Naispappeus

Kirjoituksia etsikkoaikamme aamunkoiton uskovaisilta 1800-luvulta 1940-luvun vuosikymmeniin

ViestiKirjoittaja mies » 12 Heinä 2012, 21:11

On lohdullista huomata, että Jumalan sana on sama tänään, eilen ja aina.
Niinkuin Lutherkin asian näkee.
(suomennan lainauksen joskus)

...in my opinion, the Holy Spirit has shown that God orders the man to carry out the offices of governing, teaching, and
preaching. For when Adam is called forward [Gen. 3:9], it is nothing other than a sermon before the Law, by means of
which he recognizes what he has done and what he owes to God. Preaching is entrusted to the man and not to the
woman, as Paul also teaches, insofar as this has to do with Christian matters. Otherwise, it can occasionally happen
that a woman gives better advice, as one reads in Scripture. But apart from that, the offices of leading, preaching, and
teaching God’s word are commanded to the man. (Martin Luther, “Sermons on Genesis” [1527]; quoted in Luther on
Women [edited by Susan C. Karant-Nunn and Merry E. Wiesner-Hanks] [Cambridge: Cambridge University Press, 2003],
pp. 24-25)

mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 31 Heinä 2012, 09:08

...in my opinion, the Holy Spirit has shown that God orders the man to carry out the offices of governing, teaching, andpreaching. For when Adam is called forward [Gen. 3:9], it is nothing other than a sermon before the Law, by means of
which he recognizes what he has done and what he owes to God. Preaching is entrusted to the man and not to the
woman, as Paul also teaches, insofar as this has to do with Christian matters. Otherwise, it can occasionally happen
that a woman gives better advice, as one reads in Scripture. But apart from that, the offices of leading, preaching, and
teaching God’s word are commanded to the man. (Martin Luther, “Sermons on Genesis” [1527]; quoted in Luther on
Women [edited by Susan C. Karant-Nunn and Merry E. Wiesner-Hanks] [Cambridge: Cambridge University Press, 2003],
pp. 24-25)


-> (pikainen käännös)

...minun mielestäni Pyhä Henki on osoittanut, että Jumala käskee miehen suorittamaan hallitsemisen, opettamisen ja saarnaamisen tehtävät (/virat). Kun Aadamia kutsutaan [1 Moos. 3:9], se ei ole muuta kuin puhe ennen Lakia, missä hän ymmärtää tekemänsä ja sen, mitä hän on velkaa Jumalalle. Saarnaaminen on uskottu miehelle eikä naisella, niinkuin Paavali myös opettaa, sikäli kuin käsitellään Kristillisiä asioita. Muutoin, toisinaan voi tapahtua, että nainen antaa parempia neuvoja, niinkuin voidaan lukea Kirjoituksesta. Tätä poikkeusta lukuunottamatta, johtaminen, saarnaaminen ja opettaminen Jumalan sanaa on komennettu miehelle (eli näiden tehtävien virat, eg. office of).


1.Moos 3:9:
9 Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?" 10 Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin." 11 Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" 12 Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." 13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 31 Heinä 2012, 09:26

...Jatkuu. Englanniksi taas, käännän joskus suomeksi.

Interlopers = "One that interferes with the affairs of others, often for selfish reasons; a meddler."

Tekstissä käsittelee mm. niitä keinoja ja raamatunkappaleita, joilla jotkut yrittävät puolustaa naispappeutta.

But I am astonished that in their spiritual wisdom they [the interlopers] haven’t learned
to adduce examples of how women have prophesied and thereby attained rule over men, land, and people. There was
Deborah (Judg. 4[:1 f.]), who caused the death of King Jabin and Sisera and ruled Israel. There was the wise woman
in Abel, in David’s days of whom we read in II Sam. 20[:13 ff.], and the prophetess Huldah, in the days of Josiah (II Kings
22[:14 ff.]). Long before, there was Sarah, who directed her husband and lord, Abraham, to cast out Ishmael and his
mother Hagar, and God commanded Abraham to obey her [Gen. 21:10-12]. Furthermore, the widow Hannah (Luke 2[:36
ff.]), and the Virgin Mary (Luke 1[:46 ff.]). Here they might deck themselves out and find authority for women to preach
in the churches. How much greater the reason for men to preach, where and when they please. We shall for the present
not be concerned about the right of these women of the Old Testament to teach and to rule.
But surely they did not act
as the infiltrators do, unauthorized, and out of superior piety and wisdom. For then God would not have confirmed their
ministry and worked by miracles and great deeds. But in the New Testament the Holy Spirit, speaking through St. Paul,
ordained that women should be silent in the churches and assemblies [I Cor. 14:34], and said that this is the Lord’s
commandment. Yet he knew that previously Joel [2:28 f.] had proclaimed that God would pour out his Spirit also on
handmaidens. Furthermore, the four daughters of Philip prophesied (Acts 21[:9]). But in the congregations or churches
where there is a ministry women are to be silent and not preach [I Tim. 2:12]. Otherwise they may pray, sing, praise, and
say “Amen,” and read at home, teach one another, exhort, comfort, and interpret the Scriptures as best they can. (Martin
Luther, “Infiltrating and Clandestine Preachers” [1532], Luther’s Works, Vol. 40 [Philadelphia: Fortress Press, 1958], pp.
386-91)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 31 Heinä 2012, 09:26

...Jatkuu. Englanniksi taas, käännän joskus suomeksi.

Interlopers = "One that interferes with the affairs of others, often for selfish reasons; a meddler."

Tekstissä Luther käsittelee mm. niitä keinoja ja raamatunkappaleita, joilla jotkut yrittävät puolustaa naispappeutta.

But I am astonished that in their spiritual wisdom they [the interlopers] haven’t learned
to adduce examples of how women have prophesied and thereby attained rule over men, land, and people. There was
Deborah (Judg. 4[:1 f.]), who caused the death of King Jabin and Sisera and ruled Israel. There was the wise woman
in Abel, in David’s days of whom we read in II Sam. 20[:13 ff.], and the prophetess Huldah, in the days of Josiah (II Kings
22[:14 ff.]). Long before, there was Sarah, who directed her husband and lord, Abraham, to cast out Ishmael and his
mother Hagar, and God commanded Abraham to obey her [Gen. 21:10-12]. Furthermore, the widow Hannah (Luke 2[:36
ff.]), and the Virgin Mary (Luke 1[:46 ff.]). Here they might deck themselves out and find authority for women to preach
in the churches. How much greater the reason for men to preach, where and when they please. We shall for the present
not be concerned about the right of these women of the Old Testament to teach and to rule.
But surely they did not act
as the infiltrators do, unauthorized, and out of superior piety and wisdom. For then God would not have confirmed their
ministry and worked by miracles and great deeds. But in the New Testament the Holy Spirit, speaking through St. Paul,
ordained that women should be silent in the churches and assemblies [I Cor. 14:34], and said that this is the Lord’s
commandment. Yet he knew that previously Joel [2:28 f.] had proclaimed that God would pour out his Spirit also on
handmaidens. Furthermore, the four daughters of Philip prophesied (Acts 21[:9]). But in the congregations or churches
where there is a ministry women are to be silent and not preach [I Tim. 2:12]. Otherwise they may pray, sing, praise, and
say “Amen,” and read at home, teach one another, exhort, comfort, and interpret the Scriptures as best they can. (Martin
Luther, “Infiltrating and Clandestine Preachers” [1532], Luther’s Works, Vol. 40 [Philadelphia: Fortress Press, 1958], pp.
386-91)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Heinä 2013, 13:34

Naissaarnaajia koskevissa monissa tulkinnoissa ovat tulkitsijat sekoittaneet kaksi erilaista saarnaamista. Kuuntelin Seppo Lohen luentoa, jossa hän kertoi siitä. Ennen ja myös aikanamme ovat naiset saarnanneet synninpäästön sanoilla jokaiselle armoa kaipaavalle synnit anteeksi. Sitäkin on sanottu ja sanotaan saarnaamiseksi. Mahdollisesti piispa Johansson siitä päätteli, että lestadiolaisuudessa naisetkin toimivat seurapuhujina, josta käytetään yleisemmin saarnaamisen nimitystä.

Kellä tahansa uskovaisella, myös naisella, on paitsi oikeus, myös velvollisuus saarnata synninpäästön evankeliumia jokaiselle armoa anovalle. Sellainen saarnaaminen voi tapahtua missä tahansa, ei sitä varten tarvitse tälläytyä "pöydän taakse."
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 23 Heinä 2013, 12:32

Nähtävissä on miten naispappeus/tottelemattomuus on vaikuttanut kirkossamme. Yleinen kunnioitus kirkkoa ja sen johtoa kohtaan on rapautunut. Pelätään kertoa uskosta, ja mukaudutaan maailmaan.

Tasa-arvon nimissä tehdään paljon myös muita järjettömyyksiä. Esim. pienen lapsen hoito on ensisijaisesti äidin tehtävä, ja perheen toimeentulosta huolehtiminen miehen tehtävä. Jos nämä tehtävät sekoitetaan, kukaan ei ole onnellinen.
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 09 Syys 2013, 16:53

Juu, naispappien tilaisuuksiin ei tulekkaan mennä, vaan heitä tulee karttaa. He puhuvat väärää puhetta ja sen osoituksena heillä on papin asu päällä. Samoin mielestäni tulee karttaa niitä miespappeja jotka heitä kannattavat ja heidän kanssa yhdessä toimivat.

Tunnustuskirjat



“Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnilla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä: ’Kavahtakaa vääriä profeettoja’ (Matt. 7); ’Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille toista evankeliumia, hän olkoon kirottu’ (Gal. 1); ’Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan ainoastaan totuuden puolesta’ (2 Kor. 13.). Edelleen on kirjoitettu: ’Meille on annettu valtaa rakentaa, ei hajottaa.’ Näin määräävät myös kirkkosäännöt (II quaest. VII. VII, cap Sacerdotes et cap. Oves). Kirjeessään Petilianusta vastaan Augustinus huomauttaa: ’Katolisillekaan piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia’ (CA XXVIII , 23-28).



Tällä perusteella meidän on syytä kysyä, kohdistukoon se keneen tahansa meistä: miten tunnustuksellinen kristitty voisi pyytää vihkimistä luopiopiispalta, josta rakas Herramme Jeesus Kristus on sanonut: “Kavahtakaa vääriä profeettoja!” ja josta Herramme valtuuttama apostoli sanoo: “Hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8). “Älkää ottako häntä huoneisiinne älkääkä tervehtikö” (2 Joh. 10). “Harhaoppista ihmistä karta” (Tiit. 3:10).



Nykyistä moniarvoisuutta kristillisessä kirkossa on yritetty väärin puolustaa Augsburgin tunnustuksen puolustuksen tuella: “Piispat kuitenkin joko pakottavat meikäläisiä pappeja hylkäämään ja kiroamaan sen oppimuodon, johon me olemme tunnustautuneet, tai jopa ennenkuulumattoman julmasti surmaavat noita onnettomia ja viattomia. Nämä syyt estävät meidän pappejamme tunnustamasta tuollaisia piispoiksi. ...Tässä yhteydessä haluamme jälleen kerran lausua julki vakaumuksemme että olemme halukkaat säilyttämään kirkollisen ja kirkkolain mukaisen järjestyksen, kunhan vain piispat lakkaavat raivoamasta meidän seurakuntiamme vastaan” (Ap XIV, 2,5).



Nykyaikaisesti ja demokraattisesti halutaan tulkita tällaista tekstiä siten, että luterilaiset isät muka mielellään olisivat sopeutuneet paavinkirkon systeemiin, jos vain piispat olisivat olleet suvaitsevaisia ja edustaneet toleranssia (sieto). Mihin tällainen oletettu toleranssi-ajattelu veisi? Ensiksi se tietäisi sitä, että nuorella luterilaisella kirkolla olisi alusta alkaen ollut silloisen paavinkirkon ja yleensä keskiaikaisen kirkon taustaa vasten ajatellen täysin uusi ja suorastaan vallankumouksellinen toleranssi-idea. Se ei ainoastaan olisi sallinut eri kirkkokunnille omilla alueillaan oikeutta omaan oppiinsa – tätä näkökohtaa he kiistatta edustivat – vaan myöskin sen, että saman kirkon sisällä sallittaisiin kaksi toistensa kanssa ristiriidassa olevaa oppia.



Itse asiassa tämän mukaan luterilaisilla olisi ollut täysin erilainen tulkinta opin tärkeydestä kuin koko kristikunnalla siihen asti. Luterilainen lausunto: “Me kiroamme” (damnant) olisi täysin epätodellinen toteamus, jolla ei olisi minkäänlaisia oikeudellisia seuraamuksia. Sitä, mitä luterilainen uskonpuhdistus oikeastaan on ajatellut näissä kysymyksissä, voidaan valaista sillä, mitä Luther on (W² 16,945 ja seuraavat) on todennut kirjoituksessaan Vermahnung an die Geistlichen, versammelt auf dem Reichstage zu Augsburg (1530), missä ilmenee että on kysymys ruhtinaspiispoista. Luterilaiset sallivat heille maallisen vallan, mutta hengellinen vallankäyttö kuuluisi luterilaisille, jos näiden piispojen toimesta ei toteudu evankelista kirkollista elämää.



Tunnustuskirjat eivät missään kohdin puolusta nykyistä monioppisuutta. Päinvastoin ne opettavat meitä: “Kun totuus on tämä, pysykööt kaikki kristityt tarkoin erillään paavin jumalattomasta opista, rienauksesta ja rikollisesta julmuudesta. Heidän tulee sanoutua jyrkästi irti paavista ja hänen joukkokunnastaan kuten ainakin Antikristuksen valtakunnasta. Kristushan käskee: ’Kavahtakaa vääriä profeettoja’. Ja Paavali käskee karttamaan jumalattomia opettajia ja kiroamaan heidät. Vielä hän sanoo (2 Kor 6): ’Älkää pitäkö yhtä epäuskoisten kanssa. Mitä olisi valon ja pimeyden liitto?’ Ei ole kyllä helppoa poiketa niin monen kansan yksimielisestä kannasta ja ottaa kantaakseen lahkolaisen nimi. Mutta Jumalan käsky velvoittaa kaikkia” (Paavin valta ja johtoasema 41-42).



Tunnustuskirjat opettavat selvästi vihkimisoikeuden pysyvän seurakunnalla. Meidän ei tarvitse jäädä ilman pappeja, jos piispat ovat kerettiläisiä. Tämän myös Luther on selvittänyt kirjasessaan böömiläisille veljille (Miten tulee valita ja asettaa seurakunnanpalvelijoita 1523; julkaistu nimellä Paimenkirje Böömin veljille). Tällöin voi vastuu vihkimisestä siirtyä myös maallikoille. Kirkko kun ei voi olla ilman virkaa. Luemme tunnustuskirjoissa olevasta traktaatista Paavin vallasta ja johtoasemasta: “Kaiken tämän perusteella on päivänselvää, että seurakunnalla on yhä oikeus valita ja vihkiä palvelusviran hoitajia. Kun siis piispoista tulee kerettiläisiä tai kun he kieltäytyvät vihkimästä virkaan, silloin seurakuntien on jure divino pakko jo virassa olevien paimentensa välityksellä vihkiä uusia paimenia ja viranhoitajia. Tämän väitetyn hajaannuksen ja erimielisyyden syynä on yksinomaan piispojen jumalattomuus ja tyrannius. Paavali määrää, että niitä piispoja, jotka saarnaavat ja puolustavat jumalatonta oppia ja kulttia, on pidettävä kirouksen alaisina (Paavin valta ja yliherruus 72).

Huomaamme, että nykytilassa ns. tunnustukselliset ainoastaan miettivät sitä, että Ruotsin piispat kieltäytyvät vihkimästä periaatteessa täydellisesti, ja meillä myöskin voi olla tiettyjä vaikeuksia. Mitä ei ajatella samalla tavalla – mutta minkä Tunnustuskirjat mainitsee ensimmäisenä – on kerettiläisyys. Ei ole oikein yhtyä kerettiläiseen hengelliseen yhteyteen.

Usein virkateologian suhteen tehdään se virhe, että sekoitetaan synti ja kysymys validiteetista eli viran pätevyydestä. Sakramenttiteologia auttaa meitä tässä kohdin ymmärtämään sekä pätevyyskysymyksen että kysymyksen synnistä. Kerettiläisen toimittama kaste on pätevä, jos se vain on toimitettu oikein eli käyttäen vettä ja Kolmiyhteisen Jumalan nimeä. Silti ei kristittyjen koskaan pidä kutsua harhaoppista toimittamaan pyhiä toimituksia. Sillä se on synniksi sille, joka tietoisesti tekee tällaisen valinnan, että sakraalisesti on yhdessä harhaoppisten kanssa. Mutta jälkeenpäin katsottuna täytyy tunnustaa, että missä ulkonaiset kriteerit on täytetty, on pyhä toimitus pätevä. Tosin tässäkin on rajansa. Jos on tarkoitettu Isän, Pojan ja Pyhällä Hengen nimellä jotakin aivan toista, kuin mitä Raamattu tarkoittaa, niin tällaista kastetta ei voida tunnustaa. Esimerkiksi mormoonien kastetta ei voida pitää kristillisenä kasteena, vaikka he käyttävät Kolmiyhteisen Jumalan nimeä.

Sama koskee virkaa. Jos esimerkiksi joku on tullut vihityksi naispiispan toimesta, joka puhuu taivaan äidistä, sofiasta ja hengestä, niin tämä kutsu pitää välttämättömästi jotenkin uudistaa. Uutta kätten päällepanemista voidaan pitää suositeltavana, jos tällainen pappi siirtyy oikein opettavaan kirkkoon.
Täytyy aina muistaa, että Jumala on ihmisiä suurempi, ja hän voi suvereenisi käyttää valtakuntansa hyväksi myöskin niitä yhteisöjä, joissa on harhoja. Sen vuoksi voi merkillisiä ja positiivisia asioita tapahtua myöskin siellä, missä ei pitäydytä oikeaan oppiin. Varhaiskirkon aikana olivat usein lahkot menestyksellisempiä kuin oikea katolinen kirkko. Muistakaamme silti, että Jumala monella tavalla voi juuri haastaa ja kokeilla meidän rakkauttamme. Jumala on sitonut meidät sanaansa eikä meillä ole

käytännöllisistä tai muista syistä oikeutta poiketa Jumalan sanasta. “Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi” (Jaak. 4:17).

http://www.concordia.fi/luentoja/ordinaatio.htm
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja ihminen » 10 Syys 2013, 19:03

Maarimi kirjoitti:Tasa-arvon nimissä tehdään paljon myös muita järjettömyyksiä. Esim. pienen lapsen hoito on ensisijaisesti äidin tehtävä, ja perheen toimeentulosta huolehtiminen miehen tehtävä. Jos nämä tehtävät sekoitetaan, kukaan ei ole onnellinen.


Jäi epäselväksi mitä tarkoitat. Olisitko kieltämässä roolien vaihdon tai yhdistämisen niiltä joille se sopii? Vai pitäisikö ihmisillä olla mahdollisuus roolien joustoon kunhan ketään ei pakoteta?
ihminen
tutustunut
 
Viestit: 27
Liittynyt: 06 Tammi 2013, 19:32

O

ViestiKirjoittaja Maarimi » 11 Syys 2013, 20:38

En ole kieltämässä keneltäkään mitään, tai pakottamassa. Sen sijaan ihmettelen esim. nykyisen hallituksen pakotteita vanhempia kohtaan, sekä äitiyden aliarvostamista. Olen pitkään imettänyt, ja hoitanut kotona lapseni, joten tiedän ettei se miehelle olisi edes fyysisesti mahdollista.
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

Re: Naispappeus

ViestiKirjoittaja mies » 20 Helmi 2014, 09:30

Menkäämme 1400 luvulle, jossa 'Huss:n kerrotaan sanoneen tähän tyyliin:

Jan Huss: De ecclesia kirjoitti:It was monstrous, so Huss thought, for a female to rule Christendom, and such a
female - a woman of unsavory repute before she was made
pope and revealing her sex by the sudden birth of a child
on one of the streets of the holy city.

Se oli hirviömäistä, niin Huss ajatteli, että nainen johtaa Kristillisyyttä,
ja vielä sellainen nainen - (viitaten paavi Johannaan)


Yhdestä asiasta olemme varma: Kristus lähetti 12 apostolia, jotka olivat miehiä.
Sitten Kristus vielä lähetti 70 apostolia, jotka olivat miehiä. Apostolien joukossa oli myös
Juudas. Jos Kristus olisi antanut naissaarnaajillekin vastaavan vallan, olisi hän toki
niin varmasti tehnytkin, lähettämällä heitäkin. Näin Kaikkivaltias ei kuitenkaan tehnyt.

Huss:n kertoma kuvastanee sen ajan käsityksiä: naispiispoja ei edes harkittu, vaan
asiaa pidettiin hirviömäisenä.

Kohta löytyy täältä:
https://archive.org/stream/deecclesiach ... 9/mode/2up
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Naispappeus

ViestiKirjoittaja Aaro_K » 27 Loka 2014, 17:22

Näköjään 2½ vuotta sitten on naispappeudesta viimeksi täällä keskusteltu. Järkeilisin asiassa hieman, vaikka järkeily on täällä kielletty. Miehen ja naisen hermostosta olen kuullut sen verran, että naisten aivot ovat 10% kevyemmät kuin miehen. Se ei ehkä tarkoita vähempää järjen määrää, koska aivoistamme muutenkin vain 10% on kuulemma käytössämme. Naisilla sen sijaan aivokurkiainen on isompi, siis oikean ja vasemman aivolohkon yhdistäjä, sen mukaan naisilla leikkaa nopemmin, loogisen päättelyn ja tunne-elämän yhteydet ovat sujuvammat. Miehen aivot lienee tarkoitettu sotatoimiin, joissa ei voi tunteilla liikaa. Sanoin kerran uskosta luopuneille entisille veljille, että papin tehtävä on enemmän sotilaan tehtävä kuin psykologin. Kyllä lämmintä ymmärrystä varmasti tarvitaan, mutta ei kaikkiin asioihin kuten huoruuteen. Hengellisessä asiassa on enemmän kysymys Jumalan sanan puolustamisesta kuin moninaisten näkökantojen ymmärtämisestä.

Naiset ovat hyvin usein verbaalisempia, kielellisesti lahjakkaampia, siksi he ovat etevämpiä akateemisissa opinnoissa ja valloittavat täten monet pappisvirat. Eikö se kehitys johda siihen, että miehet ovat kohtapuolin vain roskapönttöjen tyhjentäjän viroissa?

Uskonystävienkin kanssa on oltu eri mieltä naispappeudesta, uskoa tunnustavat ovat puolustaneet naispuhujuuttakin. Joku nuori nainen sanoi, että ei Raamattu kiellä naisen toimimista seuraisäntänä. Ei Raamattu ole varmasti määritellyt seuraisännän tehtäviä lainkaan. Kysyin yhdeltä tällaiselta naiselta, jaksaisivatko naiset sitä kun rauhanyhdistyksen naapurit soittavat jatkuvasti sakastiin seuraisännälle, että miksi autot on pysäköity väärin, heidän esteeksi pihoihinpääsyyn. Tuohon kysymykseen sisar ei vastannut mitään. Yksi saarnaveli sanoi, että kun tämä sukupolvi kuolee, saattaa seuraava sukupolvi kyetä sallimaan naisten pappeuden ja puhujuuden rauhanyhdistyksissäkin. Puhuja jatkoi sattuvasti: mutta Jumalan valtakunta ei kyllä siihen lähde, olipa se sitten kuinka pieni hyvänsä.

Siioninlaulu-uudistuksenkin tiimoilta, sen maallisten vaikutteiden ympärillä on mieli kiinnittynyt Vapahtajan lupauksiin, että missä kaksi tai kolme kokoontuvat Hänen nimeensä, siellä Hän on luvannut olla heidän kanssansa.
Aaro_K
perehtynyt
 
Viestit: 67
Liittynyt: 25 Loka 2014, 15:57

Re: Naispappeus

ViestiKirjoittaja Aaro_K » 27 Loka 2014, 17:26

Etsiskelin jonkin aikaa, keskustellaanko tällä foorumilla naispappeudesta, ja googlen kautta löysin tämän keskustelun. Kuuluukohan aihe nyt otsikkojen Vanhoja kirjoituksia, Etsikkoaikamme aamunkoitosta aihepiiriin?
Aaro_K
perehtynyt
 
Viestit: 67
Liittynyt: 25 Loka 2014, 15:57

Re: Naispappeus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Loka 2014, 18:47

Aaro_K kirjoitti:Etsiskelin jonkin aikaa, keskustellaanko tällä foorumilla naispappeudesta, ja googlen kautta löysin tämän keskustelun. Kuuluukohan aihe nyt otsikkojen Vanhoja kirjoituksia, Etsikkoaikamme aamunkoitosta aihepiiriin?

Aiheesta on keskusteltu muidenkin otsikoiden alla, mutta jostakin syystä ne ovat jääneet hakuroboteilta huomaamatta. Google taitaa esitellä otsikoita ja suodattaa muiden otsikoiden viestit. Niitä saa näkyviin jos uudistaa haun ilman suodatuksia.
Googlen hakua varmempi taitaa olla foorumin etsi toiminto, joka löytyy sivujen yläreunasta. Sen tuloksiin vaikuttaa valittu hakusana mutta myös se, pyytääkö tuloksia otsikoista vaiko myös tekstistä. Saumaton ei sekään haku ole, kannattaa siis vaihtaa välillä hakusanaa ja ohjetta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Naispappeus

ViestiKirjoittaja mies » 27 Syys 2017, 11:07

Tohtori Martti Lutheruksen Manaus nuorukaisille ja neitosille Kokoelma kirjoitti:Kussa nyt näet järestyksellisen saaranviran niin ole varma tuosta että siellä on Jumalan kansa ja kristillinen pyhä kansa. Tosi on kuitenkin, että pyhä Henki tässä suunnassa on erikoitsenut vaimot, lapset ja soveliattomat ihmiset, sillä ainoastaan soveliaisia mies-puolia on hän tähän toimeen valitsenut.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Edellinen

Paluu Etsikkoaikamme aamunkoitosta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron