VL-FOORUMI

Foorumin alalaidassa on vaihtuva mainosbanneri. Siinä on ollut ilmoitus oman lemmikkikissan kotisivuista. Sellaisen voisi tehdä helposti kotisivun tekokoneella. Sivut eivät edes maksaisi montaa euroa kuukaudessa. :)

Oletteko muuten tehneet kotieläimillenne / lemmikkieläimillenne kotisivuja?

Humilton kirjoitti:Foorumin alalaidassa on vaihtuva mainosbanneri. Siinä on ollut ilmoitus oman lemmikkikissan kotisivuista. Sellaisen voisi tehdä helposti kotisivun tekokoneella. Sivut eivät edes maksaisi montaa euroa kuukaudessa. :)

Oletteko muuten tehneet kotieläimillenne / lemmikkieläimillenne kotisivuja?

En ole tehnyt, muiden tekemiä lemmikkisivuja olen jonnii verran lukenut.

Omista koiristani ja kissoistani olen kertonut sekä blogissani että kotisivuillani. Nekin jouduin kiireen vilkkaa siirtämään muuhun palveluun, ovat nyt bloggerissa, jospa se ei aivan heti loppuisi.

Taavetti kirjoitti:

Humilton kirjoitti:Foorumin alalaidassa on vaihtuva mainosbanneri. Siinä on ollut ilmoitus oman lemmikkikissan kotisivuista. Sellaisen voisi tehdä helposti kotisivun tekokoneella. Sivut eivät edes maksaisi montaa euroa kuukaudessa. :)

Oletteko muuten tehneet kotieläimillenne / lemmikkieläimillenne kotisivuja?

En ole tehnyt, muiden tekemiä lemmikkisivuja olen jonnii verran lukenut.

Omista koiristani ja kissoistani olen kertonut sekä blogissani että kotisivuillani. Nekin jouduin kiireen vilkkaa siirtämään muuhun palveluun, ovat nyt bloggerissa, jospa se ei aivan heti loppuisi.

Sitä taavetin sotakoiratarinaa etsin joskus mutten löytänyt, se oli niin mielenkiintoinen tarina. Ei ollut Taavetin oma koira vaan jonkun muun josta Taavetti kertoi, että oli rintamalinjojen läpi mennyt isäntäperheen perässä. Tarkemmin en tarinaa muistaa. Harmittaa.

Tästä netin tavallisten kuolevaisten sarjasta kannattaa huomata sellainen juttu, että kaikesta nettiin vietävästä ottaa itselle varmuuskopiot. Ikinä ei tiedä minkään palvelimen elinkaarta ja milloin noutaja tulee. Eikä edes maksetuista palveluista 100% varmuudella tiedä. Muistan kun yksi iso operaattori pahoitteli palvelimen rikkoutumista ja sitä, että useilta yrityskäyttäjiltä (!) on kadonnut tietoja.

Kävin pelastamassa muutamia viestejäni lopettavalta foorumilta. Siellä ei ole loppumisesta tiedotettu yhtään. Että näin on.

Voisin kertoa sen lehdestä kymmeniä vuosia sitten lukemani koiratarinan tähän. Voin sen kopioida sitten blogiinikin.
Se kuuluisi myös evakkotarinoihin, sellainen se onkin.

Karjalasta tuli jonnekin eteläiseen suomeen perhe välttämättömät tavarat mukanaan, kotieläiminä ainakin koira, kenties kissa ja muutamia lehmiäkin. Kohta taloksi asettumisen jälkeen koira katosi ja pysyi pois, perhe ajatteli sen tyystin kadonneeksi. Muutaman viikon kuluttua perheelle osoitettiin vakituinen kodin paikka jostakin Keski-Suomesta ja perhe mutti sinne. Uudessa paikassa perhe oli kotiutunut, melkein unohtanut koiransakin. Yllättäen se kuitenkin ilmestyi uuden kodin pihamaalle sussaan esine, jonka jokainen muisti jääneeksi Karjalan kotiin.

Tarinaan liittyy muutamia mysteereitä. Ensimmäinen se, että koira oli selvinnyt sodan rintamalinjan läpi kahdesti, ensin mennessä, toisen kerran palatessa. Kaipuu entiseen kotiin oli normaali ilmiö koirallekin, samoin sieltä suuhun otettu tuttu kapine. Kun siellä ei ollut tuttua väkeä, kaipuu isäntäväen luokse ja kenties nälkäkin opastivat paluumatkalle. Ruokaakin eläin varmaan löysi, vaikka mysteeri lie sekin mistä ja miten. Ensimmäiseen Suomen kotiin osaamisen vielä käsittää, mutta miten voi selittää sen, että koira osasi jatkaa isäntäväen luokse sinne, mistä sillä ei ollut aavistusta ja minne hajujäljetkin olivat ehtiä hälvetä.

Taavetti kirjoitti:Ensimmäiseen Suomen kotiin osaamisen vielä käsittää, mutta miten voi selittää sen, että koira osasi jatkaa isäntäväen luokse sinne, mistä sillä ei ollut aavistusta ja minne hajujäljetkin olivat ehtiä hälvetä.

Emme tiedä vielä kaikkea luonnosta. Jossain on ihmetelty, miten linnut osaavat suunnistaa. On ajateltu, että niillä on jonkinlainen "gps-systeemi". Ehkä koirilla on vastaavanlainen. Voi olla, että ne osaavat suunnistaa auringon perusteella ja osaavat vuodenajat. Tai jotain. Tutkittavaa riittäisi.

Jännittävää, miten keskustelut rönsyilevät aiheesta toiseen samassa ketjussa. Mutta eihän se kovin huono juttu ole.

Luontoa tutkineet ovat tutkineet erilaisia muuttoja ja muuttoprosesseja sekä niiden käynnistymistä ja etenemistä. Melko moni lintu muuttaa vanhempien lajikumppaneiden mukana, sen vielä jotenkin käsittää. Jotkin lajit lähtevät matkalle, nuoret jäävät kasvamaan ja voimistuttuaan nuoret muuttavat jäljessä ilman vanhempien opastusta. Osa lentää yöllä ja suunnistaa ilmeisesti tähtienavulla, kurjet näyttävät valitsevan myötätuulen päivät muutolleen, ainakin etelään muuttavat pohjoistuulilla.

Sodan ajalta muistan lukeneeni koirajtun kaltaisen jatkoromaanin hevosesta. Sotaan otettiin viljelijöiltä hevosia rintamalle. Eräs hevonen ei siellä viihtynyt vaan tilaisuuden saatuaan karkasi. Se juoksi ja laukkasi kunnes osasi kotiinsa, josta se oli valtion kyydillä kuukausia aiemmin viety pois.

Toinen tarina kertoi hevosessta, joka oli sodan jälkeen palautettu omistajalleen. Vielä kotona, siviilioloissa, se laskeutui makuulle aina kuullessaan lentokoneen äänen. Muuten se oli edelleen rauhallinen ja luotettava työhevonen. Monet hevoset olivat sodan oloissa käyneet hermoherkiksi ja pelokkaiksi.

Taavetti kirjoitti:Osa lentää yöllä ja suunnistaa ilmeisesti tähtienavulla, kurjet näyttävät valitsevan myötätuulen päivät muutolleen, ainakin etelään muuttavat pohjoistuulilla.

Onko havaittu, että linnut sitten EIVÄT lennä pilvisinä öinä?

Tässä yhteydessä muistuu oma kokemus mieleen. Keväällä aina sateisen yön jälkeen puissa sirkutteli tavallista enemmän pikkulintuja. Sateisella ilmalla siis omien kokemusteni mukaan linnut kotiutuvat tänne Pohjolaan kesän ajaksi. Voi olla tietysti, että pitkänmatkan lennot suoritetaan tähtitaivasöinä ja sitten kohteessa etsitään lähietäisyydeltä paikka.

Taavetti kirjoitti:Toinen tarina kertoi hevosessta, joka oli sodan jälkeen palautettu omistajalleen. Vielä kotona, siviilioloissa, se laskeutui makuulle aina kuullessaan lentokoneen äänen.

Sillä on mennyt selkäytimeen toiminta vaaratilanteessa.

Kissasta puheenollen olipa minulla tänään kokemus, jota en koskaan aiemmin ole vielä joutunut kokemaan. Tyttären kuusi vuotias Kissi kissa piti viedä eläinlääkärille lopetettavaksi. Tytär oli jo jonkin aikaa epäillyt, että sillä ei ole kaikki kunnossa, mutta hän ei itse kuitenkaan pystynyt tulla mukaan, ainoastaan nosti kissan itse kantokoppaan ja kantoi hissin lattialle ja palasi itkien takaisin asuntoonsa. itku siinä itsellekin tuli. Lääkäri totesi heti nähdessään kissan, että nestettä oli kertynyt sen elimistöön runsaasti, mutta syitä ei tietty lähdetty etsimään, koska tarkoitus oli päättää kissan päivät mahdollisimman kivuttomasti. Tytär halusi kuitenkin sitten tulla kydissämme tänne kotiin ja hänen isänsä hautasi kissan tuohon kotipihaamme. Mutta huomasin, että tytär ei enää mitenkään pystynyt katsomaan kissaansa saatikka mennä mukaan hautaamaan.

Kyllä minunkin pikkulemmikkini on kaikki viety viimeisille unille äidin käsissä, mie itken kotona... Kestän kyllä katsoa ja pidellä sitten pientä kuollutta otusta ja haudata sen, mutta eläinlääkärille en lähde, kun en saa pidettyä itkua edes missään hillityissä rajoissa.

vanamo.n kirjoitti:Kissasta puheenollen olipa minulla tänään kokemus, jota en koskaan aiemmin ole vielä joutunut kokemaan. Tyttären kuusi vuotias Kissi kissa piti viedä eläinlääkärille lopetettavaksi. Tytär oli jo jonkin aikaa epäillyt, että sillä ei ole kaikki kunnossa, mutta hän ei itse kuitenkaan pystynyt tulla mukaan, ainoastaan nosti kissan itse kantokoppaan ja kantoi hissin lattialle ja palasi itkien takaisin asuntoonsa. itku siinä itsellekin tuli. Lääkäri totesi heti nähdessään kissan, että nestettä oli kertynyt sen elimistöön runsaasti, mutta syitä ei tietty lähdetty etsimään, koska tarkoitus oli päättää kissan päivät mahdollisimman kivuttomasti. Tytär halusi kuitenkin sitten tulla kydissämme tänne kotiin ja hänen isänsä hautasi kissan tuohon kotipihaamme. Mutta huomasin, että tytär ei enää mitenkään pystynyt katsomaan kissaansa saatikka mennä mukaan hautaamaan.

Minulla on myös kissakokemus. Meidän 16-vuotias Kille-kissa tuli sairaaksi. Sairautta kesti pari viikkoa, joten vein sen lääkäriin. Lääkäri katsoi kissaa ja kuunteli keuhkoja ja sydäntä ja totesi, Kille on tullut elämänsä päähän. Minä: Mitä nyt? Paras nukuttaa kissa pois, lääkäri sanoi. Minä kangistuin järkytyksestä ja aloin itkemään.Sanoin lääkärille: Et nukuta vaan annat lääkettä, että se paranee. Lääkäri varmaan katsoi, että on siinä lapsellinen ihminen, mutta hän oli oikeassa. Kissa nukutettiin ja minä itkin.Hautasimme kissan Kuopion eläinten hautausmaalle. Kille, uskollinen ystäväni.