Kirjoittaja Taavetti » 16 Loka 2009, 19:05
Yleensä jokaiseen konfirmaatioon valitaan joku laulu tai virsi, jota sanotaan rippilauluksi. Sen laulavat konfirmoitavat muistaakseni lupauksensa jälkeen, niin ainakin minun konfirmaatiossani tehtiin.
Kun hetki sitten radiossa kuului minun taannoinen rippivirteni, tuli mieleen avata keskustelu, jossa sitä haluavat voivat kertoa omasta rippilaulustaan, mitä se sisälsi, miten se valittiin, mikä oli tunnelma laulua harjoitellessa ja sitten kirkossa sitä laulaessa.
Minun rippilauluni oli: Suo Jeesus rakkaani, mun pitää liittoni, Sun armos annoit mulle, kiitoksen tuon mä Sulle. Mua pidä seurassasi, ja hoida omanasi.
En varmaksi muista, keskustelimmeko virren valinnasta, vaikka sellainen kutina minulla on, että kanttorimme sen meille vain yksinkertaisesti kertoi. Sen jälkeen saimme sen läksyksi ulkoa opittavaksi ja toki sitä harjoiteltiin laulamalla.
En silloin tiennyt, että se virsi oli ollut Siionin laulu, asia selvisi minulle kymmeniä vuosia myöhemmin. Lauloimme virrestä vain kaksi ensimmäistä säkeistöä, ja niidenkin oppiminen vaikutti joillekin pojille ylivoimaiselta. Kaikesta huolimatta säkeistöt opittiin ja aivan ihmeen juhlalta tuntui seistä sitä laulavassa poikajoukossa. Myöhemmin se on alkanut tuntua entistä juhlallisemmalta, erikoisen mukavalta tuntui sitä kuunnella radiosta aivan yllättäen.
Viimeksi muokannut
Taavetti päivämäärä 18 Loka 2009, 03:19, muokattu yhteensä 2 kertaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4