VL-FOORUMI

Poikani, 4v, totesi bussiin noustessa: "Isi, tuolla tädillä on pusuhuulet"

"tätillä", joka siis tuli meitä vastaan kun oli lähdössä pois bussista, oli erittäin vahva huulimeikki.

Minua hiukan nolotti, mutta onneksi "täti" ei pahastunut.

Tämä klassinen kuva on myös eräällä tavalla tilannekomiikkaa, eli asialla kuin asialla on myös kääntöpuolensa. Oletettavasti useimmat käyttäjistä ovat nähneet kuvat jossakin elämänsä vaiheessa, en siis vielä käy näitä selittämään, vaan katsotaan, tuleeko kommentteja.

selvä "anagrammi" tuo Taavetin kuva.

Taannon sattui mulle parturi, vierasperäinen sellainen. Suomen kielen taitoi oli tosi puutteellinen. Kysyi että: "jätetäänkö päältä pitkä, täällä on aika paljon tyhjää" ja osoitti takaraivoa

Mielessäni ajattelin etten ihan tyhjäpää liene; ajattelutyöstä saan palkkaakin...

sanoin vaan että "ei alkava kalju haittaa, lyhyeksi vaan"

Silloin kun kauppiaat myivät ja mittasivat tuotteet asiakkaille, ja maaseudulla liikkui kulkumiehiä, muuan kulkumies poikkesi kauppaan ja pyysi: Metri makkaraa.
- Ei sitä myydä metreittäin vaan kilottain, opasti kauppias.
- Antakaa sitten kilometri!

'''''''''''''''''''''''''''''''''
Liekö ollut sama vai eri kulkumies, poikkesi taas tien varren kauppaan.
- Mitä isännälle, kysyi kauppias hyvin tuntemaltaan, tilattomalta kulkumieheltä.
- Heinänsiemeniä!

Saatuaan pyytämänsä pussin kulkija meni ulos, alkoi ripsiä pieniä siemeniä tielle, tuumasi lähtiessään: - Täytyy kylvää tämä sarka heinälle.

Heh,,, hyvia juttuja!

Herra Ruokokoskelle sattui lievä tapaturma Englannissa ja eikun hospitaaliin:
- Your name, please
- Ruokokoski
- ? Please, could you spell it
- aar juu ou kei ou...
- No, no, your name, please
- aar juu ou kei ou kei ou äs ai
- ?

Ja niin Mr. Rukowski kirjattiin hoitoon!

PIILEVÄT VOIMAVARAT KÄYTTÖÖN

Mies käveli pimeänä yönä hautausmaan läpi ja putosi vahingossa avoimeen hautaan. Hän teki muutamia yrityksiä kiivetä, mutta ei hyödyttänyt, hän luovutti ja istui nurkkaan odottamaan päivänvaloa ja mahdollista pelastusta. Suunnilleen tuntia myöhemmin toinen mies kärsi saman kohtalon. Näkemättä ensimmäistä miestä istumassa nurkassa, hän myös yritti turhaan kiivetä. Katseltuaan muutaman minuutin hänen tuloksettomia yrityksiään sanoi ensimmäinen mies: "Voit saman tien lopettaa, ei täältä pääse pois."

Mutta tiedätkö? Hän pääsi!

TEHTÄVÄ TÄYTETTY

Ystävänpäivän aamuna Jussi nousi innoissaan. Aamupalan jälkeen hän pinosi tekemänsä ystävänpäiväkortit reppuun, ja lähti touhukkaasti kouluun. Jussin äiti katsoi pojan menoa pala kurkussa. Hän tiesi, että pojalla ei ollut koulussa kavereita. Luultavasti poika ei montaa ystävänpäiväkorttia saisi luokkatovereilta. Ehkei yhtä ainutta.

Äiti päätti iltapäivällä pehmittää pojan mahdollista pettymystä asettamalla keittiön pöydälle keksejä ja karkkeja. Pian hän kuuli lasten ääniä ulkoa, koulu oli päättynyt. Lasten pääjoukko kulki vilkkaasti jutellen ja nauraen. Monet kantoivat käsissään kortteja. Heidän perässään, tavalliseen tapaan, tuli Jussi.

Poika käveli tavallista vauhdikkaammin, ja äiti näki, että poika tuli tyhjin käsin. Äidin sydän oli murtua kun hän kuuli pojan puhuvan itsekseen: "Ainuttakaan, ainuttakaan..." hän oli varma, että sisälle päästyään poika purskahtaisi heti itkuun.

Mutta kun poika tuli sisään kasvot loistaen, hän vain vilkaisi pöydällä olevia herkkuja ja kiiruhti sanomaan äidilleen: ”Ainuttakaan!", poika julisti. "Ainuttakaan kaveria en unohtanut. Kaikki saivat kortin!”