nuusku kirjoitti:Lauantai-illan viimeinen puhe Saarnaajan kirjan kohdasta oli hyvin mielenkiintoinen, muita puheita väheksymättä.
Itsekin kuuntelin sen.
Raamatun kohta oli:
Saarnaaja 12
1 Ajattele Luojaas nuoruudessas, ennenkuin pahat päivät tulevat, ja vuodet lähestyvät, koskas olet sanova: ei ne minulle kelpaa;
2 Ennenkuin aurinko ja valkeus, kuu ja tähdet pimiäksi tulevat, ja pilvet tulevat jälleen sateen jälkeen,
3 Silloin koska vartiat huoneessa värisevät, ja väkevät notkistavat itsensä, ja jauhajat ovat joutilaina, että he harvaksi tulleet ovat, ja näkö tulee pimiäksi akkunan lävitse;
4 Ja ovet katua vastaan suljetaan, niin että myllyn ääni vaikenee, ja hän heräjää linnun ääneen, ja kaikki veisun tyttäret vaipuvat.
5 Niin että kukkulat pelkäävät ja vapiset tiellä; koska mandelpuut kukoistavat, ja heinäsirkat raskaaksi tulevat, himo katoo; sillä ihminen menee sinne, joissa hänen ijankaikkisesti oleman pitää, ja itkijät käyvät ympäri katuja;
6 Ennnenkuin hopiaside katkee, ja kultalähde juoksee ulos, ja ämpäri ravistuu lähteen tykönä, ja ratas menee rikki kaivon tykönä;
Muistaakseni puheessa mainittiin myös viimeisistä ajoista että ihmiset etsivät kuolemaa ja kuolema pakenee heitä. Sehän on ilmestyskirjan kohta. Mitähän se teidän mielestänne tarkoittaa.
Itselle tulee mieleen että viimeisen ajan ihmisille ei tule synnintuntoa, siis ennen kuin voi tehdä parannuksen pitää kuolla synnille, mutta kun heillä ei ole syntiä mistä tehdä parannusta.