Kirjoittaja O.M » 10 Maalis 2008, 19:28
Luther selittää Avaimista-teoksessaan, että nimenomaan päästöavain on evankeliumin ydintä. (Lainaukset ovat teoksesta Lutherin valitut teokset III, WSOY 1959.)
"Päästöavain suorittaa evankeliumin työtä, houkuttelee ottamaan vastaan armoa ja laupeutta, lohduttaa ja lupaa elämää autuutta syntien anteeksiantamisen vuoksi. Sanalla sanoen, ne ovat excutores, sen evankeliumin toimeen- ja täytäntöönpanijoita, joka juuri saarnaa näitä kahta kohtaa, katumusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24,47)."
(s. 449.)
Tässä yhteydessä voi olla hyödyllistä katsoa raamatunkohtaa, mihin Luther viittaa.
Luuk. 24:
"46 Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, [Ap. t. 17:3]
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. [Ap. t. 2:38, 3:19, 10:43, 13:38,39, 22:16]"
Luther toteaa, että uskomalla päästöavaimen lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ihminen pääsee takaisin kasteen liittoon ja tulee uudestisyntyneeksi. Uudestisyntyminen tapahtuu siis parannuksessa.
"Avaimet vaativat uskoa meidän sydämissämme, ja ilman uskoa et voi käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos uskot niiden päätökseen, niin ne saattavat sinut jälleen takaisin kasteesi viattomuuteen, sinä tulet uudestisyntyneeksi ja todelliseksi, uudeksi pyhimykseksi; sillä Jumalan sana on pyhä, avaimet ovat pyhät. Ne myös pyhittävät kaikki, jotka uskovat niihin."
(s. 451.)
Avaimista-teoksessaan Luther tuo esiin yleiseen pappeuteen eli Hengen saarnavirkaan kuuluvan avainten vallan antaa syntejä anteeksi. Hän toteaa:
"Kristus ei antanut avaimia pakanoille eikä kastamattomille, vaan opetuslapsilleen ja kastetuille."
(s. 450.)
Hän myös toteaa, että avaimet (päästö- ja sideavaimet) eivät erehdy, vaikka ihminen ei niitä uskoisikaan.
"Sen, jonka avaimet sitovat tai päästävät, on uskottava tähän sitomiseen ja päästämiseen niin varmasti, että hän mieluummin olisi valmis kymmenen kertaa kuolemaan kuin epäilemään sitä. Se on Jumalan sana ja tuomio, jolle ei voi tapahtua mitään suurempaa häväistystä kuin se, ettei sitä uskota."
(s. 445.)
Ylipäätään Luther käy Avaimista-teoksessa läpi erilaisia avainten väärinkäytöksiä, mutta erityisesti hän toteaa hurmahenkien ja paavilaisten harhasta, että olisi jotain muitakin avaimia kuin ne, mitä uskovaiset käyttävät maan päällä:
"Jumalan sanaa ei pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia. Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt. 16:19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?"
(s. 442.)
Vähän myöhemmin Luther jatkaa tällä usein vl-seuroissa siteeratulla kohdalla:
"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."
Seuraava lainaus on minulla hivenen hämärän peitossa oudon lauserakenteensa vuoksi. Tarkoittaako Luther sanoa, että Hengen on välttämätöntä olla läsnä (kuten hän tuo esiin esim. Isossa katekismuksessa), vai että hurmahenget ja sofistit sanovat niin?
"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä, sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä. Mutta luuletko, ettei se ole sidottu, joka ei usko sideavainta? Hän tulee kyllä aikanaan kokemaan, ettei sideavain hänen epäuskonsa vuoksi ole ollut turha eikä ole erehtynyt. Samoin sekin, joka ei usko, että hän on päästetty ja hänen syntinsä on annettu anteeksi, epäilemättä saa kerran tietää, kuinka ehdottoman varmasti hänen syntinsä olivat anteeksiannetut, vaikka hän ei tahtonut uskoa."
Eli tuossa kohdassa on nähdäkseni eroa, onko se tarkoitettu luettavaksi näin (huomaa puolilainausmerkit, jotka ilmaistaan hurmahenkien&sofistien sanomiset):
"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: 'Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä', sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä."
Vai näin:
"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: 'Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä, sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä.'"
Itse ymmärrän, että tuo on tarkoitettu luettavaksi samassa hengessä kuin Lutherin muutkin kirjoitukset: Hengen täytyy se tehdä. On siis oltava läsnä Pyhä Henki, joka on asuvaisena ja vanhurskauttavana Kristuksen seurakunnassa, hengellisen seurakunnan jäsenten sydämissä.
Luther tuo esiin, että paitsi päästöavain, myös sideavain on tarkoitettu ihmisten lohdutukseksi.
"Sideavain suorittaa lain työtä ja on syntiselle hyödyksi ja parhaaksi sekä palvelee häntä paljastamalla hänelle hänen syntinsä, kehottamalla häntä Jumalan pelkoon, pelottamalla ja vaatimalla häntä katumukseen ja turmioon."
(s. 449.)
Hän selvittää, että sideavain on annettu toisaalta myös sitä varten, että oikeat lampaat saisivat olla rauhassa susilta lammasten vaatteissa.
"Toisaalta taas on kristittyjen keskuudessa muutamia raakoja, röyhkeitä sydämiä ja hurjia ihmisiä, ja hurskaat eivät voisi saada tuollaisilta vääriltä kristityiltä mitään lepoa ja rauhaa, ellei olisi olemassa sideavainta ruoskineen, vaan saataisiin pelkkää armoa ja varmuutta. Onhan siinä sittenkin vielä täysi työ, vaikka rangaistus ja tuomio onkin ankara ja suuri. Näin siis tuo rautainen ja kova sideavain on hurskaille kristityille suuri lohdutus, suoja, muuri ja linnoitus pahoja vastaan, mutta sen ohella myös pahoille itselle terveellinen lääke, apu ja parantaja; vaikka se lihalle onkin kauhea ja vastenmielinen."
(s. 449.)
Näin voidaan todeta, että Lutherin teologiassa on samat asiat välttämättömiä kuin vl-opissakin: suullinen evankeliumi riippumatta sanamuodosta ja Pyhän Hengen läsnäolo.