Kirjoittaja Sinikettu » 06 Heinä 2017, 16:16
Se tunne on aina ihana. Muistan erityisen lämmöllä viime kesän Tornion suviseura. En päässyt itse paikalle, mutta kuuntelin jokaisen puheen kotona radiosta tai lenkillä mp3:lla. Ja minulla oli niin ihanat suviseurat. Monesti kyyneleet valui yksin metsässä koiran kanssa tarpoessa. Puheet oli kuin juuri minulle, juuri siihen tilanteeseen.