VL-FOORUMI

Ajattelin yrittää elvyttää foorumin keviämpiä osioita.

Olisinkin tiedustellut, että oletteko te koskaan lehteä, nettiä tai jotain muuta lukiessanne esim. otsikosta tai muusta tekstistä saaneet aivan toisen laisia mielleyhtymiä kuin on ollut tekstin kirjoittaneen tahon tarkoitus? Onko teillä sattunut mitään ns. hauskoja mielleyhtymiä?

Kysymys tuli mieleeni, kun itse olen viikon sisällä törmännyt jo ainakin kahdesti netissä tietoihin, jotka ovat varsinaisen aiheen sijasta vieneet ajatukseni aivan muihin asioihin, tällä kertaa yllättäen vl-foorumin käyttäjiin.

Ensin lueskelin viikonloppuna Wikipediasta yleistietoja suomalaisista kunnista etsiessäni tietoja erästä visaa varten, kunnes vastaan tuli puhuttelevaa informaatiota:


Ja sitten tänään minut pysäytti Yleisradion uutis-etusivun pääotsikko:

Kun olimme vielä pieniä
Saimme leikkiä sisarusten kanssa
Joskus tuli itku riidan jälkeen, mutta äiti lohdutti. ja
antoi ehkä jotain hyvääkin.

Sitten pääsimme kouluun, jossa opettajasetä kertoi faktoja.
No, ei niitä asioita aina ymmärtänyt ja tuntui että pää räjähtää.
Mutta sen opin, etten anna vastoinkäymisten synkistää mieltäni ainakaan pitkäksi aikaa, vaan jokaisessa asiassa on valoisa puolensa.

Pian koittaa vanhuus ja syntyy paljon lapsenlapsia
etkä metelin alta kuule omaa ääntäsikään.
Päätät lähteä kokoamaan ajatuksiasi ja lepäät muutaman päivän.

Myöhemmin vanhenet lisää ja kuolla kupsahdat.
Mutta kas kummaa, sinulle kasvaa siivet ja sinulle laitetaan kruunu päähän , sillä Kristuksen tähden kuolemalla ei ollut valtaa. Kuolema oli siis voittosi ja saat juhlia muiden armahdettujen kanssa ijankaikkisesti.

Tuo viimeinen hymiö on paras, se vastaa mun käsitystä taivaassa olosta.

Tommonen tunnelma on silloin kun saa joskus yletyin käsin kiittää Jeesusta.

Kirjan (kirj. Asko Sirkiä, ISBN: 978-951-0-27766-9 52) esittely kertoo seuraavaa:

"Jännittävä, mutta turvallisissa rajoissa pysyttelevä poliisitarina, jonka pääosassa seikkailee koirakomisario Jalo Nuusku kumppaneineen.

Koiralan poliisiasemalle tulee hälytys. Jauholan makkaratehtaalla on käynyt varkaita, ja kaikki maan mainiot bratwurstit, meetwurstit, nakit, lenkit ja kabanossit ovat kadonneet. Komisario Jalo Nuusku ja terhakka rikosetsivä Onerva Vainunen lähtevät pillit soiden paikalle. Juttua tutkiessaan kaksikko huomaa, että konna löytyy lähempää kuin luulisikaan."

Mainokset ovat puolellamme, ainakin ajoittain:

*
Ladataan...

*
VL -remontit
Ammattitaitoinen ja luotettava remontti kumppani!
www. vlremontit.fi

Vanha vesirotta

Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?

Mikä tuolla pilkistää?

Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.

Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!

(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä
ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa
ja sitä että täytyy esiin kaivaa
nenäliina
niistääksensä nenän pieltä.
Totisesti piina!)
Ja taasen - voi Vaivastus,
ja atsii atsii aivastus!

Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta -
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.
Ja nyt - katsos, nyt se juoksi
suoraan kaislavuoteeseen
ja makaa jalat luoteeseen
ja kuono kohti kaakkoa.

Se auttaa Jaakko Vaakkoa.

- Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu