Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 20 Syys 2006, 00:31
Kirjoittaja Pitkätukka
Osterivinokkaista tehty sakea liemi sopii hyvin etanoiden kanssa.
Kokeilkaapa joskus!

ViestiLähetetty: 16 Heinä 2007, 21:42
Kirjoittaja Taavetti
Sieniaikaa elämme, nyt kaikki sienet ovat aikaisessa, kuten muukin luonto melksin.

ViestiLähetetty: 07 Syys 2007, 14:27
Kirjoittaja kehakukkanen
Pakastin on punikkitatteja pullollaan, kanttarelleja ja lampaankääpiä on myös paljon sekä myös vähän herkkutattia ja vaaleaa orakasta. Viime viikonloppuna löysin kaksi isoa keltahaarakasta, niissä olikin siivoamista :lol: (painoivat n.1kg/kpl...). Viikonloppuna suunnitelmissa on etsiä mustia torvisieniä, niitä ei viime syksynä ollut, mutta sitä edellisenä lähes 8 litraa oli saalis :shock: .

ViestiLähetetty: 27 Syys 2007, 17:12
Kirjoittaja hannu
Tänä syksynä alkoi meidän taloudessa sienien syönti (muidenkin kuin herkkusellaisten) oikein kunnolla. Monesti on puhuttu että pitäs marjastuksen lisäksi harrastaa tuota sienestystä mutta ei vaan oo tullu ryhdytyksi.

Todella hienoa jatkoa metsän muille aarteille. Tatteja, rouskuja ja haperoita tässä lähellä kasvaakin jonkin verran. Kaiken hyvän lisäksi vaimo on vielä enempi innoissaan ja laittaa niitä syöntikuntoon. Pikkuhiljaa opitaan eri lajeja ja sitä mukaa varmaan valikointiakin tulee tehtyä.

ViestiLähetetty: 27 Syys 2007, 17:25
Kirjoittaja Taavetti
Sienten tunnistusta
Jos haluatte oppia sienten tunnistusta, niin Polku (Sienipolku) foorumilla tietoa ja neuvoja löytyy.

http://www.kotihiiri.com/polku/index.php

http://www.kotihiiri.com/polku/index.php?c=2

....

ViestiLähetetty: 27 Syys 2007, 23:10
Kirjoittaja mutsi
Kun olemme olleet naimisissa yli 40 vuotta ja joka syksy olen kerännyt sieniä, pakastanut jne....ja laittanut ruuaksi.

Kun oli sateinen syksy, rupesin taas huomauttelemaan sienten keräämisestä.
Ja ajatelkaas, siihen isäntäparka sanoi:..." tiedäks, minä oon sitten aina jotenkin inhonnut noita sieniä..."

Siihen totesin: " No, ei sitte!"

ViestiLähetetty: 09 Elo 2008, 00:36
Kirjoittaja oxy
en välitä sienistä lainkaan

ViestiLähetetty: 09 Elo 2008, 00:39
Kirjoittaja Pottu
en minäkään

ViestiLähetetty: 09 Elo 2008, 14:31
Kirjoittaja O.M
Sienet kuuluu paistaa ja sopivat lisämaun antajaksi liha- ja kalaruokiin. Muulla tavalla valmistetuista sienistä en erityisemmin pidä. Erityisesti kanttarelli ja mustatorvisieni ovat herkullisia. Olen kyllä aika laiska käymään sienessä. Joinakin syksyinä tulee käytyä, toisina ei liikene aikaa. Herkkusieniä ostelen kaupasta silloin tällöin, niitähän on ympäri vuoden saatavilla.

ViestiLähetetty: 09 Elo 2008, 14:43
Kirjoittaja nuusku
Sienet ovat erittäin herkullisia. Valitettavasti en ole niitä juuri oppinut tunnistamaan, joten tuskin pärjäisin yksin sienimetsässä. Tunnistan kantarellin ja lampaankäävän, joista molemmista pidän runsain määrin, mutta siihen jo alkaa tunnistus lähes loppua. Mahdollisesti tunnen suppilovahveron.Tattien tunnistus on jo mysteeri sinänsä, muista sienistä puhumattakaan.

ViestiLähetetty: 09 Elo 2008, 14:57
Kirjoittaja Taavetti
Tatit ja käävät ovat helpoimpia tunnistettavia ja siitäkin hyviä, ettei niissä ole vaarallisen myrkyllisiä lajeja ainakaan Suomen valikoimassa. Tatit ovat yleensä suuriakin, joten jos hyvän tattipaikan löytää, niistä saa nopeasti ja helposti valmistettavan aterian. Valitettavasti sienisääsketkin ovat samaa mieltä, ja munivat nouseviin tatteihin, josta syystä toukattoman tatin löytäminen on onnen kauppaa. Italialaiset syövät tatteja toukkineen, ellei niitä ole kovin paljon, mutta minä olen krantumpi. En tiedä miten pärjäisin siinä suhteessa Australian aboriginaalien parissa, hehän syövät toukkia raakoina.

ViestiLähetetty: 09 Elo 2008, 15:04
Kirjoittaja nuusku
Taavetti kirjoitti:Tatit ja käävät ovat helpoimpia tunnistettavia ja siitäkin hyviä, ettei niissä ole vaarallisen myrkyllisiä lajeja ainakaan Suomen valikoimassa. Tatit ovat yleensä suuriakin, joten jos hyvän tattipaikan löytää, niistä saa nopeasti ja helposti valmistettavan aterian.


Kuulin joskus vakavaa tietoa siitä, että olisi muuan mauton tattilajike, joka on lähes samannäköinen kuin herkkutatti, mutta (vaikkei ole myrkyllinen) olisi vakava riski tattiaterian maittavuuden kannalta. Näiden tietojen jälkeen olen ollut skeptinen sen suhteen, olisiko minulla edellytyksiä joskus käydä poimimaan tatteja.

ViestiLähetetty: 27 Syys 2009, 22:50
Kirjoittaja kehakukkanen
Ihan mahtavan sienisyksyn on Taivaan Isä tänä vuonna antanut. Vielä näin syyskuun lopussakin olen löytänyt tatteja ja kantarelleja, joita normaalisti ei näin myöhään kasva. Ja suppilovahveroita on mahdottomia määriä ainakin täällä meillä päin. :-|

nuusku kirjoitti:Kuulin joskus vakavaa tietoa siitä, että olisi muuan mauton tattilajike, joka on lähes samannäköinen kuin herkkutatti, mutta (vaikkei ole myrkyllinen) olisi vakava riski tattiaterian maittavuuden kannalta. Näiden tietojen jälkeen olen ollut skeptinen sen suhteen, olisiko minulla edellytyksiä joskus käydä poimimaan tatteja.


Kyseessä varmastikin sappitatti. Herkkutattiin sen voi kokematon sienestäjä sotkea, mutta kyllä sen sienikirjan kanssa erottaa - ja mausta viimeistään, sitä kun voi raakanakin pienen palan maistella. Oma suosikkitattini on nykyään koivunpunikkitatti, se on kaunis ja yleensä madotonkin, hyvänmakuinen ja satoisa huonoinakin sienivuosina. Muutkin punikkitatit kyllä metsästä mukaan lähtevät. Se vain pitää punikkitattien kanssa muistaa, että ne vaativat kunnon kypsennyksen, muutoin voi tulla vatsaoireita (sanovat sienikirjat).

ViestiLähetetty: 30 Syys 2009, 07:37
Kirjoittaja juruulanko
kehakukkanen kirjoitti: Oma suosikkitattini on nykyään koivunpunikkitatti, se on kaunis ja yleensä madotonkin, hyvänmakuinen ja satoisa huonoinakin sienivuosina. Muutkin punikkitatit kyllä metsästä mukaan lähtevät. Se vain pitää punikkitattien kanssa muistaa, että ne vaativat kunnon kypsennyksen, muutoin voi tulla vatsaoireita (sanovat sienikirjat).


Itse söin viikonloppuna koivunpunikkitattia ja voitattia sekaisin paistettuna sipulin ja voin kera. Hyvää oli leivänpäällä tämä soppa.

SIenestys on sikahyvä harrastus. tässä muutama plussa

+ saa raitista ilmaa
+ saa olla luonnossa
+ saattaa saada herkullista, ekologista ja terveellistä ravintoa
+ mukava harrastus, jossa lapset tykkää olla mukana. Niistä on sitäpaitsi aidosti apua esim. suppilovahveroita etsittäessä useista silmäpareista on apua.

miinuksena tietysti riski myrkkysieniin. Mutta sen voi kohtuu helpolla välttää, kun aloittaa helpoista sienistä (Esim. tatit, lampaankääpä, kanttarelli, mustatorvisieni) joita ei voi oikein mitenkään myrkkysieniin sekoittaa.

Itse tykkään lisäksi sienien "bongauksesta", jota olen tässä muutaman vuoden harrastanut. Yritän tuntea kaikki sienet, jota vastaan tulee. En toki syö kaikkia...

Tässä listaus keräämistäni sienistä, joita olen syönyt
- roskuista haapa- kuusenleppä- karva ja kangasrousku
- tateista: sametti-, herkku-, voi-, tammenherkku-, koivunpunikki- ja lisäksi olen maistellut sappitattia, joka ei ole ruokasieni, mutta ei minusta ole likimainkaan niin pahanmakuinen kuin sienikirjoissa väitetään. Minusta se oli ihan kohtuu hyvää. Onkohan se epäterveellistä?
- kuusilahokka
- mustatorvisieni
- suppilovahvero ja keltavahvero
- lampaankääpä