VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Marras 2018, 21:00

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Käytös
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 18:30 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
Nykyään puhutaan melko vähän käytöksestä. Löysin vanhan kirjan Nuorison käytös, jonka on julkaissut Kotikasvatusyhdistys r.y. Helsingissä 1924. Yksi kappale on mm. Puheenaiheista

Mistä on seurustelussa puhuttava? Muodon vajavaisuudet voi vielä antaa anteeksi, mutta sisällyksen rumuutta ei milloinkaan.
Nyt tahdon mainita yhden tärkeimmistä keskustelun ja elämänkin säännöistä: ei ole puhuttava itsestään. Omat asiamme kiinnittävät aina niin liiaksi mieltämme, olemmehan itsekkäitä ja itserakkaita olentoja. Mutta muiden sydäntä lähinnä ovat myös heidän asiansa, eivätkä he useinkaan osoita todellista harrastusta meidän kokomuksiimme ja vaikeuksiimme. Meidän on siksi kuoletettava oma itsekkyytemme, joko sitten haluamme loistaa oivallisuudellamme, tai toivomme muiden surkuttelevan onnettomuuttamme. Unohtamalla itsemme löydämme itsemme. Myöntäkääpä, että hyvin pian kyllästytte ihmiseen, joka aina vain kertoo teille töistään ja toimistaan, antamatta teille lainkaan suunvuoroa. Ihminen, joka melkeinpä ensimmäiselle vastaantulijalle on valmis kertomaan tapahtuneet ja tapahtumattomat seikat omasta ja läheistensä elämästä, tuntuu, paitsi itserakkaalta, myös tyhmältä, ja ovathan nuo kaksi ominaisuutta todellakin sisaruksia.
Ei ole koskaan tehtävä itseään miksikään seuran keskipisteeksi. Seuraelämää johtamaan purkivälle soveltuu hyvin tuo alkujaan aivan toista ylhäisyyttä tarkoittava lause: "Ylhäällä käyvät suuret tuulet."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 18:43 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
Entä sitten puhuminen muista ihmisistä? Varovaisuutta, nuoret, siinäkin! Panettelu ja juoruilu, joka on varsinkin naisseurassa niin tavallista, on vastenmielisimpiä inhimillisiä paheita, samoin kuin uskotun salaisuuden kertominen. Totta on, mitä eräs keskiaikainen pyhimys sanoi: "Vältä puhumasta kenestäkään poissaolevasta, sillä vaikka aloitetaankin hyvällä, niin lopetetaan usein pahalla." Ja jos toinen aloittaa puhua toisista ihmisistä, niin on vähitellen koetettava siirtää puhe muihin asioihin. Ja vaitiolokin on tässä hyvä ase; usein onkin niin, ettei ihmisille lainkaan ole tarvis huomauttaa, milloin he tekevät väärin, kun on vain vaiti, niin alkaa heidän omatuntonsa kyllä puhua. Asioista, jotka jollakin tavoin saattaisivat jonkun seurapiiriin kuuluvan epämieluisaan asemaan, herättäisivät ikäviä muistoja, jne., on vaiettava. "Hirttäytyneen talossa ei puhuta köydestä", sanoo sananlasku karkeasti mutta oikein.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 18:47 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
Ei ole myöskään udeltava keskustelutoverilta hänen yksityisasioitaan. On eri asia, jos hän niistä omasta aloitteestaan kertoo, mutta silloinkaan ei ole kysymyksillä yllytettävä häntä niistä laajemmin puhumaan. Moni loukkaantuu utelemisesta, ja itsellemmekin on eduksi, ettemme niin paljon tiedä toisten ihmisten asioista: emme silloin joudu kiusaukseen niitä maailmallekaan levittämään. Jos teiltä joku kärkkyy asioitanne, niin teette parhaiten kuittaamalla asian jollakin lyhyellä sanalla: "Eipähän mitään erikoista", tms., ja siirtymälllä muihin kysymyksiin. Tuollaisen utelemisen takana on useimmiten juoruhalu, eikä ketään haluttane panna mainettaan juorun piinapenkille.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 18:51 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
Muiden imartelu ja liehakoiminen on alhaisen luonteen merkki. Imartelemalla osoittaa ihminen oikeastaan väheksyvänsä toisen järkeä, edellyttäähän hän silloin, ettei toinen ymmärrä imartelijan liioittelevan hänen hyveitään ja ansioitaan.
Itserakkautemme johtaa meitä alituiseen neuvomaan muita. Neuvoistamme ei kuitenkaan useinkaan ole mitään hyötyä, ihmiset kun kuitenkin seuraavat omia halujaan, nekin, jotka meiltä vartavasten neuvoja pyytävät. "Neuvokaa minua, mutta älkää neuvoko minua luopumaan aikeistani", sanoi leskirouva kirkkoherralle kysellessään neuvoa, tulisiko hänen uudelleen mennä naimisiin. Joku viisas mies on myös sanonut, että maailmassa olisivat asiat paljon paremmin, jos kukin siinäkin suhteessa olisi itsekäs, että ajattelisi vain omia asioitaan huolehtimatta niin paljon muista.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 19:07 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
Seurassa ei myöskään olisi puhuttava sairauksista, paitsi tietysti aivan lyhyesti vastaten kysyttäessä omaa tai läheistemme terveydentilaa. Ikävä todellakin on kuulla ainaista ruikuttamista vedosta ja sen aiheuttamasta reumatismista, jota kohta joka toinen ihminen uskoo sairastavansa. Ja monen ihmisen saa alituinen taudeista ja sairauksista puhuminen kuvittelemaan, että hänelläkin on tuo tai tämä tauti, ja saa hänet silloin juoksemaan yhden lääkärin luota toisen luo etsimään parannusta pelkälle luulosairaudelleen.
Uskonto on niin korkea ja suuri asia, ettei sitä ole suuremmassa seurassa koskaan otettava reposteltavaksi; toveri- ja tuttavapiirissä voi siitä keskustella. Uskonnolliset vakaumukset kypsyvät hiljaisuudessa, ja hiljaisen hartauden on vallittava uskonnosta keskusteltaessa, mutta seurapiirissä ei tuommoista hartautta synny.
Politiikka on nykyjään hyvin suosittu puheenaihe. Jokainen, joka juuri ja juuri tavaamalla saa selkoa sanomalehdistä, uskoo voivansa antaa erehtymättömiä lausuntoja niin hyvin oman maan kuin muun maailman tärkeistä kysymyksistä.
Jos teistä joku tulee tiedemieheksi, niin painakoon jo edeltäkäsin mieleensä, että tieteellisistä asioista ei yleisessä seurassa puhuta. Ne menevät yli useimpien näköpiirin. Nykyjään kuulee usein nuorten ja oppimattomienkin rohkeasti lausuvan ajatuksiaan kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä, väittäen nojautuvansa tieteen ilmituomiin seikkoihin. Sana tiede lieneekin useimmin niiden suussa, jotka vähnimmin sitä tuntevat. Jos tieteellisistä asioista keskustelee, silloin ainakin tulee muistaa, millä varovaisuudella tiedemiehet itse puhuvat jo oikeiksi todistetuistakin mielipiteistään, jotka kuitenkin joku uusi todistus saattaa kumota.
-- Suo siellä, vetelä täällä! Jäljelle jää kai vanhan kansa tavoin puhua ilmoista, tokaisi Ville, ensi kerran puhjeten puhumaan koko seurustelukysymystä pohdittaessa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 19:22 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
... Tosin ilmaisee henkistä koöyhyyttä, jos aina täytyy turvautua säähän keskustelua jatkaessaan. Mutta jää vielä paljon muitakin aiheita. Päivän tapahtumat esimerkiksi. Sattuuhan kaikenlaista, josta puhuminen ei ole juoruilua eikä myös johda poliittisiin kiistoihin. Seurustelun alussa voi juuri puhua tuollaisista asioista sitten vähitellen kääntääkseen keskustelun arvokkaampiin henkisen elämän virtauksiin. Kirjallisuus, siinä ehtymätön puheenlähde. Seurapiirissä voi ottaa puheeksi paikkakunnan yleiset henkiset riennot, miten niitä edistettäisiin, miten saataisiin hyvän kirjallisuuden lukeminen yleisemmäksi, miten kotiopintotyötä edistettäisiin tai opintopiiri perustettaisiin sinne, missä sellaista ei vielä ole. Matkat ulkopitäjiin, näköalapaikoille, laulu- tai muille juhlille ovat myös hydyllistä puhuttavaa. Tulevaisuudensuunnitelmat, nistähän nuorillla pitäisi olla aivan loppumattomasti keskustelemista, samoin eri ammattialojen merkityksestä ja niihin vaadittavista kyvyistä, ym.
Yleisenä ohjeena voi pitää, että aina on pyrittävä puhumaan asioista, jotka herättävät seurapiirin tai yksityisen seuratoverin mielenkiintoa. Maamiesten keskuudessa puhutaan maanvilmjelyksestä, hevosista, jms., kauppiaiden kanssa kaupasta, perheenäidin kanssa talousasioista ja hänen lapsistaan -- ja etenkin kunnollisista eikä kelvottomista lapsista --, opettajan kanssa kouluoloista jne.
Ja aina tulee muistaa: "Mikä sopii Jupiterille, ei sovi härälle." Puheenaihe on valittava seurapiirin tai puhetoverin sivistysateen mukaan. Nurinkurista olisi alkaa puhua taiteesta juurevien maanukkojen parissa.

Hauskat jutut, vitsit, huumori. Pitkiä kertomuksia ei ole kerrottava, sillä niihin helposti ikävystytään. Yleensäkin on seurassa puhuttava vähän kerrallaan ja sitä useammin. Huumorin suhteen on oltava hyvin varovainen: minkäänlaiset kaksimielisyyden eivät koskaan saa tulla kysymykseen, eikä toisten puutteellisuuksien ja hullunkuristen ominaisuuksien ivaamien ansaitse huumorin nimeä. "Pila on hyvä, mutta rakkaus paras kaikista", sanoo eräs suuri leikinlaskija. Oikea huumori, joka kaikki sovittavaan vaippaansa kätkee elämän pienet kommellukset ja naurettavuudet, tuo iloa seuraan, mutta todella sivistynyt ihminen ei koskaan tavoittele mitään ilveilijän mainetta. On myöskin ihmisiä, jotka, tyhmästi kyllä, eivät ymmärrä mitään leikkiä; persoonallisia ominaisuuksia koskettelevia vitsejä olisi sentähden hyhvin varoen käytettävä. Missä huumori ja tahdikkuus lyövät kättä toisilleen, siinä on hyvä seuraihminen.
Pilan suhteen on muistettava, että mikään tuskin on ikävämpää kuin vanhojen, iänikuisten juttujen kuuleminen. Parhaatkin sukkeluudet kuluvat. Viisainta on myös olla kertomatta jotakin juttua, jos sen joskus ennen jo on kertonut jollekin seuran jäsenille.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Maalis 2009, 19:30 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
... Suuremmassa seurassa ei ole osoitettava erikoista huomiota jollekulle tai muutamille seuran jäsenille. Toiset tuntevat itsensä loukatuiksi, ja jos on kysymyksessä poikain ja tyttöjen välinen suhde, syntyy myös helposti juoruja. On pyrittävä mikäli mahdollista siihen, että koko seurapiiri tai ainakin suuret ryhmät kerrallaan ottavat osaa samaan keskusteluun.
Keskustelutaitoa ei opita päivässä eikä parissa. Luontaisilla lahjoilla on siinä suuri merkitys, mutta hyvän kirjallisuuden lukeminen, ahkera seurustelu ja harras halu todella olla hyödyksi ja huviksi lähimmäisilleen kehittävät kuitenkin lahjattomastakin seuraihmisen, jonka puhetta kernaasti kuunnellaan.


Narrit puhuvat paljon itsestään. Laske, montako kertaa esim. tunnin kuluessa olet lausunut "minä" sanan keskustellessasi seurapiirissä.
Pyri puhumaan asioista eikä henkilöistä. Siten vältät juoruamisen pahan tavan.
Ihmiset seurustelevat saadakseen itselleen huvia ja virkistystä. Uskonto ym. vakavat elämänkysymykset eivät siis kuulu tavallisen seurapiirin keskusteluaiheisiin.
Puhuminen politiikasta on monessa seurapiirissä kuin kipinän heittäimistä ruutitynnöriin. Karta siis sitä!
Harkitse kotona vapaahetkinäsi sopivia puheenaiheita. Silloin et seurassa joudu tuppisuuksi
Puhu siitä, minkä luulet herättävän puhetoverisi mielenkiintoa.
Huumori ja juttujen kertomisen taito on hyvä avu, jo sitä o i k e i n käytetään.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Huhti 2009, 09:43 
Minun luonteellani olisin jatkuvasti liemessä ja ongelmissa noiden ohjeiden mukaan.

Okei: "Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan, sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on okein Jumalana edessä." (Jaakob 1:19-20).


Ylös
  
 
 Viestin otsikko: Käytös
ViestiLähetetty: 20 Huhti 2009, 20:07 
Mielenkiinnolla luin edelliset pohdiskelut. Enpä ole tullut edes ajatelleeksi noita noin. Minusta on mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa , puhua vakavampia uskonyhteyttä tuntevien kanssa (uskovien yhteys) ja joidenkin kanssa jakaa omia tärkeitä asioita kuten ilot ja surut.

Aikuisena arvostan valtavasti, että on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa voi jakaa tätä päivää ja saada osakseen empatiaa ja joille itse voi olla olkapäänä ja empatian antajana vastavuoroisesti.

En osaa myöskään laskea, miten paljon puhun itsestäni yms. mitä tuossa aiemmassa vastauksessa/pohdinnassa listattiin.

Joskus on vaan puhuttava minä-kieltä...

Narsismi on taas aivan eri asia. Hyvä erottaa tietyt asiat toisistaan.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Loka 2009, 13:32 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18
Viestit: 136
Eikö vanhanaikaisia käytösohjeita pidetä penninkään arvoisina?

Kun palasin suviseuroista suviseurakuljetuksella, joka lähti hyvin vajaana lauantai-iltana, yksi paikkakuntamme vanha rouva, vai ikäneitoko lie, sanoi nuoremmalle sisarelle: Kerronko siitä miehestä joka istui meistä etuoikealla?
Rouva oli nähnyt hänet sairaalan sillä ja sillä osastolla ollessaan siellä töissä. Hän kertoi miehestä ja hänen lähisukulaisistaan, joista se ja se ei nöyrtynyt parannukseen.
Pelästyin hieman tuota, että jotkut pitävät aivan normaalina tietyntasoista juoruamista.
Minusta uskovaisten käytöksessä olisi monesti parantamisen varaa. Ei omista asioista kannata seuroissa puhua, sillä ne lähtevät juorujen alttarille.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Syys 2011, 15:58 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Viestit: 1070
Paikkakunta: Vantaa
gänhä rikkoi siinä myös vaitiolovelvollisuutta


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia