättää mielenkiinnon. Isoissa siioneissa ei voi tuntea kaikkia, ei koskaan. Itse menin alkuvaiheessa seuroihin aina juuri, minuutti, ennen alkuvirttä ja poistuin heti ensimmäisen loppuvirren aikana kesken paikalta, koska pelkäsin myös että minulle tullaan juttelemaan. Nykyään minua ei pelota jos tullaan juttelemaan. Mutta ei normaalisti tuntemattomat tule, vaikka tämäkin on puolet pienempi kuin Oulu, mutta silti iso siioni. Mutta jos se pelottaa niin varmasti jos tulee alkuvirren aikana paikalle ja poistuu loppuvirren aikana niin ei kukaan voi käytännöllisistäkään syistä tulla juttelemaan koska kaikki istuvat penkeissä silloin.

Olen käynyt paikallisella ry:llä nyt kahdeksan vuotta, ja olin eilen Jämsän kesäseuroissa työvuorossa ihmisen kanssa, ja kysyin mistäpäin hän on. Vastasi että samasta kaupungista kuin minä. Ja hän käy ihan aktiivisesti seuroissa. Mutta ei ollut vaan naama jäänyt mieleen kun väkeä on sunnuntaisin kuitenkin tuhannen naaman verran. Kahdeksan vuotta siis samoissa seuroissa ja silti tuntematon naama. Että kyllä siihen massaan "hukkuu".

Olen rohkaissut itseäni menemään seuroihin tulevana viikonloppuna.
Jumalansanan kaipuu ja jumlanlasten joukko vetää voimakkaasti puoleensa.

Rohkeutta matkaan ja siunattuja seuroja, Herännyttunto!

Olisi mukava sitten lukea millaisin kokemuksin seuroissa kävit.

Menin seuroihin Oulun ry lle. Paikalla oli väkeä about puoli salilista. Istuin reunapaikalla ja kukaan ei varmaan rekisteröinyt minun läsnäoloani.
Poistuin loppurukouksen ja seuraavan virren aikana. Aika moni muukin lähti samantie pois kun puhe ja virsi oli veisattu. Menen kyllä josku toistekkin seuroihin kyseiselle ry,lle.