VL-FOORUMI

Oletko rohkea vai pelokas jäällä kävelijä?

Onko joitain seikkoja jään paksuuden lisäksi, jotka vaikuttavat jäällä kävelyn turvallisuuteen? Onko merkitystä sillä, onko pimeää vai valoisaa? Onko yksin vai porukassa? Seuraako polkua vai kulkeeko hangessa?

Tätä tuli pohdittua yöllä paikallisjärven jäällä kävellessä. Kun talvi on ollut lämmin, tuntee jotain epämääräistä pelkoa jäällä kävellessä, vaikka on täysin mahdollista, että jään paksuus on tässä vaiheessa kuitenkin jo niin huomattava, että jos joku jääammattilainen kuulisi minun pelänneen jäälläkävelyä tänä yönä, niin hän voisi nauraa minulle ja haukkua arkajalaksi.

Mutta mikä on teidän muiden rohkeus suhteessa jäällä kävelyyn?

"Normaaleina talvina" on jo tähän aikaan ajeltu autolla jäätietä Hailuotoon.

Tänä talvena ei.

Tuo lähes 10 km:n jäämatka on huikea. Useimmiten jäällä on sumua, tie katoaa kuin tyhjyyteen; näkyy vain lähimmät tienviitat. Matka kestää aika kauan, kun on alhainen nopeusrajoitus eikä saa ohittaa.

Ensi jäiden tultua tutkin jään paksuutta muutamista kohdista. virtapaikkoja, Virtapaikat ovat kaikkein arvaamattomimpia, jos tiedän sellaisten kohdat, tutkin ne erityisen tarkkaan tai mieluummin kierrän ne kaukaa.

Noin 30 vuotta sitten jouduin hevosen kanssa ylittämään pienten metsäjärviä, silloin kävin kirveen kanssa katsomassa jään paksuutta ennalta. Hevoselle rekineen kantavan jään vahvuudeksi on määritelty vähintään 15 senttimetriä. Varmistin kuitenkin selvästi paksumman jään, koska en ollut aivan selvillä sen järven mahdollisista virtapaikoista. Hyvin jää siinä kesti, mutta arastellen ajoin kaikesta huolimatta.

Jäällä kävely on ihanaa. Tänä talvena en oo kuitenkaan jäälle uskaltautunu. Yleensä uskallan mennä sitte, kun näen että muitakin liikkuu jäällä. Usein tulee liikuttua valmista latua tai moottorikelkkareittiä pitkin. Tietää ainakin, ettei eksy.

Ennen olen nauttinut jäällä kulkemisesta, mutta tämä talvi on ollut mikä on, ja en ole muutenkaan jaksanutliikkua niin pitkällä että jäälle olisin päässyt.

Ennen keväisin kelkkailin koiran kanssa "hankikantosilla" ja peltoja pitkin jäälle, Siinä sai koira ja ite liikuntaa ja naama oli ruskea Sillä järvellä oli saaria,missä eväiden kanssa oli kiva poiketa nautiskelemaan niitä

Ne ajat on olleet ja menneet

Mie pelkään kyllä aina. Sinänsä se on aika järjetöntä, kun samalla joella kulkevat moottorikelkat, hiihtäjät ja jokunen jäätie, mutta kun pelkää, niin sitä ei jotenkin saa järjellä hallintaan. Kävelen joskus, mutta en mielelläni. Ja siksikään ei miellytä, että avaralla paikalla tuulee kylmästi ja valoa tulee liikaakin. Hiihtää en jääladuilla viitsi, kun siellä on tungokseen asti väkeä ja koska tasaisen tahkoaminen on tylsää.

Tuli kaiketi selväksi, että mie en nauti jäällä liikkumisesta. Luisteleminen on ainut siedettävä tapa, vaan eipä tule mentyä yksikseen kentälle sitä kiertämään, ja luonnonjäälle ei ole tehty rataa 15 vuoteen.

Jäällä on ihana kävellä. Nyt se alkaa olla kyllä jo vaarallista. Pelastuslaitoskin on varotellut menemästä jäälle. Tossa pari viikkoa sitten oltiin kavereitten kanssa meren jäällä kävelemässä. Satuttiin näkemään, kun yksi auto meinasi upota....Onneksi ihmiset pelastui.

Jäällä kävely on tosi hauskaa ja varsinkin aurinkoisella säällä