Sivu 1/1

Meneekö hermot?

ViestiLähetetty: 25 Syys 2006, 01:57
Kirjoittaja Sinisielu
Millaisissa tilanteissa menetät hermosi? Voit valita syitä, joista tohdit kertoa. :oops:

ViestiLähetetty: 25 Syys 2006, 09:24
Kirjoittaja kesis
no mä harvemmin menetän mut sit ku menny täyteen voi ihan pikku syystäki menettää hermot

ViestiLähetetty: 22 Loka 2006, 17:58
Kirjoittaja Sinisielu
Minulla menee hermot, jos joku keljuilee minulle tai asiat ei mene niin kuin haluaisi... Sehän on luonnollista. :?

ViestiLähetetty: 22 Loka 2006, 18:46
Kirjoittaja Pottu
Riippuu siitä, millä tuulella oon. Hyvällä tuulella ollessa huumorintaju venyy hankalissakin tilanteissa ja pitkää pinnaa riittää.. Huonona päivänä taas menettää hermonsa pienimmästäkin!

ViestiLähetetty: 24 Loka 2006, 14:22
Kirjoittaja ToBe
Turhan helposti menee. Itse asiassa, hermot menee todella pienistä asioista(ei kyllä kovinkaan usein). Esim kun pyydän joltain ihan pientä asiaa, kuten "laittaisitko kahvin tippumaan" - ja toinen ei vastaa pyyntöön, saatan menettää hermot. Toisaalta- jos vaikkapa joku törmää autoni kylkeen parkkipaikalla, en luultavasti hermostu vaan pystyn käsittelemään asian asiana. Ristiriitaista, eikö totta.

ViestiLähetetty: 01 Marras 2006, 22:29
Kirjoittaja christian
Yleensä olen pitkäpinnainen, enkä halua suuttua muille. Ajattelen, että ei se muiden syy ole, jos omat hermot pettää. Vastapainona on sitten herkkyyttä ja masennusta välillä. Elämän kovuus on kasvattanut siinä asiassa!

Fiksua on oppia itselleenkin nauramaan, se voi helpottaa toistenkin oloa.

ViestiLähetetty: 01 Marras 2006, 23:08
Kirjoittaja Emka
Itse olen hitaasti kiihtyvää lajia, mutta kun tarpeeksi tiukaksi menee, niin sitten voi tulla "akanilma"
Yleensä se ei kestä kauaa, mutta sekin vähän riippuu siitä,millainen on fyysinen kunto sillä hetkellä, sillä jos selkä on oikein kiukkunen,se tahtoo helposti "näkyä ja kuulua" sitten pinnan palamisena :? :oops: :(

ViestiLähetetty: 03 Joulu 2006, 01:57
Kirjoittaja siAn
ToBe - just samalla tavalla!
Pikku asiat ottaa päähän - grrrr - koira hajottanut roskapussin...
Auto ajaa jouluruuhkassa perään... No, sattuuhan sitä... :)

ViestiLähetetty: 11 Tammi 2010, 22:48
Kirjoittaja Sinikettu
Minulla menee hermot aina kun näen talomme pyörätelineellä pyörän, jota ei ole jaksettu nostaa telineeseen vaan se on jätetty siihen telineitten väliin. Se on sitten kumma, että se jaksaa raivostuttaa. Kerran tulin kotiin ja yksi pyörä oli jätetty tällä tavalla ja muuten telineessä ei ollut tilaa. Jos se pyörä olisi laitettu asianmukaisesti telineeseen, olisi minunkin pyöräni siihen mahtunut, mutta nyt ei mahtunut. Silloin varmaan ihan ymmärrettävää ärsyyntyminen, mutta kun sitä tapahtuu myös silloin, kun telineessä on paljon tilaa.

Nykyään tuntuu, että olen koko ajan kiukkuinen. Se ei ole kivaa. Minulla on vähän lääkitystä muutettu, en tiedä johtuuko siitä.

ViestiLähetetty: 11 Tammi 2010, 23:04
Kirjoittaja metsätähti
Liikenteessä tonttuilijat saavat minulla pinnan kiristymään ja hermot menemään herkänlaisesti.

ViestiLähetetty: 12 Tammi 2010, 00:04
Kirjoittaja Emka
Epäoikeudenmukaisuus saa minun "sappeni kiehumaan"

ViestiLähetetty: 12 Tammi 2010, 01:14
Kirjoittaja nuusku
Voi kun niitä hermoon käyviä asioita on paljon. Ainakin tupakointikiellot ja intohimolla tupakointia vastustavat 'tupakkapoliisit' käyvät hermoon. Olen myös kärsimätön ja en pidä, jos jokin instanssi on tekemässä jonkin itseäni koskevan tärkeän päätöksen tai tuloksen, ja joudun odottamaan päätöksen valmistumista ja saapumista, siis tuollaisten tärkeiden päätösten tai tulosten odottelussa meinaa mennä hermot.

Metsätähden autoiluviestistä tuli mieleen, että itseäni hermostuttaa että aina kun ajan vieraassa paikassa tai yritän etsiä siellä määränpäätäni tahi osoitetta hitaampaa vauhtia ajaen, niin aina jostain ilmestyy yksi yksittäinen auto taakseni juuri silloin. Vaikka olisi oikein hiljainen pikkutie, josta etsin jotakin taloa ja hidastelen katsoakseni teitten nimiä, niin jostain ilmestyy aina jokin kiireinen autoilija tarrautuen peräpuskuriini kiinni.

ViestiLähetetty: 12 Tammi 2010, 01:38
Kirjoittaja metsätähti
Mie siedän sen, että ajaa hiljaa, mutta jos ei osaa käyttää vilkkua, saa minut murisemaan. Joskus kyllä epävarman oloiset ajajat saavat ärsyyntymään, että "voisitko päättää jo!!!". Tosin silloin on yleensä kyse siitä, että itsellä on kiire ts. on lähtenyt liian myöhään liikkeelle ts. täysin oma vika. Mutta nuo vilkunkäytön unohtaneet tekisi mieli uudelleenkouluttaa.

Samoin olen aika kypsä tekemään lihapullia kävelijöistä ja pyöräilijöistä, jotka singahtavat mahdollisimman pimeästä paikasta ilman valoja ja heijastimia tien poikki. Ärsyynnyn, koska säikähdän itse niin totaalisesti, ja sen jälkeen tekisi mieli käydä pitämässä luento henkikullan kalleudesta. Autoilija kun ei pysty mahdottomiin väistöliikkuihin arvaamattomien kevyen liikenteen kulkijoiden vuoksi. Murrrr.

ViestiLähetetty: 12 Tammi 2010, 09:54
Kirjoittaja Sinikettu
Tuo vilkun käyttämättömyys saa minutkin ärsyyntymään. Kaupungissani on uusi hieno liikenneympyrä ja ihan paikallislehdessä on uutisoitu siitä, kun ihmiset eivät osaa käyttää vilkkua siinä oikein. Myös lehden tekstari-palstalla on usein ollut viesti siitä, että autoilijat eivät osaa käyttää siinä vilkkua.

Myös heijastittomuus on ärsyttävää. Kerran pimeällä ajoin maalaistietä ja auto tuli vastaan. Sen valot häikäisi ja vähän reunempaan ajoin. Huomasin sitten ihan siinä kohdalla, että tien vieressä kävelee ihminen. Kyllä sydän teki muutaman ylimääräisen lyönnin. Olisin voinut ajaa sen päälle! Ei ollut heijastinta ja oli ihan pilkkopimeää.

Re: Meneekö hermot?

ViestiLähetetty: 12 Tammi 2010, 18:19
Kirjoittaja Nepheg
Sinisielu kirjoitti:Millaisissa tilanteissa menetät hermosi? Voit valita syitä, joista tohdit kertoa. :oops:


Olen rauhallinen ja iloinen lähes aina. Hermot ei mene normaalisti ikinä.

Mutta jos netistä puhutaan, niin valitettavasti netissä minulla menee hermot kaikkein helpoiten.

Re: Meneekö hermot?

ViestiLähetetty: 17 Elo 2010, 18:02
Kirjoittaja metsätähti
Nepheg kirjoitti:
Sinisielu kirjoitti:Millaisissa tilanteissa menetät hermosi? Voit valita syitä, joista tohdit kertoa. :oops:


Olen rauhallinen ja iloinen lähes aina. Hermot ei mene normaalisti ikinä.

Mutta jos netistä puhutaan, niin valitettavasti netissä minulla menee hermot kaikkein helpoiten.


Valitettavasti täytyy todeta sama. :/ Siis netin suhteen. Luulen, että moni asia ei olisi ollenkaan niin pulmallinen, jos keskustelua käytäisiin kasvotusten. Mutta moni juttu eri foorumeilla saa kiristymään, ja sähköposti voi aiheuttaa totaalisen itkuraivarin. Tosin onneksi elän yksin, joten saan rauhassa kärtytä. Valitettavasti vastaus sähköpostiin voi sitten olla melkoisen piikikäs ja kiehuva, vaikka kuinka yrittäisi rauhoittua ja ajatella uusiksi. Joskus kännykän viestejä siivotessa taikka sähköposteja hävittäessä törmää näihin silloin oikeilta tuntuneisiin purkauksiin, joita saa hävetä jälkeen päin aika loputtoman kauan. Huomaa, että oho, reagoin kohtuuttoman lujaa pieneen asiaan. Silloin kyllä pyrin pyytämään anteeksi jo viestillä ja ehdotan tapaamista, naamatusten kun asiat on helpointa sopia. Vaikka lopputulos olisikin, että ollaan edelleen eri mieltä, niin ollaan sentään sovussa. Eli minun on vaikea kestää pitkiä riitoja, tahdon tehdä sovinnon mahdollisimman pian. Toisaalta herkkänä ihmisenä käy usein niin, että mie pahoitan mieleni ja kannan ahdistusta pitkään, ja toinen ei edes ole kokenut mitään riitaa olevankaan.

Jos toinen kärtyää, olen yleensä ite korostetun rauhallinen, jotta tilanne rauhoittuisi. Opettajana taas olen jossain määrin kärsimätön, vaikka työ on opettanut (ja tällä hetkellä paikkaillaan opintoja ja sairastetaan). Mutta siis yhden todella hankalan luokan kanssa opettaja pyörähti käytävällä rauhoittumassa hetken jos toisenkin, ettei räjähdä pikkuoppilaille. Sain sen porukan lopulta haltuun, mitä rehtorikin ihmetteli - kolme edellistä ei ollut onnistunut. Melkoista armeijameininkiä se kyllä vaati, ja ne ikilevottomat ja näsäviisastelijat ovat niitä, jotka saavat minut näkemään punaista. Samoin ne, jotka kysyvät joka hommaan "onks pakko", "miks pitää". Sitä miettii, että voisko joku kasvattaa ne kotona siihen, että kun annetaan yhteiset ohjeet, niin niitä ei sovelleta yksilöllisesti perustellen jokaiselle (erityisoppilaat erikseen, toki). Mutta se onkin sitten taidetta miettiä, että laitanko mie tuolle viistoista minuuttia miettimistä koulun jälkeen, ja jos laitan, niin onko siihen kasvatuksellinen syy vai onko se vain oman ärtymykseni aiheuttamaa. :-o

Re: Meneekö hermot?

ViestiLähetetty: 26 Helmi 2021, 20:46
Kirjoittaja Vilja
Helpoiten hermot menee liikenteessä. Varsinkin aamulla, kun on vähän kiire töihin, eikä meinaa päästä risteyksestä liikkeelle. Siinä tulee ratin takana itekseen paapatettua.