VL-FOORUMI

Viehättävässä kertomuksessaan nuoresta Hugh
Beaver'ista puhuu Robert Speer eräässä kohdin
lapsesta, jonka omituisuutena oli, ettei hän
milloinkaan tahtonut lausua Jumalan nimeä. Vanhemmat
olivat joskus melkein tuskastuneita siitä ja
ajattelivat olevan mahdollista, että jokin merkillinen
epäilys oli lapsen sielua kalvamassa. Poika
kuoli pienenä; mutta hänen jälkeensä jättämien
pikkutavaroiden joukossa oli myös pieni paperilippu,
jolle hän suurilla, ympyriäisillä, lapsekkailla
kirjaimilla oli kirjoittanut sanat: God is love; he
loves little lambs (Jumala on rakkaus; hän rakastaa
pieniä karitsoita). Lapsi oli uskonut paperille
sen, mitä hän aran kunnioituksen takia ei
ollut saanut sanotuksi. Se oli lapsen uskontunnustus.