Paulus kirjoitti:Shiftt kirjoitti: Perus- ja ammattikoulu tullu käytyä ja niissäkin oli jo tekemistä
kunnei kiinnostanu vähääkään. Ny oon ollu töis jotai 5v enkä haikaile takas koulun penkille.
Ei huono... Ajattele, jos olisi pitänyt kuluttaa nuo viisi vuotta itselles vastanmielistä koulua käyden. Ilman tuloja. Nyt olet saanut jo viisi vuotta tienata. Siinä saa pitkään kouluja käynyt monta vuotta painaa duunia että saa sut kokonaisansioissa kiinni!
Tuokin on kyllä totta. Sitä miettii ite, kun on aina käynyt huolella ja hartaudella koulua, nyt on tuo luokanopettaja/kasvatustieteen maisteri -tutkinto työn alla. Velipoika roikkui joten kuten läpi peruskoulun ja lukion, ja on sen jälkeen tehnyt töitä jo monen monta vuotta. Ja kun vertaa sen nykyistä palkkaa luokanopettajan alkupalkkaan, niin se ero ei muuten ole iso. Joskus sitä miettii, että miksi korkeakoulutusta niin arvostetaan, kun käytännön työn tekijöistä on pulaa ja tulee olemaan aina vain enemmän.
Mie en hirveästi lukiossa viihtynyt (no, asiallisesti ottaen olisi pitänyt varmaan jonkun tajuta hoitaa se masennus alta pois...), se tuntui turhalta pakkokoululta, kun tiesin jo 5-vuotiaana haluavani opettajaksi. Ei vain ollut muuta reittiä yliopistoon. Yliopisto-opinnoissa minua on turhauttanut moni sellainen teoriakurssi, joka ei liity työhön millään lailla. Olen mie ne pakolliset 5 ov kuvailevaa tilastotiedettä rämpinyt läpi, vaikken koko aikana edes oppinut käyttämään sitä statistiikkaohjelmaa. Päätin ainakin, että teen sellaisen gradun, etten tarvi sitä.
Nykyiset opinnot ovat olleet työn alla kymmenen vuotta, siihen on mahtunut omaa sairauslomaa, työssäkäyntiä, puolison sairastamisen vuodet ja kuolema... Tutkintouudistus tuli sekoittamaan pakkaa. Meillä opintosuunnitelma muuttui aivan täysin. Kanslia yrittää arpoa, mitä kursseja pitäisi tehdä. Mutta periaatteessa siis opintopisteitä on kanditutkinnon verran, ne vain on koottu aivan tilkkutäkkinä. Jotain puuttuu perusopinnoista, jotain siitä välistä, mutta syventävistä on tehty gradu ja jokunen opintoviikko muuta lystiä. Mie kyllä tykkäsin gradusta niin, että tekisin vaikka toisenkin... Lisensiaattityöstä haaveilen, mutta pitäisi varmaan tehdä nämä yhdet valmiiksi. Maailma vain on täynnä mielenkiintoisia kursseja, joita olisi kiva käydä, mutta kun ei voimat riitä. Nyt siis sairauslomalla jälleen vuoden, mutta läsnäolevana ja opinto-oikeudella kuitenkin - siltä varalta, että innostuisin jotain pientä tekemään.