Sivu 1/1

Ääni taivaasta

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2014, 08:50
Kirjoittaja mies
Tyttölapseni pelkää ukkosta. Nyt kun oli hiukan ukkostanut, ja ukkonen näytti laantuneen, sanoin tyttärelleni että sanopa ukkoselle nyt hei hei, samalla vilkuttaen kättäni. Juuri samalla kun tyttö nosti kätensä vilkutellakseen, välähti ukkonen ja kohta jyrisi. Ajoitus oli ilmiömäisen tarkka. Ensimmäisenä lapsella oli kysymys mielessä: puhuiko ukkonen minulle? Yleensähän kun sanotaan heippa, siihen vastataan.

Re: Ääni taivaasta

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2014, 14:23
Kirjoittaja Ilpo
Minä taisin olla huonosti kuulolla eilen, kun pysähdyin kauppareissulla kaverin firman pihaan juttelemaan ja salama iski johonkin siihen 50 metrin säteelle, (rakennusten takia en nähnyt tarkkaa paikkaa) ja minua vähän huvitti kun eräs paikalla olleista vaikutti säikähtäneeltä.
Jatkoin autolla matkaa ja kohta iski salama niin lähelle, että tuntui, että auto oikein hyppäsi. Minua täytyi varmaan ravistella, kun ei pelkkä jyrinä herättänyt kuin huvittuneisuutta.

Re: Ääni taivaasta

ViestiLähetetty: 17 Heinä 2014, 08:56
Kirjoittaja metsätähti
Minun viime kesänä nelivuotias kummityttö pelkäsi ukkosen jyrinää, ei salamoita, ne olivat ihan hienoja sen mielestä. Niinpä vaihdoin sanan ja rupesin puhumaan ukkosen murinasta ("kuuntelepa, nyt taitaa ukkonen murista"), ja koska niillä on kaksi perhoskoiran rääpälettä, jotka murisevat leikeissään mutteivät ihmisille koskaan, ei tyttöäkään enää pelottanut, kun ukkonen vain murisi :lol: Eihän muriseva otus mitään pahaa tee, se vain leikkii, oli lapsen kokemusmaailma. ;)