Paimenpoika

Iloisen virneen alue

Paimenpoika

ViestiKirjoittaja Jani_S » 28 Elo 2008, 14:06

Muistinvarainen ote Mauno Koivunevan saarnasta Helsingin rauhanyhdistyksellä 1980-luvulla:

"...ja kylläpä ovat kauniita juuri nämä raamatulliset nimet. Antakaa te isät ja äidit lapsillenne juuri näitä oikeita raamatullisia nimiä. Älkää antako mitä tahansa nimeä, ei esimerkiksi sellaista tyhjänpäiväistä nimeä kuten Raimo."
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Syys 2008, 01:39

Kaksi muistumaa Paimenpojan taipaleelta, ensimmäinen kuultu, jonka todenperäisyyttä en ole voinut tarkistaa, mutta joka saattaa olla hyvinkin mahdollista. Toiset omakohtaisesti koettuja ja kuultuja.

Helsingin vanhalla Rauhanyhdistyksellä (saattaa olla nykyiselläkin) oli kuulemani mukaan sakastissa nappi jota saattoi painaa, jos vaikutti siltä, että puhe venyy huomattavan pitkäksi. Kertojan mukaan puhujan edessä syttyi nappia painettaessa punainen valo, merkiksi puhujalle, että olisi aika valmistautua loppusanoihin. Tarinan mukaan Paimen pojan edessä oli kerran mainittu valo syttynyt, jolloin hän puheensa väliin totesi: Jarruvalo palaa, mutta jarrut eivät pidä.
____________________________________-

Eläkkeelle jäätyään Paimen poika kulki SRK.n lähetysmatkoilla eri puolilla maatamme. Lähetettynä hän tuli kerran myös kotiseurakuntani kirkkoon, ja kysyttyään paikalla olleelta suntiolta vanhan käännöksen Biblia Raamattua, suntio kertoi sellaisen olevan, vieläpä melko ison, mutta joskus vuosia sitten eräs kirkkoherra oli käskenyt viedä sen sakastin yläkertaan. Sen kuultuaan Paimenpoika tokaisi: Se pappi ei ainakaan ollut elävässä uskossa, joka sen sinne käski viedä.
Suntio tarjoutui hakemaan Raamatun alas, mutta Paimenpoika sanoi, että antaa olla, en puutu tämän seurakunnan asioihin tämän enempää, ja että kyllä me pärjäämme ilman sitäkin.

Toiselle puhujalle hän antoi ohjeen, että luetaan vain yksi varmasti muistamamme jae puheen johdannoksi, puheessa voi sen jälkeen käsitellä aihetta laajemminkin. Niin tekivätkin molemmat puhujat, ja olen esimerkiksi luonnon helmassa pidetyissä hartaushetkissä muidenkin käyttävän joskus samaa menetelmää.
___________________________________

Olikohan sama lähetysmatka, vai eri kerta, sitä en muista. Joulu ole kuitenkin lähestymässä ja Paimenpoika halusi löytää hyvän joulukuusen. Edellisen yöpaikkansa ympäristöstä hän oli isännän kanssa sellaista etsinyt, löytämättä tarpeeksi hyvää. Sen talon isäntä ehdotti lisäoksia porattaviin reikiin, mutta ei sellainen tuntunut sopivalta Paimenpojan mielestä.

Meille oli sovittu iltaseurat ja menin jalkaisin hakemaan Paimenpoikaa, jonka tiesin innokkaaksi kävelijäksi. Kiersimme yhdessä Paimenpojan kanssa useiden kilometrien lenkin metsien reunoja tarkkaillen, mutta sopivaa kuusta ei helpotuksekseni löytynyt vieraiden metsistä. Toki olisimme maan omistajalta luvan kysyneet ja lupasi Paimenpoika maksaakin, mutta mieluummin olisin itse kuusen luovuttanut omasta metsästäni. Pellolla kävellen tarkkailimme viereisen metsän kuusia, kun Paimenpoika jo kaukaa osoitti sormellaan yhtä kuusta, osoitti sitä vielä ohi kävellessämme liki sadan metsin matkalla. Ohi mentyämme hän oikaisi asentonsa ja huokaisi, ettei tuokaan ole hyvä, mutta pidetään mielessä, jos muualta ei hyvää löydy, otan sitten tuon.

Sisällä keskustellessamme Paimenpoika tarkensi tarkoitustaan, ettei niinkään tärkeää ole kuusen löytyminen, tärkeää sen sijaan on luonnossa liikkuminen, ja että tässä onkin tarkoituksena, ja kuusi antaa siihen hyvän aiheen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Huumoria



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron