VL-FOORUMI

Viitsiä ja kehtaa sanoillakin on eri puolella Suomea.
"En kehtaa" tarkoittaaa toisessa paikassa "en viitsi" ja toisinpäin

Petsor:

Jos laajennetaan tätä murre keskustelua, niin puhuisin nyt omasta puhekielestä. Oon huomannut että kun olen ikäni asunut oulussa, ja vanhemmat on koillismaalta kotoisin niin murteeni on sekoittunut näiden paikkojen kesken. Mutta enemmän silti on havaittavissa koillismurteita puheessa. Ystävien kesken aina puhuttaessa ei koskaa kiinnitä puheeseen huomiota, mutta joskus olen huomannut puhuvani eritavalla. Esim. Oulussa ystävät sanoo metäsä, itse puhun mettäsä. Sitä itämurteiden tapaan venyttää tuota kieltä.

Itse puhun mehtä ja metässä.

Jos täällä joku ei kehtaa jotakin, hän tarkoittaa, että se asia hävettää jostakin syystä. Vaimoni toi sen merkityksen viitsimisenä, tai kuten täällä sanotaan, viihtimisenä.

Isä puhui viruttamisesta, mutta äiti huuhtomisesta.

Metässä minä oon kulukenu mehtätöissä, hakkuulla savotoissa.

Olikohan se Taivalkoskelainen sanonta: Mitä se hyvejää

Itsellä on tullu tuolleen sanottua joskus, pääosin sitte että "mitä se hyvvää".

Tyoha puhutta siel pohjoses melkei ko myo karjalaiset. Vai onk se evakkoin syyta?

Petsor kirjoitti:Itsellä on tullu tuolleen sanottua joskus, pääosin sitte että "mitä se hyvvää".

Minä olen tuon kuullut muodossa "mitä se hyövvää", merkityksessä "mitä hyötyä siitä on". Jos siis on sama sanonsta kyseessä .

Rebekka kirjoitti:Tyoha puhutta siel pohjoses melkei ko myo karjalaiset. Vai onk se evakkoin syyta?

On tainnut ennenkin tässä ketjussa tulla mainituksi, että Kuusamon ja Taivalkosken murre kuuluu savolaismurteisiin, vaikka selvästi erilaista onkin, on niissä paljon yhteisiäkin piirteitä. Onhan eteläisimmän Koillispohjanmaan ja Suomen Kainuun asujamisto aikanaan Savosta muuttanut. Savo ja savolaiset taas ovat ainakin murteeltaan Hämeen ja Karjalan murteiden sopeumaa. Sekä Savolaismurteet, että Karjalan murteet puolestaan kuuluvat Suomen itäiseen murreperheeseen. Tiettyä yhden mukaisuutta taitaa siis olla Karjalan ja eteläisen Koillismaan murteilla, mutta on niillä melkoisia erojakin.

Taivalkoskella ja Kuusamossa saatetaan tosiaan sanoa, että mitä se hyvejää, mutta myös kysyä: Mitä se hyövää. Karjalaisten murteissa en niitä sanoja muista kuulleerni, en ainakaan tänne muuttaneiden karjalaisten.

Murreraja kulkee halki Suomen hyvin poukkoillen. Osin se selittyy Ruotsin asutuspolitiikalla.

http://www.cs.helsinki.fi/u/leino/jutut ... aja-06.pdf

Rebekka kirjoitti:Tyoha puhutta siel pohjoses melkei ko myo karjalaiset. Vai onk se evakkoin syyta?

Kai se on niitte evakkoje syytä, niinku kaikki muukin. Tiiäkkönää että kaikista pohojosin paikka, jonne evakkoja asutettiin, om Muhos? Siello yks kylä, jossa on tsasouna, ku ne evakot halus tehä semmosej joskus kaheksankytäluvulla. Karjalam murre kuulostaa muuten tosi eksoottiselta, vaikken tiiä kuuleeko sitä ennää ees Muhoksella.

Kiitos teille noista murrerajojen selityksista. Todella mielenkiintoista.

Janin viesti karjalan murteen leviamisesta pohjoisessa kiinnosti myos. Minua naurattaa kun taalla maella meidan perheessa poikani kanssa vaannetaan karjalan murretta mutkattomasti. Olisi kait pitanyt opettaa hanet kirjakielelle - myohaissytytysta!

Minä oon Taivalkoskelta kotosin ja sielä puhutaan minun mielestä ihan normaalisti
Siis siten, että mittää älyttömiä vääntelemisiä ei sanoissa ole. Kolme on kolome ja muuta sellasta. Menin sitte pohjois-karjalaan töihin ja olipas sielä kotosa olo, ku puhetapa ja murre on suunnilleen samallaista. Paitsi että OLI sanotaan OL ja VESI on VES, joille velipoijan kans naurettiin

Taivalkoskella väännettään, kainuussa veännettää, ja savossa ja muualla sieläpäin vissiinki viännetään.
Ja se sanonta "mitä se hyvejää" tarkottaa että "mitä siitä on hyötyä". Tuo hyvejää on jo tietääkseni kainuulaista murretta, mutta joissain osia taivalkoskea puhutaan samallailla. Se on siitä mielenkiintonen kunta, että eri laidoilla on vähä erilainen murre.
Kainuussa sanotaan myös, että "osovvaa", kun joku osaa

Kyllä nää itäsuomalaiset murteet on suomen parhaita murteita. Siitä ei pääse mihinkään.

Oon asunu eteläpohjanmaallakin, ja vaikka pohojalaane murre on kans jotenki hauskan kuuloosta, mutta on se silti niin omituista että oli vähä ulukopuolinen olo siellä ollessa, ku ite väänti niiden mielestä savoa

Olen huomannut saman kuin Petsor. Eli minulla äiti on pohjoisesta (no ei nyt kauhean ylhäältä) ja isä Savosta, ja olen asunut melkein koko ikäni Savossa. Silti äitiltä olen oppinut lähinnä yleiskielisen puhetavan (hänellä ei ole koskaan ollut vahvaa murretta), vaikka ympäristö on ollut vahvasti savonmurteinen. Pienenä kyllä sanoin, että "myö" ja "työ".

Nykyäänki mulla on puhheessa tietysti nämä mennee ja tullee-muodot, joskus myös näläkä ja kolome, mutta viäntää en oo ikinä osannu. Oikeestaan se harmittaa, ku ois se kyllä aika siistiä osata oekeen viimesen piälle viäntee! Tosin kyllä vahvan savon murteen puhujat saavat aika paljon myös naurua osakseen ainakin muualla päin Suomea.

Mä oon kai liian kameleontti, sopeudun ympäristön puhetapaan nopeasti, ja niinpä esim. paljon oululaisten kanssa oltuani aloin huomaamatta sanoa "mää".

Murteet on kyllä tosi mielenkiintosia!

Minnäi oon kuullu että te savolaiset ootta haaskan näkösiä.
Liekkö jutussa mittää perrää?

mutsi kirjoitti:Pitäisko minunkin ruveta syntymäseudun murteella tekstiä työntämään???

Silloin siirtyisi vastuu lukijoille, olen Savosta, nääs.

Ehkä säästän armaat palstalaiset siltä "kärsimykseltä".

Mittee tyhjee kurssaelet mutsi? Savvoo on ihan mukava lottuuttoo. Minä aenakkii , aina ku on tillaesuus savon kielen viäntämmisseen sitä miellellään mongerran. Vaekka kaavan oon savosta ollu poessii, mutta jotennii se huastaminen vielä onnistuu. Johan se on nii haaskoo kuunnellakkii ja usseemmat höristellöö korvijjaan kuunnellessaa huastamista.

Savon kielj on erlaesta erpaekoissa savvoo, joten tässäkkii on vuan yhenlaenen malli pohjos-savosta.

hepa kirjoitti:Minnäi oon kuullu että te savolaiset ootta haaskan näkösiä.
Liekkö jutussa mittää perrää?

Joo, savolaeset naeset varsinnii oovat haaskaan näkösiä ja mukavia huastelemmaa .

Mie käytän foorumilla yleensä tuota mie-muotoa ja ite-sanaa, joitakin muita murresanoja myös (meän, teän, heän, kans, mittään, jottain...). Joillain foorumeilla se herättää ärtymystä, en tiiä miks. Kirjoittaessa lauserakenteet tulevat pitkälti yleiskielen mukaan, moni muu kieliseikka myös, mutta jos ei varsin virallisena tarvi olla, niin kyllä siellä seassa pohjoista puhetta on. Lapsena herätin ihmettelyä sillä, että puheessa oli d-kirjain, kaikilla muilla oli puhetta äitistä ja omasta koista, mie puhuin äidistä ja omasta kodista. Osittain johtunee siitä, että opin lukemaan heti kolme täytettyäni, ja sen jälkeen olenkin aina lukenut ahmimalla.

Joskus aiemmin oli ohje, että opettajan pitäis ehdottomasti puhua vain ja ainoastaan hyvää yleiskieltä ('kirjasuomea'). Itellä opetustilanteissa luontevin puhetapa on oma murre, joskin uudet käsitteet ja muuta sellaista tietysti esittelen yleiskielellä. Sitä laadukasta kirjakieltä tarjoilen lähinnä lukemalla ja luettamalla hyvää kirjallisuutta.

Yks murremuoto tuntuu olevan tuo Biblian kieli... niin vieraita ilmaisuja siellä esiintyy. Ja joskus tuntuu, ettei asia selvene yhtään saarnassakaan, jos puhuja sattuu viljelemään paljon niitä "kaanaankielen" muotoja, jotka eivät itselle sano oikein mitään. Mutta joutaapa tuota käydä kysymässä, jos jäi ymmärrys vajaaksi.

Syntymäpaikkakuntani murretta ei puhu erkkikään.

Ulpu kirjoitti:Syntymäpaikkakuntani murretta ei puhu erkkikään.

Minun lapsuudessa asuinpaikkakunnalla puhuttiin niin hassulta kuulostavaa murretta, että vielä kun käyn sielläpaikkakunnalla syntyneen ystäväni luona kylässä, se murre kuulostaa niin hupaiselta että väkisinkin vetää suuta hymyyn kun ystäväni innostuu selittämään jotain asiaa.

Olen ollut sieltä pois jo niin kauan ettei puhe-tyyli ja sanat enään luonnistu minun suuhuni.
En taida osata oikein mitään murretta paikkakuntalaisen tapaan, kun olen asunut eri-puolella Suomea. Tällä paikkakunnalla olen viihtynyt 27 vuotta.

Mie olen ikäni asunut samalla paikkakunnalla. Sen myötä peruskieli on täkäläistä, lappilaista, mutta luovutetusta Karjalasta kotoisin oleva mummo on kyllä vaikuttanut osaltaan, kyllä mie joissain kohti viljelen karjalaista murretta sen verran, että täkäläiset kysyvät, että anteeks mitä. (Tai siis "hä?" )

Monikin murre viehättää kyllä kovasti. Vaikeinta on hahmottaa satakuntalaista "säksätystä", se on niin lyhyttä ja nopeatahtista, että ei ehi ymmärtää edes peruspuhetta, murresanoista puhumattakaan. Aito stadin slangi on kans joskus vähän erikoista, terapiassa kun kävin, niin terapeutti oli syntyisin Helsingistä ja viettänyt siellä ensin 30 vuotta, sitten 15 vuotta Savossa. Siitä syntyi kyllä yhdistelmä, joka ei ihan aina lappilaiselle avautunut, taisipa jokunen kipakkaan sananvaihtoon johtanut väärinymmärryskin tulla meillä keskenämme. Pohjalaisesta puheesta tykkään.

Ulpu kirjoitti:Syntymäpaikkakuntani murretta ei puhu erkkikään.

Jaa, eikö siellä ole yhtään erkkiä?

Ja mitäs se Emka pölökää?
Ethän vain oo nurkkapölökkö?