Pikku-Liisan tarina

Työssä, opiskelussa ja muussa arkisessa toiminnassa koettua, opittua ja muistettua.

Pikku-Liisan tarina

ViestiKirjoittaja mies » 09 Touko 2016, 13:56

Eräs äiti sai suuret omantunnon tuskat siitä, ettei
hän hillinnyt kieltään. Pikku-Liisa juoksenteli lattialla
ja tyrkkäsi huomaamattaan tuolilla olevaa jauhovakkaa,
joten jauhot kaatuivat lattialle. Äiti tulee ulkoa ja kysyy:
»Kuka tuon on tehnyt?» »Pikku Liisahan siihen
vahingossa tyrkkäsi», vastataan. Äiti lyö Liisaa päähän
tiuskaisten: »Aina sinä olet minun tielläni, kunpa sinustakin
kerran maailmassa pääsisi. Ei teidän kanssanne
kukaan jaksa, niin teette paljon pahaa.» Tyttönen
juoksi nurkkaan itkemään. Varmaan hän itki kovia sanoja
enemmän kuin lyönnin aiheuttamaa kipua. Samalla
viikolla hän sairastui keuhkokuumeeseen. Äiti
joutui suureen tuskaan. Ei hän enään muistanut, että
hän oli koskaan sanonut: kunpa sinustakin kerran
pääsisi. Koetettiin lääkärinapua ja kaikkea, mikä oli
ihmisvoimassa, mutta siltä näytti, että kuolema vie
lapsen. Eräänä iltana, kun lapsi heikkona makasi vuoteellaan,
kutsui hän katseellaan äitiä. »Mitä lapseni
tahtoo», koetti äiti tiedustaa. Heikolla äänellä puhui
lapsi: »Äiti, nyt minä luulen, että te pääsette minusta,
mutta minua niin pelottaa, että minä olen siellä taivaassakin
tiellä.» Ne olivat lapsen viimeiset sanat, sillä seuraavana
yönä hän kuoli. Äiti olisi antanut koko elämänsä,
jos hän olisi saanut ne sanat sanomattomiksi.
Nyt vasta hän huomasi, kuinka syvän vaikutuksen hänen
rakkaudettomat sanansa olivat tehneet lapsen herkkään
sieluun. Ne olivat viimeinen muisto lapsella tästä
elämästä.

Lähde:
https://archive.org/stream/LapsetJaVanh ... t_djvu.txt
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Paluu Arjen askareissa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron