VL-FOORUMI

Sienistä joko tykätään tai sitte ei. Aloitetaan kyselyllä.

En ole saanut vielä sieniä tänä syksynä, tattteja vähän , vanhoiksi pääsivät, samoin haperot. Kangasrouskuja näin ajouralla, ei ollut kori mukana, nekin vanhenneet. Sienikausi on vasta tulossa.

Herkkutatteja ja voitatteja olen syönyt. Isohapero oli kesän uusi kokeilu ja oli yllättävän hyvä sieni. Toisen kerran ajattelin poimia haperoja mutta matoja oli ilmestyny niihin.
Kanttarellejä sain pari kiloo. Niitä ei vaan ole enää entisillä paikoilla.

Täältä pitää mennä kauas sienimetsään niin aikaa ei jää paljon sienestämiseen. Pitäis tietää valmiiks apajat kun tuohon turhan tallaamiseen menee aikaa.

Yritin käydä täällä Helsingissä päin etsimässä mustatorvisieni esiintymiä mutta ei löytynyt.. kun se on niin hyvä sieni. Kun paikan löytää niin pitäis olla paljon.

Suppilovahverokausi alkoi kuulemma jo. Se on niin runsassatoinen sieni että on siks yks mun suosikki. Kun paikan löytää niin näitä voi olla ihan kauheasti. Pitää lähteä kai hämäläisiin kuusimetsiin joku viikonloppu reissulle. Tarvitaan kuusimetsiä joissa pieniä mäen nyppylöitä niin eiköhän sieniä tule.

Milonkahan pääsis Hynden kanssa sienimetsään, oppisin tuntemaan lisää sieniä. Äiti opetti meille muutamia rouskuja, joista emme tienneet nimeäkään kuin karvalaukusta. Vuosia sitten opin ne muut tietämään, että haaparouskujahan ne. Kangasrouskun opimme myöhemmin. Vajaa kymmenen vuotta sitten oli täällä sieniprojeksti, sen kurssilla opimme haperoita ja tatteja, noin alkuun.

Syksyllä piti opetella vielä suppilovahvero, muta jostakin syystä projekti kuivui kokoon. Vain muutma sienen säilöntäkurssi oli alkutalvesta.

Toissa syksynä täällä kasvoi tateja pellonpientareillakin, niitä sai säilöön monella tapaa. Oli mahtava tunne, kun pääsi äitiään opettamaan tattien valmistamiseen. Pannulla paistoimme, heti maistelimme. Hyviä!

Muistan lapsena, miten inhosin sienikastiketta, jota äiti teki. Myöhemmin olen oppinut pitämäänkin sienistä, mutta en erikseen kerää niitä. Syön sieniruokia itse asiassa todella harvoin.

Melkein samat sanat. Pienempänä ällötti kaikki sieniruuat, koska maistuivat pahalta. Nyt myöhemmin toiset maistuvat itseasiassa ihan hyvinkin, osa ei vieläkään.

Aika mauttomia. sienet

Sienet ovat ihan hyviä, mutten niitä keräile kylläkään

No saahan niitä kaupasta, mitä nyt yksi henkilö syö...

Sama homma se on kalastuksen kanssa...kauppahallista saa ja halvemmalla kun itse lähtisi ongelle. Niistä vielä sotkee kun niitä perkaa. Menee viemäritkin tukkoon

Minäkään en aluksi mitään sieniä uskaltanut syödä. Kun kerran söin pizzaa nimeltä:Capricciosa, jossa oli herkkusieniä, huomasin, että nämä ovat tosi hyviä. Siitä lähtien olen ostanut Capricciosa-pizzan jossa herkkusientä on. Herkkusienet ovat sienten kuningas. Olen sittenmin syönyt myös sienikeittoja. Kiitos Jumalalle sienistä!

Joosua67 kirjoitti: Herkkusienet ovat sienten kuningas. Olen sittenmin syönyt myös sienikeittoja. Kiitos Jumalalle sienistä!

Samat sanat täällä. Herkkusieniä ei voita mikään.
Pizzan päällä tai metsästäjänleikkeen kastikkeessa erityisesti herkkusieni pääsee oikeuksiinsa.

Kävin sienessä ja löyty kohtuu paljon. Lampaankääpiä oli eniten. Tosin vasta lämmittässä huomaa jos osa onkin pahanmakuisia typäskääpiä.

No en todellakaan ole mikään sieniasiantuntija, enkä ole sienimetsässä koskaan ollut. Sinänsä harmikin, voisihan se olla kiva kokea. Minäkään en lapsena sienistä pitänyt, mutta nykyään syön jos tarjotaan. Mauttomia ne mielestäni ovat, paitsi että esim. kinkku-herkkusienipizza on hyvää. Yleensäkin herkkusienet maistuvat parhaiten.

Jonkin ennen oppineen mukaan vain, siinä on neuvoja vierellä, että voi opetella sienen tai kaksi kerrallaan. Rouskuista on helppo aloittaa, jos ei muuta uskalla. Minäkin poimin kymmenet vuodet vain rouskuja, sitten yhtenä muuten sienettömänä syksynä kokeilin kantosieniä, jotka paljastuivat mesisieniksi. Niitä ei poidä poimia vanhana, vaikka ei toki muitakaan sieniä.
Muutama vuosi sitten kurssilla opiskelin haperoita ja tatteja. Pari vuotta sitten oli mahtava tattivuosi.

Lampaankääpiä ja orakkaita täältä olen löytänyt silloin tällöin muutaman vain. Helppo ja hyvä ruoka niistä.

Rouskuissa on erilainen karvas jälkimaku eikä ne sovi kuin sienisalaattiin.
Sienisalaatissa tulee ollakin rouskuja.
Toki on sellaisia jotka pitävät siitä pahasta sivumausta ja syövät pelkilteen rouskuja.
Euroopassa ei ymmärrtä kuinka kangarouskuja voi edes syödä.


Kannattaa opetella ainakin suppilovahvero, ainakin etelä suomessa löytyy niin varmasti ja joskus jopa runsaasti eikä niissä ole juuri lainkaan matoja. Sato on nyt niissä parhaimmillaan.

Tässä etäopiskelua.


aluksi kuusimetsään missä on sammalta maassa. mäen nyppylät on hyviä paikkoja.

tunnistaminen. Sienen voi olla aluksi hankala nähdä mutta usean sienen ryppäästä sen eroitttaa. tässä kuvasssa on tummia mutta voi olla usein myös vähän vaaleempia.

tässä vähän vaaleampia

Päältäpäin voi epäilyttää sienen tunnistaminen, mutta kun katsoo jalkaa niin oppii näkemään vähän kova monessa epätasainen keltainen jalka.

Lisäksi vaaleet harmaat kovat heltat ja lähes aina suppilon muotoinen lakki.

Tässä on hyvä sienisivu mutta epätyypillinen suppilovahveron kuva.

Sienen muoto ja tummuus vähän vaihtelee mutta aina löytyy perus suppilovahvero joukosta , joka helpottaa aluksi tunnistamista.


Ainoa sieni sekoitukseen mikä tulee mieleen on kaukaa päältä vähän samannäköinen lähellä kasvava joku luultavasti seitikkilaji, mutta alta ihan erinäköinen. Sekoitussienesä on tummat, herkät heltat ja jalat.

Lopuksi vertaa keräämäsi sieniä linkkien sieniä kuviin tai hyvän sienikirjan kuviin.
Eka kerralla voi olla epävarmuutta.

Sieni on paras kastikkeena, johon sopii parhaiten sulatejuustopohjainen. Sienikeitto on myös hyvää.

Tässä oli linkkejä, kaikki vanhentuneita joten poistin ne. Jätin vihjeet, niistä voi olla apua joillekin.

Kiitos hyvistä neuvoista, jotakin tuttua noissa sienissä on. jospa kokeilen ensi kesänä. Parin kuukauden kuluttua on lähellä taas sieniaika. Saattaa löytyä jostakin ainakin korvasieniä, kehuvat kovin.

Herkkusienet ovat hyviä,muuten en kyllä sienistä piittaa.Kerran eräissä häissä erehdyin ottamaan sienisalaattia(onneksi vain ruokalusikallisen),tiukkaa teki saada se alas.

Kaikkeen ennestöön outoon ruokaantöäytyy ensin tottua, sieniinkin. Vasta sen jälkeen se alkaa maistua.

Ei ole täällä ollut sienikesä lainkaan. Keväällä en nähnyt ainuttkaan korvasientä, vaikka niitä etsikelinkin. Nyt syksssyllä olen saanut kaksi herkkutattia, viime viikolla vanhahtavan, poistin pillistön, muun osan paistoin ja söin. Eilen illansuussa löysin yhden hyväkuntoisen herkkutatin, sain siit äpaistettuana mukavaa naposteltavaa. Vähäiset sienisaaliit haluan käyttää niin, että tulee paras mahdollinen sienen makunautinti. Vaain lievästi suolattua voita panin mausteeksi. Jos saisi enemmän, voisi lisätä sipulia tai tehdä jopa kastikkeenkin.

Vielä ei ole päässyt säilömään, puhumattakaan salaattien tekemisetä.

Kanttarelleja on ihana etsiä metsien kätköistä ja samalla saa nauttia metsän tuoksusta ja raikkaudesta, ja rymytä risukoissa
Kotijärven kuhaa ei voita mikään, kun sitä joskus saa

meidän mummo poimi aikoinaan paljon sieniä kun vielä eli. meillä ei voida niitä käyttää sen takia ku äiti niin allerginen niille. ite syön jos niitä jossai ruoassa mut en mä niitä muute syö

Sienet ovat herkullisia ja niistä saa vaikka minkälaista ruokaa. Valitettavasti en tunnista sieniä eikä nyt enää ole mahdollista edes poimia niitä. Mutta kaupasta saa aina silloin tällöin. Sienisalaatti on hyvä, ja sellainen sienikastike missä on sipulia ja kermaa loraus. Ja sienikeitot...oikein sylki kihoaa kun ajattelee. Pitääpä tonkia olisiko jossain herkkusienikeittopussi... se on tosin vain kalpea aavistus oikeasta...