VL-FOORUMI
http://vlfoorumi.foorumi.eu/

Lasten levottomuus huolestuttaa
http://vlfoorumi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=26&t=4552
Sivu 1/2

Kirjoittaja:  hepa [ 17 Loka 2011, 15:50 ]
Viestin otsikko:  Lasten levottomuus huolestuttaa

Juttu ilalehden nettisivulla.

"Rikoskomisario Joni Länsipuron mukaan syksyinen levottomuus liittyy usein koulujen alkamiseen, mutta tässä syksyssä on ollut jotain poikkeuksellista. Alaikäisten välisistä pahoinpitelyistä on tehty useita rikosilmoituksia.

- Vaikea sanoa, ovatko pahoinpitelyt lisääntyneet vai ilmoitetaanko niistä entistä aktiivisemmin. Tilastotietoa minulla ei ole, Länsipuro sanoo.

Länsipuron mukaan lasten erimielisyydet kärjistyvät nopeasti käsirysyksi, eikä asioita jakseta selvittää puhumalla.

- Lasten välinpitämättömyys on lisääntynyt. Väkivaltaan turvaudutaan julkisissakin paikoissa, eikä välitetä siitä, näkeekö sen aikuinen."
------------------

Mistä lapset oppivat väkivaltaa. Ehkä kotoa...?

En tiedä muuta kun tulee vain mieleen miten televisiossa näytetään jatkuvasti väkivaltaisia elokuvia ja sotia ja internetissä väkivaltaisia pelejä ja videoita. (netissä näkyy joskus mainoksia niistä=väkivaltaa ja tappamista)

2. Tim. 3:2
Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat, .....

Onneksi lapsemme säästyvät niiltä kun ei ole televisiota, eikä meillä anneta pelata väkivaltaisia nettipelejä ollenkaan.

Kirjoittaja:  Jay [ 17 Loka 2011, 19:17 ]
Viestin otsikko: 

Kumpi tuli ensin, moraalin rappio televisiossa vai moraalin rappio katsojissa?

En ole lukenut tuota hepan mainitsemaa juttua, minulla kun on tuo sensaatiomedia boikotissa, mutta vähän samaa aihetta käsitteli YLE: http://yle.fi/uutiset/viihde/2011/10/tosi-tvta_katselevat_tytot_hyvaksyvat_kiusaamisen_tosielamassa_2953107.html

Tiiviisti referoituna: nöyryyttämiseen pyrkivä tosi-tv-formaatti tekee katsojistaan itsensä näköisiä.
En epäile hetkeäkään etteikö se olisi totta. En ole itse asiaa tutkinut, mutta mediaseurantaa ja ihmisten käyttäytymistä olen kyllä tarkkaillut.

Koulussa aikoinaan analysoimme tv:n draamasarjojen rakennetta ja koukuttavuutta. Siinä yhteydessä totesin, että nämä luokkatoverini, jotka olivat erään sarjan innokkaimpia seuraajia, muistuttivat toisinaan kovasti draaman päähenkilöitä puhetavaltaan ja käytökseltään. Vaikutti siltä, että erityisesti arjen kriisitilanteissa luokkatoverini alitajunnassa oleva draamakuningatar nosti päätään. En ollut ainoa, joka joutui toteamaan, että konfliktitilanteissa he muistuttivat tämän draamasarjan huonokäytöksisiä ja epäsosiaalisia hahmoja.

Asunto-osakeyhtiö, jossa asun, on varsin rauhaton. Hieman yllättäen syy ei ole laitapuolta kulkevissa aikuisissa, vaan näennäisen tavallisissa lapsissa. Lähistöllä asuu kymmenkunta alle viisivuotiasta. Osa heistä on toki kilttejä, "ihanteellisia" lapsia, mutta he jäävät muutaman äänekkään häirikön varjoon. Häiriköt huutavat sellaisia törkeyksiä, mitä en itse muista kuulleeni edes peruskouluaikana. Huorittelua ja homottelua toisille lapsille. Puheet ovat muutenkin järkyttäviä. Fanaattiseen äänensävyyn he uhkaavat tappaa, ampua, hakata pään mäsäksi, milloin keneltäkin. Hiekka lentää armotta toisten lasten silmiin, heitä pudotetaan kiipeilytelineestä maahan ja tönitään. Inhottavaa on myös se, että samaan aikaan ulkona olevat aikuiset eivät reagoi touhuun millään tavalla. En tiedä voiko heitä siitä syyttää, ehkäpä lasten vanhemmat ovat samanlaisia.

Tässä kohtaa kuuluu sanoa se fraasi, että tuollaista ei ollut minun lapsuudessani. Ja se pitää niin paikkansa. Levotonta oli, kun kotiseutuni lapset kasvoivat teini-ikään, mutta täällä nämä häiriköt ovat alle viisivuotiaita. Tässä kohtaa jonkun kuuluu sanoa se fraasi, että jo antiikin Roomassa valitettiin nuorison turmeltuneisuutta. Totta varmaan sekin, mutta se ei ole mikään selitys. Uskon, että turmeltuneisuus kasvaa, ellei nyt aivan eksponentiaaliseti, niin lineaarisesti siten, että seuraavan sukupolven ikävin aines on aina edellistä pahempi.

Ja kyllä, tv-ohjelmat ja elokuvat ovat siinä merkittävä apu. Ihmiset viettävät paljon aikaa audiovisuaalisen draaman äärellä. Näkisin niin, että ihminen, varsinkin lapsi ja nuori, omaksuu käytösmalleja tarkkailemalla ympäristöään. Tv:n roskaviihde on yksi ympäristö. Ja sitä paljon seuraavalle se toimii kuin suggestio. Totesin sen itsessänikin monta vuotta sitten, kun elämä oli vähän tuuliajolla.

Tv:n ja elokuvien draama jalostuu porttiteorian mukaan. Katsojia saadaan sensaatioaineistolla. Saippuaoopperoiden alkuaikoina oli tavatonta näyttää katsojille avioliiton ulkopuolisia suhteita. Nykyään se ei kohahduta ketään. Katsojat turtuvat, ja draamojen käsikirjoittajien on keksittävä jotain uutta, jotain rankempaa, joka taas houkuttelee katsojia. Näin draama menee aina vain äärimmäisempään suuntaan. Homo- ja lesbodraamatkaan eivät enää ylitä uutiskynnystä.
Niinpä keksittiin jotain todella radikaalia; tosi-tv! Tosi-tv näyttää tosielämän draamaa. Siellä ei ole näyttelijöitä, vaan aitoja, ääripäiden edustajia autenttisissa tilanteissa. Telkkariin pääsevät julkisuudenkipeät ihmiset. Ja julkisuudenkipeät ihmiset tekevät mitä vaan pysyäkseen julkisuudessa. Ja sitä kaikkea tosi-tv näyttää katsojille. Ihminen on nähdäkseni myös siitä ikävä tapaus, että turtuessaan näkemäänsä, se alkaa pitää sitä myös normaalina. Voi vain miettiä, mitä tapahtuu moraalille, kun tv:n suosituimpia ohjelmia on sellainen tosi-tv-formaatin huipentuma kuin big bother.

Ihan samalla tavalla kuin tv-ohjelmien, elokuvien ja musiikin kerrotaan opettavan vierasta kieltä, ne opettavat myös vierasta elämäntapaa.

Ennen lapset katsoivat telkkarista Pikkukakkosen nukkumattia ja raukean pehmeitä Muumilaakson tarinoita. Nyt he katsovat Hirveää Henriä. Hirveä Henri on kofeiinilla ja sähköshokilla pumpattu ADHD-huligaani, joka rähisee aikuisille ja tekee ilkeyksiä, joutumatta teoistaan vastuuseen.

Kirjoittaja:  clementsdotter [ 17 Loka 2011, 20:55 ]
Viestin otsikko: 

Aivan hirveän hyvää pohdintaa, Jay. Voin allekirjoittaa havaintosi!

Kirjoittaja:  Brita Kajsa [ 18 Loka 2011, 06:48 ]
Viestin otsikko:  Jaylle

Olet kyllä niin oikeassa.

Mäkin katson telkkua joskus, lähinnä saksalaisia dekkareita, ajankohtaisohjelmia ja kesto on n. tunti vkossa.

Ei ole turhaan laulettu: älä silmä pieni katso mitä vain...

Minusta on järkyttävää, että jo yli kaksikymmentä vuotta sitten laittoivat kaverit lapsen babysitterissä telkun eteen...

Mä en ymmärrä noitten saippuasarjojen päälle. Monet ystäväni ovat koukussa. Onko elämä oikeesti niin tylsää, että sitä pitää yrittää elää noiden kautta.

Näkeehän sen soka Reettakin, että kaikki syntinen elämänmeno tehdään hyväksyttäväksi ja aivopestään porukat suvaitsevaisiksi.

Mutta sen sanon, että joskus nuoruudessani eräässä lähiössä kauan sitten lapset eivät tienneet, kuka Jeesus on. Kysymys kuului: asuuko jossain lähistöllä...

Ylipäätään mulle on TV ja netti tällaisia melko neutraaleja juttuja. Jokaisella on omatunto, Pyhä Henki ohjatkoon valitsemaan oikeita asioita. Ja ohjatkoon vastuullisuutta myös vanhemille.

Rtun sanaa kannattaa kylvää. Se sitten aikanaan siemen itää ja nousee oraalle.

Näin tahdon uskoa

BK

Kirjoittaja:  sinivuokko [ 18 Loka 2011, 09:54 ]
Viestin otsikko: 

Lapsi oli nukahtanut tv:n ääreen päiväunille babysitteriin. Vähän nolona äiti kantoi lapsen sänkyynsä,kun vieraat saapui yllättäen.

Tosiaan tuntuu,että lapset ovat pienestä alkaen rauhattomampia kuin 20-30 v sitten.
Kukapa tietää mitä kemikalikuorma vaikuttaa,jolta ei enään kukaan välty,vaikka söisi kuinka luomusti ja valmistaa ruokansa itse.

Ilman ja pesuaineiden ja tavaroiden kemikalit ovat kaikkien saatavissa.Niitä ei voi välttää.
Ne muuttavat perimää,ainakin liialliset estrogeenit ja sen kaltaiset aineet.

Aivan kauhistuttaa,kun äidit oli ottaneet selville Hgin seudulla,mitä kouluruoka sisältää lisäaineidensa puolesta. Missään ei enään tehdä ruokaa alusta alkaen itse,vaan se tulee jos kuinka monesta portaasta osittain valmistettuna.
Ei voi tulla kuin johtopäätökseen. Omat kunnon ruoka-aineista tehdyt eväät pitäisi olla mukana.

Kirjoittaja:  Emka [ 18 Loka 2011, 10:52 ]
Viestin otsikko: 

Nykyisin lapset ja nuoret joututtamaan vastuun itsestään liian varhain. Heitä ei ohjata ja neuvota elämisen taidoissa. Televisio muokkaa heidän maailmankuvansa ja kaverit opettavat käytöstavat. He kokeilevat rajojaan, ja jos niitä ei ole asetettu niin tulos on se mitä saamme lukea lehdistä melkein päivittäin. tai sitten nuorten ahdistus saattaa ajaa nunren itsetuhoiseen tekoon. Tänä syksynä esim. kaksi nuorta poikaa meni Lempäälän kohdalla junan alle. Syitä lasten ja nuorten pahoin vointiin on tämän ajan toivottomuus ja elämäntuska.

Kirjoittaja:  Brita Kajsa [ 18 Loka 2011, 12:12 ]
Viestin otsikko:  Lisäaineista

Niin, olipa hyvä, että toit tuon lisäaineasian esiin.

Mä olen itse ostanut lähes kaiken ilman mausteita enkä syö juurikaan valmisruokaa. Itse kerään yrttejä luonnosta kesällä ja niitä kuivattelen ja niillä myös maustan ruokani, siis myös mieheni ruoan.

Aikaahan se ottaa mutta on mukavaa kokkailla ja leipoa leipää. Ja nyt kun on syysloma voi tehdä lähes mitä huvittaa, nukkuakin vaikka päikkärit.

Se, mikä harmittaa, että suomalaista järvikalaa on harvoin saatavilla, ja esim. ahven, jota monet pitävät roskakalana on järjettömän kallista. Mistähän löytäisi kalastajan, joka myisi suoraan saaliistaan osan...

Nämä hyg.asiat puhuttavat kanssa. Iho on ajoittain rutikuiva. Dödö ja muut sitten oikeasti antavat niitä omia ainesosiaan. Tuskin nyt pienokaisille kuitenkaan..

Ps. minä olen saanut sitten kunniamaininnan tuolla vl,suomi24 palstalla. Olen kuulemma SRK:n hieman vajaa (päästänäni) äänitorvi. Näin minä asian tulkitsin. Mutta ei kun iloitaan evankeliumista :D

Kirjoittaja:  sinivuokko [ 18 Loka 2011, 12:29 ]
Viestin otsikko: 

Sanoikohan hiprokates jo ennen :ruoka olkoon lääkkeemme...

Tästä itseäni kiinnostavasta aiheesta tekee mieli vähän sanoa omakohtaista kokemusta.
Ilokseni postista tuli tänään kirje,jonka laboratoriovastaus osoitti erään verikokeen tulleen hienosti keskiarvoksi. Olivat vuosikausia viitearvojen alarajoilla.

Olen ollut pitempään jo uudella ruokavaliolla,joka on tasapainottanut elimistön. Olen laihtunut mukavasti ilman nälkää.

Sen verran paljastan,että rasvaa ei tästä puutu.
Mediaa seuranneet kyllä tietävät,miten tämä rasva- asia jakaa kansan ja vielä enemmän ns. asiantuntijat...

Rönsyilee otsikosta,mutta liittyy kuitenkin jotenkin aiheeseen. Elimistön hyvinvointiin.

Kirjoittaja:  Brita Kajsa [ 18 Loka 2011, 12:52 ]
Viestin otsikko:  Voita

Niin, voita sen pitää olla, ainakin muikun paistossa ja neljänviljan aamupuuron päällä.

Että mun mieleni tekee aina vaan sitä Ruusa-mummon tekemää talkkunapuuroa. Niitä ei täältä susirajan eteläpuolelta saa kai....???

Vähähiilarisesta sen verran, jos jonkun suoli toimii hyvä, parempi ottaa jos on nim. huonot ruokahalut kaikki sitten proskuina ym., ettei lihasmassa mene.

BK :D

Kirjoittaja:  Taavetti [ 18 Loka 2011, 14:39 ]
Viestin otsikko: 

Brita Kajsa kirjoitti:
Että mun mieleni tekee aina vaan sitä Ruusa-mummon tekemää talkkunapuuroa. Niitä ei täältä susirajan eteläpuolelta saa kai....???


Talkkunasta sen verran, että useimmista hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä niitä saa, vieläpä usean valmistajan erilaisina tuotteina. Meidänkin kaupassa ainakin kolmea, kenties useampaakin lajia, ei muuta kuin jauhohyllylle etsimään. Ellei itse löydä, voi kysyä myyjältä, joka toki huolehtii tuotetta hyllyyn, ellei sitä satu olemaan.

Irrotan tämän omaksi aiheekseen, kunhan kerkiän, siihen sopinee mukaan muutkin tähän tulleet ruoka-aiheiset viestit.

Kirjoittaja:  Brita Kajsa [ 18 Loka 2011, 15:08 ]
Viestin otsikko:  Talkkunaa

Kiltti,suloinen Taavetti...

ei sitä talkkunaa saa täältä kuin semmoisena valkeana jauheena ja sitä laitetaan viilin päälle. Sitä vanhanajan hyvää teki vain Ruusa-mummo, Juutisia ja tahdon sen tässä kertoa, josko joku verisukulainen olisi matkassa ja saisi vaihtaa ajatuksia.

BK :-x

Kirjoittaja:  Jay [ 21 Loka 2011, 14:24 ]
Viestin otsikko: 

Palautanpa keskustelun talkkunajauhoista takaisin lasten levottomuuteen.. :smile:

Levottomuuteen ja häiriökäyttäytymiseen voi kyllä vaikuttaa Emkan mainitsema liian varhainen vastuu ja rakkaudettomuus. Mistä ne sitten johtuvat? Miksei vanhempia, karkeasti sanottuna, enää lapset kiinnosta? En osaa vastata siihen kovin hyvin, mutta yhteiskunnan laajemmalla, lisääntyvällä arvottomuudella on varmaan sen kanssa tekemistä. Arvottomuuden korvaa kaiketi viihtellisyys.
Kuuntelin kerran radiosta ohjelman, jossa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan tunnetiloja kuvaavien sanojen katoaminen käyttäjänsä sanavarastosta aiheuttaa myös näiden tunteiden katoamisen. Tutkija listasi sanoja armo, laupeus, nöyryys, häveliäisyys... ja kertoi, että kun näitä sanoja ei käytä, ei opi tuntemaan, tai menettää kyvyn tuntea armoa, laupeutta, nöyryyttä..

Laskuista ei varmaan voi jäättää pois sinivuokon esille nostamia kaikenmaailman kemikaaleja, mitä meille ravinnon ja lääkkeiden seassa syötetään. Oletteko muuten huomanneet kuinka paljon monilla lapsilla ja nuorilla kuluu energiajuomia.. Eikö niiden käyttöön liity jokin suositusikärajakin..?
Minä en ole asiantuntija fysiikassa enkä lääketieteessä, mutta jotkut lääkärit sanovat, että ihmisellä on hyvä elimistö, joka tasapainottaa itseään omin päin, sieltä löytyy maksa, joka käsittelee myrkyt ja on elimistön luomaa vastustuskykyä ja niin edelleen.
Toisaalta aika hiljattain tuotiin julki YLEn MOT-ohjelmassa lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden arveluttava kytkös toisiinsa. Anteeksi yleistys, mutta näyttää siltä, että lääkärit toimivat lähinnä lääkefirmojen käsikassaroina. Ja sitä kautta lääketieteen opetus ja tutkimus kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa. Hippokrateen valan vannoneista lääkäreistä tämä voi tuntua aika kepeältä diagnoosilta.

Ennenkuin alan tehdä väikkäriä, summaan maalaisjärjellä kokoamani hajatelmat. Moni lapsi kasvaa ajassamme vailla suoraa, rehellistä rakkautta ja terveitä elämäntapoja, ja kun ne vielä yhdistetään jokapaikasta tunkevaan viihteellisyyteen ja arvottomaan elämäntapaan, tuntuu, että sukupolvemme kasvavat itsekkäämmiksi ja piittaamattomimmiksi, mikä sitten näkyy heikommissa niin rajuna pahoinvointina, että ollaan valmiita keskeyttämään nuori elämä. Tämä on varmaan luonteelleni ominainen pessimistinen näköala, enkä haluaisi näin olevan, mutta kertokaapa minulle, mikä voisi muuttaa kehityksen suunnan. Kehitys lienee vääjäämätön, sillä ihminen on rumasti sanottuna laumaeläin, joka pyrkii tekemään niinkuin muutkin, pysyäkseen laumansa jäsenenä.

Btw, tällä dystopialla ei ole paljoa tekemistä "Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua" -palstan kanssa.. :smile:

Kirjoittaja:  Taavetti [ 21 Loka 2011, 14:44 ]
Viestin otsikko: 

Jay kirjoitti:
Btw, tällä dystopialla ei ole paljoa tekemistä "Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua" -palstan kanssa.. Smile

Sopisiko paremmin arjen askareissa foorumille?

(Siirsin!)

Kirjoittaja:  Brita Kajsa [ 22 Loka 2011, 10:20 ]
Viestin otsikko:  Foorumi: arjen askareet

Aivan oikea muistutus Taavetilta.

Mitäpä oikeastaan hyötyy turhanpäiväisissä, arjen askareetkin on hoidettava.

Lomilla on aikaa, ehkä nuo suomi 24 -palstat koukuttavatkin. Mutta en saata olla vastaamatta jos jollekin sanotaan pahasti.

Lääkeaineista: farmakokinetiikan (lääkeaineiden vaiheet elimistössä), f.dynamiikasta(vasteet ja vaikutusmekanismit), näistä ei ole ainakaan uusien lääkkeiden kohdalla riittävästi tietoa. Tutkimustyö vie hirveästi aikaa ja joskus lääkkeen hyöty syrjäyttää mahdoll. haittavaikutuksen.

Kun on vielä nämä yksilölliset erot, mm. sukupuoli, ikä, mahd. muut sairaudet ja niiden takia käytettävät lääkkeet.

Lapsista: ei kai nykylapset (ei uskovaisten lapset) käy kaiketi pyhäkoulussakaan enää. Mun nuoruudessani käytiin.

Talkkkunasta: jos sitä vielä sitä hyvää puuroa saisi joskus.

BK

With Jt

Kirjoittaja:  Meiliaikku [ 13 Marras 2011, 00:15 ]
Viestin otsikko: 

Emka kirjoitti:
Nykyisin lapset ja nuoret joututtamaan vastuun itsestään liian varhain. Heitä ei ohjata ja neuvota elämisen taidoissa. Televisio muokkaa heidän maailmankuvansa ja kaverit opettavat käytöstavat. He kokeilevat rajojaan, ja jos niitä ei ole asetettu niin tulos on se mitä saamme lukea lehdistä melkein päivittäin. tai sitten nuorten ahdistus saattaa ajaa nunren itsetuhoiseen tekoon. Tänä syksynä esim. kaksi nuorta poikaa meni Lempäälän kohdalla junan alle. Syitä lasten ja nuorten pahoin vointiin on tämän ajan toivottomuus ja elämäntuska.




Tuota samaa olen minäkin ihmetellyt omissa lapsenlapsissanikin . Ei osata mitään järkevää tehdä eikä keksitä , vaan videot pitäisi olla aina päällä ja ääntä kehiin. Aina pitäis olla kaveita kotona tai itse kavereiden luona. Mikä se tuollasen levottomuuden on lapsiin saanut, kun yhtään ei paikallan pysytä, muutoin kuin videoiden ääressä? Tästä ei tosiaan hyvä seuraa. Levottomuus sen kun vaan kasvaa ja ahdistusta siitä lopulta tulee kun eihän ihmislapsi ole mikään aivoton kone.

Rakas Taivaan Isä, auta lapsiamme ja nuoriamme , anna vanhemmille viisautta ja voimaa kasvattamaan lapset tasapainoisiksi ja onnellisiksi.

Kirjoittaja:  nuusku [ 13 Marras 2011, 03:01 ]
Viestin otsikko: 

Pikkupoikien "kuuluukin" tapella ja saada joskus mustelmia, mutta mielestäni yhteiskunta ja lapsien käyttäytyminen on muuttunut selvästi omasta lapsuudestani, josta ei ole kuitenkaan kuin vähän vuosikymmeniä aikaa.

Sosiaalipsykologit tai vastaavat pohtivat työkseen syitä siihen, minä arvelisin vähäisemmällä ymmärrykselläni ,että tv ja tietokonepelit ovat osa asiaa, mutta myös muu yhteiskunnan muutos, erityisesti yhteisen arvojen murtuminen, ja yhteiskunnan "yhteisen ymmärryksen" vähentyminen.

Aiemmin suurin osa ihmisistä oli suunnilleen normaaleja ihmisiä jotka kuuluivat kirkkoon ja joilla oli suurinpiirtein yhtäläinen moraali tai visio suomalaisesta yhteiskunnasta, niin nykypäivä on kaiken maailman avoperheitä ja rikkinäisiä perheitä joita nimitetään kauniisti "uusperheiksi" ja joiden käsitys normaalista voi poiketa toisistansa paljonkin. Nykyään on esim. "normaalia", jos perheen isä on poninhäntätukkainen mies, joka ei kuulu kirkkoon ja asuu avoliitossa naisen kanssa. Ja sitten on paljon hoitojärjestelyjä eroperheiden lasten välillä, niitä voidaan kuskata kahdesti kuussa eri puolelle suomea ja sieltä taas takaisin, kahteen kotiin, kaksien arvojen ja kahden yhteisön ympärille, joista molempien pitäisi olla koti. Kaiken ongelman keskellä hyörii vapaan kasvatuksen ja periksi antamisen periaate, jossa lapselle annetaan vapauksia "koska muillakin on", ja tässä vanhempien lapsen kautta käymässä materialistisessa kilpajuoksussa pysyy mukana vain silloin, jos ostaa nuortelle pleikkarit, mopoauton ja kaikki hienoudet koska muillakin on. Ja kotiintuloajat tai sellaiset, onko niillä väliä. Yhteinen ruoka-aika voi olla vierasta.

Mielestäni yksi keskeinen syy lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymiseen on lastensuojelulaki, joka kieltää lapsiin kohdistuvan lievän ruumiillisen kurituksen. Itse kannatan sellaista lain muutosta, jossa ruumiillinen kuritus jälleen sallittaisiin kasvatustapana perheissä, Toki se ei ole välttämätöntä ehyeeseen lapsuuteen, vaan on muitakin tapoja kasvattaa, mutta se toimisi myös oivana signaalina siihen, että nyt on vapaan kasvatuksen aika ohi, ja verbaalisesti heikoilla vanhemmilla on mahdollisuus saavuttaa jonkinlainen kunnioitus lapsissansa.

Laitan kyllä kyynisesti vanhempien syyksi nuorison pahoinvoinnin, siis myös omaksi syykseni jos jälkikasvustani ei tule "kunnon ihmisiä" .

Myös koulumaailmassa olisi palattava auktoriteettisempaan opettamiseen. Olen kuullut, että nykyään on opetus mennyt hyvin yksilötasoille ja tasa-arvoiseksi rupatteluksi opettajan kanssa.

Lapsen vanhemmat, isä ja äiti ovat Jumalan sijaisia maan päällä. On tärkeää että lapsi kunnioittaa vanhempiaan. Se on enemmän kuin rakastaa, sanoisin että se on että lapsi "rakastaa ja pelkää" vanhempiaan. Vanhempien tehtävänä on olla kunnioituksen arvoisia.

Kristityille lapsille voi olla jo leikki-ikäisenä ongelmana naapurin parhaat kaverit jos ne on epäuskoisia. On hyvin vaikea olla uskomassa epäuskoisessa kaveripiirissä. Ei voi lasta kieltääkään leikkimästä epäuskoisten lasten kanssa, jos kaikki lähikorttelin muut lapset niitä ovat, mutta miten sen voisi sanoa niin, että kristitty lapsi itse ymmärtäisi sen vaaran joka siihen liittyy. Tätä mietin kotona usein.

Liian lempeän kasvatuksen toisessa ääripäässä vaanii isäntähenki. Olen pohtinut tasapainoilua niiden välissä. Olen epäonnistunut siinä kuitenkin aina.

Siirtäisin kuitenkin vastuun tietokonefirmoiltakin vanhemmille. Miksi lapsille ostetaan näitä laitteita joilla he voivat niitä pelejä pelata. Käsitykseni mukaan alle 18-vuotiaan nuorten elämästä saa päättää hyvin pitkälti huoltaja. Kotiin ei voi kukaan tuoda pleikkaria ellei huoltaja anna lupaa, eikä pihalle tule mopoa ellei huoltaja anna lupaa. Siihen on talon pääomistajana/vuokralaisena lakisääteinen oikeus, päättää mitä omaan kotiin tulee materiaalia ja mitä ei. Maailma on täynnänsä väkeviä viettelyksiä, on vain varottava niiden tuomista kotiin. Uskovainen koti on Jumalan valtakunta pienoiskoossa.

Kirjoittaja:  Jani_S [ 13 Marras 2011, 11:49 ]
Viestin otsikko: 

nuusku kirjoitti:
Mielestäni yksi keskeinen syy lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymiseen on lastensuojelulaki, joka kieltää lapsiin kohdistuvan lievän ruumiillisen kurituksen. Itse kannatan sellaista lain muutosta, jossa ruumiillinen kuritus jälleen sallittaisiin kasvatustapana perheissä, ...

Kannattaisin ajatusta, jos ruumiillinen kuritus olisi kaikkialla hallinnassa, mutta sitä se ei valitettavasti ole. Asia on nimittäin niin, että monilla vanhemmilla ei ole väkivaltaviihteen kyllästämän elämänsä vuoksi enää mitään käsitystä siitä, millaista kohtuullinen ruumiillinen kuritus on. He hakkaisivat lapsensa vain mustelmille ja pahimmassa tapauksessa hengiltä. Ruumiillinen kuritus on kielletty nimenomaan tämän vuoksi, ja koska laki on sama kaikille, sitä ei voida sallia kenellekään.

Entisaikojen viimeinen kasvatuskeino, ruumiillinen kuritus, oli hyödyllinen, jos vanhemmat osasivat käyttää sitä oikein. Jos lapsi ei totellut hyvää eikä kovaa sanaa ja jatkoi vain pahantekoaan, hänet voitiin piiskata tai muuten panna kärsimään teoistaan. Tässä vaiheessa lapsi yleensä heräsi huomaamaan, että kaikella on rajansa ja että kurittomuudesta todellakin seuraa rangaistus. Näin hän oppi jo varhain sen, mikä oli välttämätöntä oppia, mutta sitä vaikeampi opittava mitä myöhemmällä iällä yritti.

Nykyään tämä kasvatuskeino on menetetty mainitsemani väkivaltaisuuden vuoksi ja sillä ikävällä seurauksella, että monet kurittomat lapset kasvavat myös kurittomiksi aikuisiksi. Tämä kehitys on silmin nähtävissä yhteiskuntamme muuten rauhallisesta olotilasta huolimatta, ja se ilmenee eniten petoksina ja epärehellisyytenä siellä, minne lainsäädäntö tai lain noudattamisen valvonta ei yllä tai yltää huonosti.

Kirjoittaja:  juruulanko [ 13 Marras 2011, 22:39 ]
Viestin otsikko: 

Minä olen ruumiillisen kurituksen (= lasten pahoinpitely) vastustaja. Jos lasta ei saa muuten kuriin kuin väkivallalla, on syytä katsoa peiliin. Lasten kuuluu rakastaa ja kunnioittaa vanhempiaan. Väkivalta ei helpota kumpaakaan.

Kirjoittaja:  nuusku [ 14 Marras 2011, 01:48 ]
Viestin otsikko: 

Minulle tuo potentiaalinen hakkaamisongelma ei tullut mieleen. Mutta voisihan kurituksen jakaa asteikkoihin lievä ja vakava. Olen kuullut useita tapauksia, joissa esim. tukkapöllystä on nostettu rikossyyte, joissain tilanteissa on ollut vanhempi ja joskus koulun opettaja antanut tukkapöllyn, niin sakot on heilahtanut. Tällaisen lievän kurituksen, kuten tukkapölly tai korvapuusti, tai mahdollisesti jonkin pienen läpsytyksen, josta ei jälkiä jää, hyväksyä lastensuojelulaissa ilman kummempia lieveilmiöiden riskiä. Vakavat kurittamiset, kuten kunnollinen lyöminen selkään vieläpä kenties apuvälineen avulla, tai tämän kaltainen mittava kuritus, niin tällaista olisi hyvin vaikea valvoa, ja sellaista en olisi dekriminalisoimassa lieveilmöiden ongelmallisuuden vuoksi.

Minulla ei ole tällä hetkellä uhmaikäistä lasta, mutta sen verran mitä olen saanut erilaisten perheiden perhe-elämää seurattua, niin arvioin, että esimerkiksi kovan uhman aikana ei välttämättä ehdi, jos on monta lasta yht'aikaisesti, niin ottaa lastensuojeluliiton kehittämää tapaa, että lapsen ottaa syliin ja sitoo sen syliotteella kunnes se rauhoittuu, niin tällaista ei välttämättä ehdi tekemään jos toisessa huoneessa jo vauva itkee ruokaa, niin on priorisoitava tilanteet ja mentävä niistä läpi tärkeysjärjestyksessä ja ennenkaikkea nopeasti, jos on kiire. Sopiva, rakkaudella annettu korvapuusti tai tukkapöllö, tai niskavillojen vetely saattaa mielestäni pysäyttää akuutin uhmatilanteen nopeammin kuin lastensuojeluyhdistysten neuvot.

Uskon kyllä, että lasta voi kasvattaa ilman ruumiillista kuritusta terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Auktoriteetti ja puhe riittää tarvittaessa. Omakohtaisesti uskoisin, että mikäli joutuisin hoitelemaan sellaisia uhma-ikäisiä, tai leikki-ikäisiä, tulevaisuudessani, niin kyllä minä varmaan muutaman korvapuustin siinä tulen antamaan tai parit niskavillat viikareilta irroittamaan. Jos he tai joku muu haluaa siitä minua vastaan lievästä pahoinpitelystä syytteen nostaa, nostakoon, maksan sakot kyllä, vaikka kolmin kertaiset sakot, jos niin tarve on.

Kirjoittaja:  Bono [ 14 Marras 2011, 11:04 ]
Viestin otsikko: 

Samaa peräisin täällä kuin tuolla toisessakin: lapsen pahoinpitely, esim. tukistaminen, on syystäkin laissa kielletty. Sitä ei voi puolustella millään.

Nuuskun luotetut, keskustelkaa hänen kanssaan.

Sivu 1/2 Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Group
https://www.phpbb.com/