Pienenä kotona oli sellainen iso
ikko, taisi olla ekoja nmt-puhelimia.
Sitten pääsin testaamaan erään sukulaisen mobira citymania, sekin taisi olla vielä nmt mutta oli jo saman kokoinen kuin ekat gsm-puhelimetkin. Siitä sain kipinän että pitäisi joskus oma kännykkä saada.
Ysiluokalla ostin ekan oman kännykän. Muutamalla pojalla koulussa oli kännykkä, se oli siinä 97-98 vuodenvaihteessa, nokia 1610, joka vaihtui 3110:n ja sitten oli muutama 5110 joista parissa oli näyttövikaa, sen jälkeen vaihdoin merkkiä.
Pari mustavalkoista Siemensiä C35 ja S35, sonyericsson T300 jossa oli erillinen kameraosa minkä sai liitettyä puhelimeen ja värinäyttö. Valokuvista ei saanut juuri mitään selvää puhelimen näytöllä mutta ne sai siirrettyä infrapunayhteydellä tietokoneeseen.
Sen jälkeen oli pari samsungia, halvinta mallia ilman mitään kameraa tai nettiä.
Nurkissa on pyörinyt myös käytetyt nokian 3110 ja 3650 missä näppäimet oli oudosti ympyrän muodossa, en koskaan oppinut sitä käyttämään.
Nyt on taas pari käytettyä puhelinta, sonyericsson k750i ja nokian e61. Tuolla e61:llä pääsee jo käyttämään internettiäkin.
Olen miettinyt josko ostaisi qwerty-näppäimistöllä ja kosketusnäytöllä varustetun kännykän, mutta näyttää siltä että näppäimistöistä ollaan uusimmissa malleissa kokonaan luovuttu. En oikein tykkää siitä pelkästä kosketusnäytöstä, kaipa siihenkin tottuisi mutta tuntuu liian hitaalta käyttää ja näyttöön jää sormenjälkiä.