Oulunsalon suviseuroissa olin liikenteenohjaajan apulaisena sunnuntaina. Olin risteyksessä, josta moni yritti keskusalueelle. Kaikki, joilla ei ollut majoituskylttiä tuulilasissa piti palauttaa puolen kilometrin päässä olevalle parkkipaikalle.
Risteykseen saapui herrasmies omalla autollaan.
Kysyin; Mihin olette menossa?
Hän sanoi, että keskusalueelle.
Kehoitin häntä kääntymään takaisin ja viemään auton parkkipaikalle ja sieltä kävelemään. Neuvo ei oikein miellyttänyt häntä, vaan hän jäi siinä leukaansa sivelemään. Siinä vaiheessa sivummalla ollut vanhempi liikenteenohjaaja tuli, esitteli itsensä vieraalle ja kehoitti miestä ajamaan poliisikyltin luo. Ihmettelin tätä menettelyä. Vanhempi liikenteenohjaaja kysyi;
Tunsinko minä tätä miestä?
En tuntenut, vastasin.
Hän oli Oulun läänin maaherra.
Klup...
Maaherra tuli yksin siviiliautolla. Tämä vanhempi liikenteenohjaaja oli samalta kylältä kotoisin, kuin maaherra.
Meinasinpa käännyttää maaherran parkkialueella ja kävelyttää häntä puoli kilometria, niinkuin muitakin päiväseltään käyviä seuravieraita.