VL-FOORUMI

Kuopion rauhanyhdistyksellä vieraillut piispa Jari Jolkkonen piti kuuleman mukaan pitkän saarnan Kuopion rauhanyhdistyksen puhujanpaikalta. Ollako siitä hyvää vaiko huonoa mieltä? Mukava, että meidät hyväksytään, eikö niin, ja harrastetaan vuoropuhelua? Piispa Jari Jolkkonen on syntynyt Ilomantsissa, on minua vuoden nuorempi, olisiko siksi arviointitaitoinen - on ollut piispa Eero Huovisen apulaisena. Piispa Huovinen, vaikka laatikin ehkä heikohkon katekismuksen, halusi kuitenkin viritellä keskustelua kirkolliskokouksen vanhoillislestadiolaisten jäsenten kanssa.

Joissakin suviseuroissa jonakin vuonna ystävät tuntuivat huolestuneilta, että piispan puheenvuoro vaikuttaa enemmän seurapuheelta kuin SRK:n puheenjohtajan tervehdys. Aiheuttaako päänsärkyä ajatus, että aletaan olemaan yhtä pataa ja emme enää herätä antipatioita ainakaan niissä, jotka ovat opinnäkemyksistämme ottaneet tarkemmin selvää?

No asiasta vielä kolmanteen, pappisveli sanoi, että uskovaiset koditkin ovat alkaneet hyväksyä lapsensa ristiäisiin seurakunnan papin, naispapinkin, jos sieltä on sellainen tarjottu.

Pitäisiköhän minunkin vihdoinkin luovuttaa? Monesti, jos ajattelen, että voisi sunnuntaiaamuna lähteä kirkkoon, niin tulee katsoneeksi että onko kirkossa vain naispappeja. Naiset ovat usein sujuvampipuheisia, ja minä hidaspuheinen olen jopa kateellinen niille joilla puhetta tulee kuin purossa vettä.

Aaro_K kirjoitti:Kuopion rauhanyhdistyksellä vieraillut piispa Jari Jolkkonen piti kuuleman mukaan pitkän saarnan Kuopion rauhanyhdistyksen puhujanpaikalta. Ollako siitä hyvää vaiko huonoa mieltä? Mukava, että meidät hyväksytään, eikö niin, ja harrastetaan vuoropuhelua? Piispa Jari Jolkkonen on syntynyt Ilomantsissa, on minua vuoden nuorempi, olisiko siksi arviointitaitoinen - on ollut piispa Eero Huovisen apulaisena. Piispa Huovinen, vaikka laatikin ehkä heikohkon katekismuksen, halusi kuitenkin viritellä keskustelua kirkolliskokouksen vanhoillislestadiolaisten jäsenten kanssa.

Joissakin suviseuroissa jonakin vuonna ystävät tuntuivat huolestuneilta, että piispan puheenvuoro vaikuttaa enemmän seurapuheelta kuin SRK:n puheenjohtajan tervehdys.

Toisinaan piispat varmaan haluavat puhettakin pitää. Joku järjestys pitänee olla, jos SRK:n puheenjohtajan tervehdys muuttuukin seurapuheeksi, voidaan kysyä (yhtälailla) että missä se tervehdys oli.

Aaro_K kirjoitti:No asiasta vielä kolmanteen, pappisveli sanoi, että uskovaiset koditkin ovat alkaneet hyväksyä lapsensa ristiäisiin seurakunnan papin, naispapinkin, jos sieltä on sellainen tarjottu.

Pitäisiköhän minunkin vihdoinkin luovuttaa? Monesti, jos ajattelen, että voisi sunnuntaiaamuna lähteä kirkkoon, niin tulee katsoneeksi että onko kirkossa vain naispappeja. Naiset ovat usein sujuvampipuheisia, ja minä hidaspuheinen olen jopa kateellinen niille joilla puhetta tulee kuin purossa vettä.

En ole vielä kuullut naispapeilta kuin humaania puhetta, jossa raamattuun perustuva sisältö on kaukana jos juurikaan mukana. Seurapuheissa on kuitenkin sitä oikeaa raamatun selittämistä. Puheen sujuvuus ei liene itseisarvo, tai se on subjektiivinen käsite, makukysymys.

Aaro_K kirjoitti:Monesti, jos ajattelen, että voisi sunnuntaiaamuna lähteä kirkkoon, niin tulee katsoneeksi että onko kirkossa vain naispappeja. Naiset ovat usein sujuvampipuheisia, ja minä hidaspuheinen olen jopa kateellinen niille joilla puhetta tulee kuin purossa vettä.

Tottakai puhumisen lahjaa voi olla kenellä vain, oli kyseessä sitten mies tai nainen, pappi tai ei. Tiedän itsekin monta epäuskoista nais- ja miespappia joiden saarnoja on mukava kuunnella, kun puhetta tulee paljon ja siinä on hyvää sisältöä. Mutta siinä on yksi oleellinen ero uskovaisen papin saarnaan, nimittäin siinä ei ole Pyhä Henki mukana. Synnit saa anteeksi vain uskovaisen saarnasta. Tietenkin on sekin ero, että oli epäuskoisen papin saarna miten hyvä tahansa, niin kuuntelen silti mieluummin uskovaisen papin saarnaa, koska Pyhän Hengen antama puhe on miellyttävämpää kuunneltavaa kuin omasta sydämestä nouseva.

Eipä tule lähdettyä Jumalanpalveluksiin, joissa ei ole uskovaista pappia. Ja siitä poden huonoa omaatuntoa, koska ajattelen, että evlut-kirkko on Jumalan lahja minulle ja koko Suomen kansalle. Se on sitä niin kauan, kuin kirkon oppi ja toiminta on sellaista, että voimme kuulua kirkkoon. Sille lahjalle olisi syytä osoittaa arvostusta.